Korvausvastuun jako. Peruutus vastakkaisista pysäköintiruuduista. LV 24/709

Asiassa oli kysymys korvausvastuun arvioinnista, kun osapuolet peruuttivat vastakkaisista pysäköintiruuduista ajoväylälle. Lautakunnan ratkaisukäytännössä samanaikaisista peruutuksista aiheutuneiden kolareiden on yleensä katsottu aiheutuneen yhtä suuressa määrin kummankin peruuttajan tuottamuksesta. Tässä tapauksessa peruutustilanteesta saatu näyttö kuitenkin osoitti, että toinen osapuoli oli jo ehtinyt ajoväylälle ja olisi ollut toisen osapuolen havaittavissa, kun toinen osapuoli oli ryhtynyt peruuttamaan. Siksi vahingosta oli tuottamuksensa perusteella yksin vastuussa myöhemmin ruudustaan lähtenyt peruuttaja.

Täysistunto 6.3.2025

TAPAHTUMATIEDOT

Liikennevahinko on tapahtunut pysäköintialueella. A peruutti pysäköintiruudusta ruutujen takana olevalle ajoväylälle. B peruutti vastakkaisella puolella sijainneesta pysäköintiruudusta, sillä seurauksella, että ajoneuvot törmäsivät ja vaurioituivat.

RATKAISU

Sovellettavat säännökset

Liikennevakuutuslain (460/2016) 33 §:n 1 momentin mukaan, kun ajoneuvon aiheuttama vahinko on kohdistunut toiseen ajoneuvoon, kiskoilla kulkevaan raideliikenneajoneuvoon tai tällaisessa ajoneuvossa olevaan henkilöön tai omaisuuteen, vahinkoa ei korvata ensiksi mainitun ajoneuvon vakuutuksesta, jollei vahinko ole aiheutunut ajoneuvon:

1)omistajan, haltijan, kuljettajan tai matkustajan tuottamuksesta;

2)liikennesääntöjen vastaisesta kulusta tai sijainnista; tai

3)puutteellisesta kunnosta tai virheellisestä kuormauksesta.

Lainkohdan 2 momentin mukaan, jos myös sillä vahingon osapuolella, jolle vahinkoa aiheutui, oli tuottamusta tai muu 1 momentin 1—3 kohdassa mainittu olosuhde, korvausvastuu osapuolten välillä jaetaan ottaen huomioon kaikki vahinkoon vaikuttaneet seikat.

Tieliikennelain (729/2018) 3 §:n mukaan tienkäyttäjän on vaaran ja vahingon välttämiseksi noudatettava liikennesääntöjä sekä olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta. Liikennettä ei saa tarpeettomasti estää eikä haitata.

Tieliikennelain 24 §:n 3 momentin 2 kohdan mukaan ajoneuvolla on aina väistettävä muita tienkäyttäjiä tultaessa tielle kiinteistön pihasta, pysäköintipaikalta, huoltoasemalta tai muulta vastaavalta tiehen liittyvältä alueelta, taikka tien ulkopuolelta.

Tieliikennelain 34 §:n mukaan ajoneuvolla saa peruuttaa tai sen saa kääntää vain, jos se ei vaaranna turvallisuutta, eikä haittaa tarpeettomasti muuta liikennettä.

Arviointi

Lautakunta totesi, että pysäköintialueilla peruutustilanteessa aiheutuvien liikennevahinkojen on korvauskäytännössä vakiintuneesti katsottu aiheutuneen yhtä suurelta osin kummankin osapuolen tuottamuksesta, jos molemmat ovat ennen törmäystä ajaneet tai peruuttaneet pysäköintiruuduista ainakin osittain samanaikaisesti. Tästä lähtökohtaolettamasta voidaan kuitenkin poiketa, jos vahinkoa edeltäneestä tapahtumien kulusta on saatavissa luotettavaa näyttöä, joka osoittaa, että toinen osapuoli on lopettanut peruuttamisensa ja pysäyttänyt ajoneuvonsa hyvissä ajoin ennen törmäystä. Sillä, kumpi ajoneuvoista on lähtenyt pysäköintiruudusta ensin liikkeelle, ei kuitenkaan itsessään ole merkitystä vastuunjakoa arvioitaessa.

Lautakunnan käytettävissä olevasta A:n auton videotallenteesta ilmeni, että A oli ehtinyt peruuttaa jo ajoväylälle siten, että hänen ajoneuvonsa oli B:n ajoneuvon takana, kun B oli lähtenyt peruuttamaan vastakkaisesta ruudusta. B oli vahinkoselvityksessään kertonut, ettei hän havainnut takaa peruuttamaan lähtenyttä ajoneuvoa, koska seurasi muuta liikennettä. Lautakunnan käsityksen mukaan B olisi voinut havaita takanaan olleen A:n, mikäli hän ennen peruuttamaan lähtemistään olisi tieliikennelain 34 §:n mukaisesti varmistanut, että peruuttaminen ei vaaranna turvallisuutta eikä haittaa tarpeettomasti muuta liikennettä. A puolestaan ei enää tässä tilanteessa olisi voinut toimia toisin ja välttää vahinkoa. Siksi vahingon ei voitu katsoa johtuneen osaksikaan A:n tuottamuksesta.  

Lautakunnan näkemyksen mukaan tässä tapauksessa vahinkoon johtaneesta tapahtumien kulusta saadun selvityksen perusteella liikennevahinko ei ollut osaksikaan aiheutunut A:n tuottamuksesta, joten B:lle aiheutunutta vahinkoa ei tullut korvata hänen ajoneuvonsa liikennevakuutuksesta.

Lautakunta oli yksimielinen.