Liikenteeseen käyttäminen. Korvattavuus. Murskausyksikön osan irrotus. LV 15/268
Liikenteeseen käyttäminen. Korvattavuus.
LV 15/268
Lautakunnan istunto 22.4.2016
TAPAHTUMATIEDOT
Työntekijä irrotti tela-alustaisen murskausyksikön lisäsiiven pudoten samalla itse murskaimen päältä maahan. Vahinko tapahtui työmaa-alueella murskaustyön päätyttyä, kun murskainyksikköä oltiin valmistelemassa kuntoon, jossa se voidaan kuljettaa lavettiautolla pois työmaalta.
Vakuutusyhtiö X oli maksanut kyseessä olevasta vahingosta korvauksia lakisääteisen tapaturmavakuutuksen perusteella. Yhtiön näkemyksen mukaan kyseessä oli vakuuttamisvelvollisuudesta vapautetun ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut vahinko, joka liikennevakuutuslain 10 a §:n nojalla kuuluu joten se on esittänyt Valtiokonttorille takaisinsaantivaatimuksen. Valtiokonttori on ilmoittanut, ettei se korvaa tapahtunutta henkilövahinkoa liikennevakuutuslain 2 §:n 2 kohdan ja 5 §:n 1 kohdan perusteella.
LAUSUNTOPYYNTÖ
Vakuutusyhtiö X pyysi lausuntoa edellä mainittujen lainkohtien soveltamisesta. X katsoi, että murskaimen siirtoajo työmaalla on ajoneuvon liikenteeseen käyttämistä, eikä sitä voida pitää liikennevakuutuslain 2 §:n 2 kohdan rajoitussäännöksen mukaisena toimintana. Murskaustyö, jota sinänsä on pidettävä olennaisesti muuna toimintana kuin henkilöiden tai tavaran kuljettamisena, oli jo lopetettu, ja tapaturmaan johtaneessa toimenpiteessä kyse oli murskaimen valmistamisesta sellaiseen kuntoon, että siirtoajoon voidaan ryhtyä. X viittasi lautakunnan aikaisempaan lausuntokäytäntöön.
Liikennevakuutuslain 5 §:n 1 kohdan osalta X viittasi lautakunnan aikaisempiin lausuntoihin, joissa on katsottu, ettei säännös työsuoritukseen osalliseen henkilöön kohdistuvan vahingon epäämisestä sovellu tilanteisiin, joissa työsuorituksen tarkoituksena on moottoriajoneuvon saattaminen liikennöitävään kuntoon ja liikenteeseen. Liikenteeseen käyttämisen riskien on katsottu voivan toteutua myös silloin, kun ajoneuvo on liikkumattomana, jos toimenpide liittyy välittömästi ajoneuvon liikenteeseen saattamiseen tai pysäköintiin. Kyseessä olevassa tapauksessa vahinko sattui, kun murskausyksikköä oltiin purkamassa maantiekuljetuskuntoon. Siipien irrottamisen tarkoituksena oli saattaa murskain sellaiseen kuntoon, että se voidaan siirtää työmaa-alueella paikkaan, jonne kuljetusajoneuvon oli tarkoitus myöhemmin saapua. Laite oli tarkoitus ajaa oman koneen voimalla kuljetuslavetille.
VALTIOKONTTORIN VASTINE
Valtiokonttori katsoi vastineessaan, että vahinko oli tapahtunut liikennevakuutuslain 2 §:n 2 kohdan tarkoittamalla tavalla liikeneväylistä erillään olevalla alueella. Vahinkopaikka oli työmaa ja murskausasema, jossa ei liikkunut ulkopuolisia ajoneuvoja. Jälkimurskain ei myöskään ollut liikennevakuutuslain tarkoittamassa liikenteessä. Sitä oli käytetty olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin henkilöiden tai tavaran kuljettamiseen. Vahingonkärsinyt teki erittäin riskialtista työtä, johon liittyi suuri putoamisvaara. Työtä ei saanut tehdä yksin vaan työparin kanssa. Valtiokonttori katsoi, että tällainen työsuoritus on normaaliin liikenteeseen kuulumaton riski eikä siten kuulu korvattavaksi liikennevakuutuslain nojalla.
