Korvausvastuu. Väistäminen risteyksessä. Tieliikennelain 24 §:n tulkinta. LV 23/43

Kysymys oli korvausvastuunjaosta kolaritilanteessa ja tieliikennelain 24 §:n tulkinnasta: voitiinko oikealta ajoväylien risteykseen peruuttanut ajoneuvo katsoa väistämisvelvolliseksi, ja oliko kysymyksessä tieliikennelain (729/2018) 24 §:n 3 momentin 4) -kohdan tarkoittama tilanne. Tieliikennelain kyseisen säännöksen sanamuoto asettaa väistämisvelvollisuuden aina tultaessa ajoradalle jalkakäytävän tai pyörätien ylityksen jälkeen, vaikka lain esitöiden (HE 180/2017) perusteella säännöksessä on tarkoitettu rakenteellisesti ajoradasta erotetun jalkakäytävän tai pyörätien ylittämistä. Lautakunta päätyi siihen, että tieliikennelakia tulee soveltaa sen sanamuodon mukaisesti.

 Täysistunto 15.6.2023

TAPAHTUMATIEDOT

A kuljetti pakettiautoa taajama-alueella, kun hänen kulkusuuntaansa nähden oikealle risteävältä ajoväylältä peruutti B:n kuljettama henkilöauto. Ajoneuvot törmäsivät toisiinsa ajoväylien risteyksessä.

VAKUUTUSLAITOKSEN KORVAUSPÄÄTÖS

A:n ajoneuvolle liikennevakuutuksen myöntänyt vakuutusyhtiö oli korvannut B:n ajoneuvon vauriot katsoen, että A oli ajanut risteykseen ajosuunnasta, josta hän on ollut väistämisvelvollinen oikealta tulleeseen B:n kuljettamaan autoon nähden. Törmäys oli siksi aiheutunut A:n tuottamuksesta. Sillä, että oikealta tullut auto peruutti, ei yhtiön mukaan ollut merkitystä syyllisyyskysymyksen kannalta.

RATKAISUSUOSITUSPYYNTÖ

A pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta. Hänen mukaansa peruuttaja on aina syyllinen tapahtuneisiin törmäyksiin. Hänen menosuuntaansa nähden oikealta tullut ajoneuvo oli väistämisvelvollinen myös, koska se oli ylittänyt jalkakäytävän/pyörätien. Lisäksi hänen mielestään häneen nähden oikealta tulleen ajoneuvon käyttämä ajoväylä oli vähempiarvoinen pihatie sen johtaessa kiinteistöjen pihaliittymiin.

VASTINEET                 

A:n ajoneuvon liikennevakuutusyhtiö uudisti korvauspäätöksessä aiemmin lausutun.                 

Myös B:n ajoneuvon liikennevakuutusyhtiö katsoi, että A:n kuljettama ajoneuvo on ollut väistämisvelvollinen oikealta tulleeseen ajoneuvoon nähden eikä se, että oikealta tullut ajoneuvo oli peruuttanut, anna aihetta arvioida väistämisvelvollisuutta toisin.  

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Ratkaistavana on kysymys vastuunjaosta kolarilanteessa, jossa A on mielestään ollut etuajo-oikeutettu kulkusuunnassaan oikealta peruuttaen lähestyneeseen B:n kuljettamaan ajoneuvoon nähden.

Liikennevakuutuslain (460/2016) 33 §:n 1 momentissa on säädetty, että kun ajoneuvon aiheuttama vahinko on kohdistunut toiseen ajoneuvoon, vahinkoa ei korvata ensiksi mainitun ajoneuvon vakuutuksesta, jollei vahinko ole aiheutunut ajoneuvon omistajan, haltijan, kuljettajan tai matkustajan tuottamuksesta tai ajoneuvon liikennesääntöjen vastaisesta kulusta tai sijainnista taikka puutteellisesta kunnosta tai virheellisestä kuormauksesta.

Tieliikennelain (729/2018) 24 §:n 1 momentin mukaan ajoneuvolla on väistettävä oikealta lähestyvää ajoneuvoa ellei 2–4 momentissa toisin säädetä. Pykälän 3 momentin 1 kohdan mukaan ajoneuvolla on aina väistettävä muita tienkäyttäjiä tultaessa tielle pihakadulta, kävelykadulta tai moottorikelkkailureitiltä, 2 kohdan mukaan muita tienkäyttäjiä tultaessa tielle kiinteistön pihasta, pysäköintipaikalta, huoltoasemalta tai muulta vastaavalta tiehen liittyvältä alueelta, taikka tien ulkopuolelta, 3 kohdan mukaan muita tienkäyttäjiä tultaessa tielle polulta tai vastaavalta vähäiseltä tieltä ja 4 kohdan mukaan muita tienkäyttäjiä tultaessa ajoradalle jalkakäytävän tai pyörätien ylityksen jälkeen.

