Toimintakykykuntoutus. Apuvälineen korvattavuus. LV 24/1069

Arvioitavana oli, onko sähköpyörä liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain mukainen korvattava apuväline.

Jaostoratkaisu 20.3.2025

TAPAHTUMATIEDOT

Vahinkoa kärsineelle on jäänyt liikennevahinkovammojen seurauksena vaikea aivovamman jälkitila, jonka vuoksi hänellä on todettu muun muassa alaraajojen heikkoutta.

Vahinkoa kärsinyt vaati korvattavaksi sähköpyörän hankinnasta aiheutuvat kulut. Vahinkoa kärsinyt toi muun muassa esiin, että sähköpyörällä ajelu pitää yllä hänen alaraajojensa lihaskuntoa ja sähköavustuksen ansiosta pyöräily on kivuttomampaa.

Vakuutuslaitos katsoi korvauspäätöksessään, että kyseessä on tavanomainen harrastusväline, josta aiheutuvat kulut eivät tule korvattavaksi kuntoutuslain perusteella. Vakuutuslaitoksen päätöksessä ei otettu kantaa siihen, oliko kuntoutuksen apuvälineelle lääketieteellisiä perusteita.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Sovellettava säännös

Liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) 7 §:n mukaan kuntoutuksen kustannuksina korvataan muun muassa vamman tai sairauden aiheuttamien toiminnan rajoitusten vuoksi tarpeellisten apuvälineiden määräämisestä, sovittamisesta, hankkimisesta, käyttöön luovuttamisesta, käyttöön harjaannuttamisesta sekä huollosta ja uusimisesta aiheutuvat kustannukset.

Asian arviointi

Lautakunta totesi, että kuntoutuksena korvataan apuvälineitä, joiden tarve johtuu korvattavasta vammasta. Tavoitteena on apuvälineiden avulla vähentää tai poistaa toiminnanrajoitteista aiheutuvaa haittaa ja näin parantaa vammautuneen henkilön omatoimisuutta ja liikkumismahdollisuuksia sekä selviytymistä päivittäisestä elämästä.

Kuntoutuslain perusteella voidaan korvata muun muassa harrastusvälineiden lajikohtaisista apuvälineistä aiheutuvat erityiskustannukset. Vammautuneet saattavat tarvita erityisiä liikuntarajoitteisille tarkoitettuja soveltavan liikunnan välineitä, jollainen on  muun muassa käsipolkupyörä. Kuntoutuslain vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaan tavanomaisia harrastusvälineitä ei kuitenkaan korvata kuntoutuksen apuvälineinä.

Lautakunta totesi, että sähköavusteinen polkupyörä, jonka hankinnasta aiheutuneita kustannuksia vahinkoa kärsinyt vaati korvattavaksi, ei ollut erityinen liikuntarajoitteisille tarkoitettu soveltavan liikunnan väline, vaan kyseessä oli perusmallinen sähköpyörä. Lautakunnan näkemyksen mukaan kyseessä oli tavanomainen harrastusväline, jonka vuoksi lautakunta katsoi, että sen hankinnasta aiheutuneet kulut eivät tule korvattavaksi kuntoutuslain perusteella.