Korvausvastuu. Myötävaikutus LV 23/489 ja LV 23/1000
KORVAUSVASTUU. MYÖTÄVAIKUTUS.
Täysistunto 10.4.2024
LV 23/489 ja LV 23/1000
Ratkaisusuosituksesta ilmenee, että moottoriajoneuvojen välisissä kolareissa yhden kolariin osallisen myötävaikutusvähennysperustetta ei voida arvioida ilman että samalla otetaan kantaa kunkin osapuolen vastuuseen aiheutuneesta vahingosta. Tapauksessa oli arvioitavana korvausvastuun jako kahden ajoneuvon välisessä kolarissa, jossa toisena osallisena ollut moottoripyörän kuljettaja menehtyi vammoihinsa. Vaikka moottoripyöräilijä oli ajanut huomattavaa ylinopeutta, vasemmalle hänen eteensä kääntyneen matkailuauton kuljettajan olisi lautakunnan mielestä pitänyt havaita lähestyvä moottoripyörä välittömästi ennen kääntymään ryhtymistään. Koska vastuuperuste oli yksin toisella osallisella, moottoripyörän kuljettajan ylinopeus ei ollut syy-yhteydessä vahinkoon, eikä hänen korvaustaan voitu siksi alentaa liikennevakuutuslain 47 §:n perusteella.
TAPAHTUMATIEDOT
A:n kuljettama moottoripyörä törmäsi vastakkaisesta suunnasta tulleeseen vasemmalle kääntyvään matkailuajoneuvoon. A menehtyi liikennevahingon seurauksena.
VAKUUTUSYHTIÖN KORVAUSPÄÄTÖS
Matkailuauton vakuuttanut liikennevakuutusyhtiö B epäsi korvauksen moottoripyöräilijän henkilövahingosta, koska tämä oli ajanut 60 km:n nopeusrajoitusalueella huomattavaa ylinopeutta ja oli siten törkeällä huolimattomuudella myötävaikuttanut henkilövahinkonsa syntymiseen. Vakuutusyhtiön teettämän rekonstruktion mukaan moottoripyöräilijän nopeus oli jarrutuksen alkaessa ollut vähintään 109-116 km/h eli lähes kaksinkertainen sallittuun nopeuteen (60 km/h) nähden. Vahinko oli tapahtunut risteysalueella, jossa molemmilla osapuolilla on ollut velvoite noudattaa varovaisuutta. Moottoripyörän kuljettajan oli tullut ymmärtää käyttämänsä nopeuden aiheuttavan merkittävän vahinkoriskin ja henkilövahingon vaaran itselleen, ja tähän kohonneeseen vahinkoriskiin hän oli suhtautunut välinpitämättömästi.
RATKAISUSUOSITUSPYYNNÖT JA LAUSUMAT
Moottoripyörää kuljettaneen pojan isän pyysi myötävaikutuskysymyksestä lautakunnan ratkaisusuositusta. Hän kummeksui, miten on mahdollista, ettei matkailuauton ajaja ollut nähnyt moottoripyörää. Lähestyvää ajoneuvoa ei voi olla näkemättä, jos tarkkailee muuta liikennettä. Vahinkopäivänä sää oli selkeä ja näkyvyys oli hyvä. Matkailuauton kuljettajan huomio oli todennäköisesti muualla kuin liikenteessä.
Myös moottoripyörän vakuuttanut liikennevakuutusyhtiö C esitti ratkaisusuosituspyynnön myötävaikutuksesta sekä liikennevahingon osapuolten välisestä vastuunjaosta. Ensisijaisesti moottoripyörän kuljettajan menettelyä tulisi pitää niin törkeän huolimattomana, että hänen oikeutensa korvaukseen tulisi evätä kokonaan. Mikäli myötävaikutusalennus ei olisi 100 %, korvausvastuun vahingosta tulisi jakautua puoliksi moottoripyöräilijän ja matkailuauton kuljettajan kesken, eli 50 % ja 50 %. C totesi, että ottaen huomioon matkailuauton kuljettajan ensisijainen väistämisvelvollisuus sekä moottoripyörän kuljettajan oma myötävaikutus, molemmat osapuolet ovat myötävaikuttaneet liikennevahingon syntyyn.
Vakuutusyhtiö B totesi vastuunjaon osalta, että sen vakuuttaman matkailuauton kuljettajan tuottamusta vahinkotapahtumaan ei ole näytetty toteen. Hänen ei ole osoitettu menetelleen varomattomasti tai liikennesääntöjen vastaisesti eikä hänen puolellaan ole muutakaan liikennevakuutuslain 33 §:ssä tarkoitettua vastuuperustetta. Moottoripyörän nopeus on ollut niin huomattava, että tilanne on ollut matkailuauton kuljettajalle ennalta-arvaamaton. Vahinko on aiheutunut yksinomaan moottoripyörän kuljettajan tuottamuksesta.
LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS
Sovellettavat liikennevakuutuslain säännökset
Liikennevakuutuslain (460/2016) 1 §:n 1 momentin mukaan liikennevakuutuksesta korvataan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö- tai omaisuusvahinko.
Liikennevakuutuslain 34 §:n mukaan liikennevahingon korvaus määrätään soveltaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2, 2a-2d, 3, 4, 4a, 4b, 5, 7 ja 8 §:n sekä 7 luvun 3 §:n säännöksiä.
Kun ajoneuvon aiheuttama vahinko on kohdistunut toiseen ajoneuvoon, kiskoilla kulkevaan raideliikenneajoneuvoon tai tällaisessa ajoneuvossa olevaan henkilöön tai omaisuuteen, vahinkoa ei korvata liikennevakuutuslain 33 §:n 1 momentin mukaan ensiksi mainitun ajoneuvon vakuutuksesta, jollei vahinko ole aiheutunut ajoneuvon:
1)omistajan, haltijan, kuljettajan tai matkustajan tuottamuksesta;
2)liikennesääntöjen vastaisesta kulusta tai sijainnista; tai
3)puutteellisesta kunnosta tai virheellisestä kuormauksesta.
Liikennevakuutuslain 33 §:n 2 momentissa on säädetty, että jos myös sillä vahingon osapuolella, jolle vahinkoa aiheutui, oli tuottamusta tai muu 1 momentin 1—3 kohdassa mainittu olosuhde, korvausvastuu osapuolten välillä jaetaan ottaen huomioon kaikki vahinkoon vaikuttaneet seikat.
Liikennevakuutuslain 33 §:n 3 momentissa on säädetty, että sen estämättä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, korvaus henkilövahingosta suoritetaan vahinkoa kärsineelle kokonaan sen ajoneuvon vakuutuksesta, jossa vahinkoa kärsinyt oli matkustajana tai kuljettajana, ja muiden vahinkoa kärsineiden osalta tämän valitseman vahinkoon osallisen ajoneuvon vakuutuksen perusteella. Tämän jälkeen vakuutusyhtiöiden keskinäinen vastuunjako määräytyy 51 §:n perusteella.
Liikennevakuutuslain 47 §:n 1 momentissa on säädetty, että jos joku on tahallisesti aiheuttanut itselleen henkilövahingon, korvausta suoritetaan ainoastaan siltä osin kuin muut olosuhteet ovat vaikuttaneet vahingon syntymiseen. Jos joku on törkeällä huolimattomuudella myötävaikuttanut kärsimänsä henkilövahingon syntymiseen, korvausta voidaan alentaa tai evätä se sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.
Sovellettavat tieliikennelain säännökset
Tieliikennelain (729/2018) 3 §:n mukaan vaaran ja vahingon välttämiseksi tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta. Liikennettä ei saa tarpeettomasti estää eikä haitata.
Tieliikennelain 5 §:n mukaan ajoneuvon nopeus ja etäisyys toiseen tienkäyttäjään on sovitettava sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus edellyttää huomioon ottaen tien kunto, sää, keli, näkyvyys, ajoneuvon kuormitus ja kuorman laatu sekä muut olosuhteet. Ajoneuvo on kyettävä hallitsemaan kaikissa liikennetilanteissa. Ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan tien näkyvällä osalla ja kaikissa ennakoitavissa tilanteissa.
Tieliikennelain 24 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan ajoneuvolla vasemmalle käännyttäessä on väistettävä vastaantulevaa liikennettä.
Tieliikennelain 25 §:n mukaan ajoneuvolla ajettaessa on selvästi ja hyvissä ajoin osoitettava aikomus noudattaa väistämisvelvollisuutta nopeutta vähentämällä tai pysähtymällä.
Korvausvastuun ja myötävaikutuksen arvioinnista
Ratkaistavana kysymyksenä on se, miten liikennevahingossa, jossa on osallisena useampi kuin yksi moottoriajoneuvo, arvioidaan eri osallisten tuottamuksen laatua ja menettelyn syy-yhteyttä aiheutuneeseen vahinkoon. Kun vastuunjakoperusteena on kunkin osapuolen mahdollinen tuottamus, eli kultakin kyseisissä olosuhteissa vaadittavan huolellisuusvelvoitteen laiminlyönti, ei yksittäisen osapuolen korvauksien alentamista myötävaikutusperusteella voida arvioida ilman että ensin ratkaistaan liikennevahinkoon osallisten keskinäinen vastuunjakokysymys.
Osapuolen oman myötävaikutuksen perusteella korvausta voidaan vähentää sen mukaan kuin on kulloinkin kohtuullista. Kohtuusarviointi liittyy läheisesti liikennevakuutuslain 33 §:n korvausvastuun jakoa koskevaan säännökseen, jonka mukaan, jos kummankin osapuolen menettely on vaikuttanut vahingon syntyyn, korvausvastuu jaetaan ottaen huomioon kaikki vahinkoon vaikuttavat seikat.