Ratkaisusuosituspyynnössä on vedottu Google maps -karttapalvelun tietoihin. Lautakunta toteaa, että palvelun näkymät vahinkopaikalta eivät välttämättä vastaa tilannetta vahinkopäivänä tiemerkintöjen ja liikennemerkkien osalta eikä näitä tietoja voi sen vuoksi sellaisenaan pitää näyttönä tapahtumaolosuhteista.

Ratkaisusuosituspyynnössä on katsottu, että oikealta risteykseen johtava, B:n käyttämä ajoväylä olisi kapeampi pihatie. Lautakunta toteaa, että pihatie osoitetaan erillisellä liikennemerkillä E24, jollaista ei esitetyn selvityksen perusteella ole kyseisellä ajoväylällä. Siten oikealta lähestynyt B:n kuljettama ajoneuvo ei ole ollut A:han nähden väistämisvelvollinen tieliikennelain 24 §:n 3 momentin 1 kohdan nojalla.

A on vahinkoilmoituksessa ilmoittanut kyseessä olevan ”Katu tai vastaava”. Google maps -karttapalvelun, johon ratkaisusuosituksen pyytäjä on lisäselvityksessään viitannut, perusteella oikealta tuleva ajoväylä on asuinpihaan päättyvä tie, jolta on liittymät ennen tätä ainakin kahteen asuintaloon. Lautakunnan arvion mukaan kyseessä ei ole piha-alue tai muu tien ulkopuolinen alue eikä sitä pitkin peruuttanut ajoneuvo ole ollut A:han nähden väistämisvelvollinen tieliikennelain 24 §:n 3 momentin 2 kohdan nojalla. Risteyksessä olevien väylien nimikyltit ovat samanlaiset. Alueella on useita samanlaisia risteyksiä. Risteyksissä ei ole väistämisvelvollisuutta osoittavia liikennemerkkejä. Lautakunta katsoo, ettei kyseinen ajoväylä ole myöskään tieliikennelain 24 §:n 3 momentin 3 kohdan tarkoittama polku tai vastaava vähäinen tie.

Ratkaisusuosituksen pyytäjä on lautakunnalle antamassaan lisäselvityksessä todennut, että A:n käyttämään ajoväylään nähden kulkusuunnassa oikealta tultaessa on ylitettävä pyörätie/jalkakäytävä. Google maps -karttapalvelun perusteella A:n käyttämän ajoväylän suuntaisesti kulkee yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä, joka on ylitettävä ajoväylälle tultaessa B:n käyttämää ajoväylää.

Tieliikennelain (729/2018) 24 §:n 3 momentin 4) -kohdan mukaan ajoneuvolla on aina väistettävä muita tienkäyttäjiä tultaessa ajoradalle jalkakäytävän tai pyörätien ylityksen jälkeen

Lain esitöiden (HE 180/2017) mukaan momentin 4 kohdassa säädetty väistämisvelvollisuus olisi uusi. Se on käytössä useissa Euroopan valtiossa. Kyse on siitä, että väistämisvelvollisuutta osoittava liikennemerkki voitaisiin korvata tien rakenteella. Koska momentin 5 kohta velvoittaa väistämään jalkakäytävää tai pyörätietä käyttävää jalankulkijaa, pyöräilijää ja mopoilijaa ylitettäessä ajoneuvolla jalkakäytävää tai pyörätietä, on luontevaa, että sama velvollisuus on myös ylityksen jälkeen ajoradan liikennettä kohtaan.

Kyseisen tieliikennelain säännöksen perusteluissa käytetyt ilmaukset viittaavat lautakunnan käsityksen mukaan siihen, että tarkoituksena olisi ollut korvata väistämisvelvollisuutta osoittava liikennemerkki vain sellaisella rakenteellisella ratkaisulla, jossa jalkakäytävä tai pyörätie on rakenteellisesti erotettu ajoradoista, ja josta voidaan käyttää ilmausta ”ylijatkettu jalkakäytävä/pyörätie”. Kyseinen säännös on kuitenkin kirjoitettu siten, että se asettaa väistämisvelvollisuuden aina tultaessa ajoradalle jalkakäytävän tai pyörätien ylityksen jälkeen.

Lautakunta toteaa, että A:n käyttämän ajoväylän suuntaisesti kulkee yhdistetty jalkakäytävä ja pyörätie, joka on ylitettävä B:n käyttämältä ajoväylältä ajoväylien risteykseen tultaessa. Lautakunta katsoo, että kyseessä on edellä selostetun tieliikennelain 24 §:n 3 momentin 4) -kohdan tarkoittaman tilanne. Näin ollen ajoväylien risteystä lähestynyt B:n kuljettama ajoneuvo on ollut väistämisvelvollinen A:n kuljettamaan autoon nähden. Vahinko on lautakunnan arvion mukaan aiheutunut B:n tuottamuksesta hänen laiminlyötyään edellä kuvatun väistämisvelvollisuutensa. Näin ollen A:n ajoneuvon vauriot tulisi korvata B:n kuljettaman ajoneuvon liikennevakuutuksen perusteella.

Lautakunta oli yksimielinen.