Jos vastuuperuste on yksin toisella osallisella, ei toisen osallisen osalta korvausta voida vähentää myötävaikutusperusteella, koska tällöin puuttuu syy-yhteys hänen menettelynsä ja vahinkoseurauksen välillä.
Korvausvastuu
Lautakunta toteaa, että yhteentörmäyshetkellä matkailuauto on ollut hitaasti kääntymässä risteyksessä vasemmalle ja sen kuljettajalla on ollut väistämisvelvollisuus vastaantulevaan liikenteeseen ja siten myös moottoripyörään nähden. Etäisyys valoristeyksestä onnettomuuspaikalle on noin 330 metriä, eikä kyseisellä matkalla ole esitetty olleen näköesteitä ja sää on ollut selkeä. Matkailuauton kuljettajan kertoman mukaan hän ei ole nähnyt näköetäisyydellä ketään, ennen kuin hän on lähtenyt kääntymään vasemmalle. Hän on havainnut moottoripyörän vasta sen törmättyä matkailuauton kylkeen.
Väistämisvelvollisuutta on oikeuskäytännössä (esim. KKO 2020:22) ja vakiintuneessa liikennevahinkojen korvauskäytännössä arvioitu varsin ankarasti siten, että vahingon tapahtuessa lähtökohtana on väistämisvelvollisen korvausvelvollisuus. Asiaa voidaan kuitenkin arvioida toisin, jos voidaan osoittaa, että vastapuoli on menetellyt liikennesääntöjen vastaisesti ja tällä menettelyllä on ollut syy-yhteys liikennevahingon aiheutumiseen. Jos vastapuolen menettely on ollut väistämisvelvollisen näkökulmasta täysin ennalta-arvaamatonta, väistämisvelvollinen vapautuu korvausvastuusta.
Lautakunta katsoo käytettävissään olevan rekonstruktion ja tutkintailmoituksen todistajakertomusten perusteella näytetyksi, että moottoripyörän kuljettajan ajonopeus on ollut ennen jarrutuksen aloittamista vähintään 109-116 km/h alueen nopeusrajoituksen ollessa 60 km/h. Moottoripyörän kuljettaja on siten ajanut liikennesääntöjen vastaisesti erittäin huomattavaa ylinopeutta. Ratkaisevaa korvausvastuun kohdentumisen kannalta on se, voidaanko hänen menettelyään pitää vallinneessa tilanteessa matkailuauton kuljettajalle täysin ennalta-arvaamattomana. Moottoripyörä lähti pysähdyksistä liikkeelle ja ehti ajaa ennen törmäystä yli 300 metrin matkan loivasti kääntyvällä tieosuudella. Jarrutusjäljet olivat alkaneet 65 metriä ennen törmäyskohtaa.
Matkailuauton kuljettaja on kertonut, ettei hän havainnut moottoripyörää lainkaan ennen törmäystä. Lautakunta pitää todennäköisenä, ottaen huomioon mitä etäisyyksistä ja moottoripyöräilijän ajonopeudesta on esitetty, että matkailuauton lähtiessä kääntymään vasemmalle moottoripyörä oli jo edennyt liikennevaloista niin pitkälle, että matkailuauton kuljettajan olisi kääntymään ryhtyessään pitänyt havaita lähestyvä moottoripyörä.
Lautakunta katsoo esitetyn selvityksen perusteella, että liikennevahinko on aiheutunut yksin väistämisvelvollisena olleen matkailuauton kuljettajan tuottamuksesta.
Myötävaikutus
Jos vahinkoa kärsinyt on törkeällä huolimattomuudella myötävaikuttanut henkilövahingon syntymiseen, henkilövahingoista maksettavaa korvausta voidaan alentaa tai evätä 1/3 - 1/1 sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista. Korvauksen epääminen tai alentaminen edellyttää sen osoittamista, että aiheutunut henkilövahinko on kokonaan tai ainakin osaksi syy-yhteydessä vahinkoa kärsineen menettelyyn. Vakuutusyhtiöllä on näyttövelvollisuus rajoitussäännökseen vedotessaan.
Lautakunta on edellä korvausvastuun kohdentumista arvioidessaan katsonut, että liikennevahinko on aiheutunut kokonaisuudessaan onnettomuuden toisen osapuolen tuottamuksesta. Moottoripyörän kuljettajan menettelyllä ei siten ole syy-yhteyttä liikennevahinkoon. Lautakunta katsoo, että moottoripyörän kuljettajan kuoleman johdosta maksettavia korvauksia ei voida alentaa tai evätä liikennevakuutuslain 47 §:n 1 momentin perusteella.
Lautakunta oli yksimielinen.