Valtiokonttori katsoi, ettei vahinkoa tulisi korvata myöskään liikennevakuutuslain 5 §:n 1 kohdan perusteella, koska se on sattunut murskaimen ollessa liikkumattomana ja kohdistunut työsuorituksen yhteydessä henkilöön, joka suoritti tässä tarkoitettua työtä. Lisäsiipeä tarvitaan murskaustyössä, ja sen irrottaminen on Valtiokonttorin näkemyksen mukaan osa työsuoritusta, ns. työn loppuvaihe murskaimen kasaamiseksi kuljetettavaksi.
LAUSUNNONPYYTÄJÄN LAUSUMA
X totesi lausumassaan, että vakuuttamisvelvollisuudesta vapautetun moottoriajoneuvon valmistelua siirtoajoa varten on yhtiön näkemyksen mukaan pidettävä ajoneuvon liikenteeseen käyttämisenä samalla tavoin, kuin rekisteröitävän ajoneuvon valmistelemista yleisellä tiellä tapahtuvaa ajoneuvon kuljettamista varten. X katsoi tapauksen rinnastuvan esimerkiksi tapauksiin, joissa kesken ajon on ryhdytty vaihtamaan puhjennutta rengasta, ja rengasta vaihtanut henkilö on loukkaantunut ns. tunkin pettäessä.
LAUTAKUNNAN LAUSUNTO
Liikennevakuutuslain (742/2007) 10 a §:n 1 momentin mukaan jos Suomessa sattuneen liikennevahingon on aiheuttanut moottoriajoneuvo, jonka pysyvä kotipaikka on Suomessa ja jota varten ei ole säädetty velvollisuutta ottaa liikennevakuutusta, valtio vastaa vahingosta niin kuin se olisi myöntänyt liikennevakuutuksen.
Lausuntopyyntö koskee siis edellisessä kappaleessa selostetun, heinäkuun 4. päivänä 2007 voimaan tulleen lainkohdan tarkoittamaa tilannetta, jossa vahingon on aiheuttanut liikennevakuuttamisvelvollisuudesta vapautettu moottoriajoneuvo (työkone, jonka rakenteellinen nopeus on alle 15km/h).
Kysymys on ensinnäkin siitä, onko vahinko aiheutunut kyseessä olevan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä. Mikäli näin on, kysymys on edelleen siitä, voidaanko tapahtuneen henkilövahingon vuoksi maksettavat korvaukset evätä tai niitä alentaa liikennevakuutuslain 5 §:n 1 momentin, 7 §:n 1 momentin tai 7 §:n 6 momentin perusteella.
Liikennevakuutuslain (279/1959) 1 §:n 1 momentin mukaan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö- tai omaisuusvahinko, jota jäljempänä sanotaan liikennevahingoksi, korvataan ajoneuvoa varten annetusta liikennevakuutuksesta tämän lain mukaan. Saman lain 4 §:n mukaan liikennevahinko korvataan, mikäli jäljempänä ei toisin säädetä, moottoriajoneuvon liikennevakuutuksesta, vaikkakaan kukaan ei henkilökohtaisesti ole vahingonkorvausvelvollinen ajoneuvon liikenteeseen käyttämisen perusteella.
Moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut vahinko korvataan liikennevakuutuslain 4 §:n perusteella objektiivisen eli ns. ankaran vastuun mukaisesti. Korvauksen suorittaminen edellyttää kuitenkin sitä, että vahinko on aiheutunut moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä. Liikennevakuutuslaissa ei ole määritetty sitä, milloin kysymys on liikenteeseen käyttämisestä.
Moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisellä tarkoitetaan kaikkea sellaista ajoneuvon käyttämistä, mikä on luonteenomaista sen käyttämiselle sellaiseen tarkoitukseen, johon se on valmistettu. Ajoneuvo on liikennevakuutuslain tarkoittamassa liikenteessä ensinnäkin silloin, kun sitä käytetään henkilön tai tavaran kuljettamiseen tiellä tai sen ulkopuolella. Liikenteeseen käyttäminen ei edellytä vakiintuneen korvauskäytännön mukaan sitä, että ajoneuvo olisi ollut liikkeessä vahingon tapahtuessa. Vahinko voi tulla korvattavaksi liikennevakuutuksesta, vaikka ajoneuvo olisi vahingon sattuessa pysähdyksissä (KKO 1990:159). Myös ajoneuvon kuormaamisen tai kuorman purkamisen yhteydessä tapahtuvat vahingot ovat lähtökohtaisesti aiheutuneet ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä. Vahingon on katsottu aiheutuneen liikenteeseen käyttämisestä myös silloin, kun vahinko on aiheutunut ajoneuvoon nousemisen tai sieltä poistumisen yhteydessä.
Moottoriajoneuvo saattaa sinänsä olla osallisena vahingossa, mutta vahinko on voinut sattua sellaisesta moottoriajoneuvon käyttömuodosta tai -tavasta tai ominaisuudesta, ettei vahinkoa voida pitää liikennevakuutuslain tarkoittamalla tavalla liikenteeseen käyttämisestä aiheutuneena. Liikennevakuutusjärjestelmä on luotu kattamaan niin sanotun liikenteellisen riskin aiheuttamia vahinkotilanteita. Ratkaisevaa on se, onko riski tavanomainen ja tyypillinen moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämiselle vai onko se sille vieras ja niin etäinen, ettei sitä voida pitää liikenteeseen käyttämiseen kuuluvana. Lähtökohtana on pidettävä sitä, että vahinko on aiheutunut läheisesti moottoriajoneuvon liikkeestä, sijainnista tai muusta siihen liittyvästä niin sanotusta liikenteeseen käyttöön liittyvästä yleisvaarallisesta ominaisuudesta.
Liikennevahinkolautakunnan korvauskäytännössä vahingon on katsottu aiheutuneen moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä muun muassa silloin, kun kuljettaja on loukkaantunut poistaessaan ennen liikkeelle lähtemistä puolipeitettä auton päältä, puhdistaessaan auton ikkunoita, vaihtaessaan ajon aikana puhjennutta rengasta matkan jatkamiseksi tai kiinnittäessään autoon lasten turvaistuinta. Yhteistä näissä tapauksissa on ollut loukkaantumiseen johtaneen toimenpiteen kiinteä ja välitön yhteys ajoneuvon liikkeelle saattamiseen. Korvauskäytännössä onkin edellytetty, että ajoneuvolla on ollut tarkoitus lähteä liikkeelle välittömästi toimenpiteen jälkeen.
Nyt puheena oleva ajoneuvo on tela-alustainen murskausyksikkö Lokotrack LT300GP, joka on työkone, ja se on tarkoitettu kiviaineksen murskaamiseen. Murskausyksikön tehdessä murskaustyötä siihen asennetaan käsin sivupeltien lisäsiivet. Nämä poistetaan murskaustyön loputtua, kun murskausyksikkö valmistellaan kuljetettavaksi muualle. Tela-alustaista murskausyksikköä ohjataan langattomalla ajolaitteella sen ulkopuolelta. Lautakunnan käsityksen mukaan kyseistä ajoneuvoa kuljetetaan ilman tavaroita tai henkilöitä.
Selvityksen mukaan murskausyksiköllä tehtävä murskaustyö oli lopetettu ennen vahinkohetkeä. Vahinkohetkellä murskausyksikköä oltiin valmistelemassa kuljetuskuntoon, millä lautakunnan asiakirjoista saaman käsityksen mukaan tarkoitetaan murskaimen saattamista sellaiseen kuntoon, että se voidaan kuljettaa lavettiautolla pois työmaalta. Sivupeltien irrottaminen liittyy mahdollisesti myös murskausyksikön siirtämiseen, mutta ainakin sen kuljettamiseen lavettiautolla pois työmaa-alueelta. Sivupeltien asentamisen ja irrottamisen tekevät murskausyksiköllä työskentelevät henkilöt. Sen sijaan murskausyksikön konevoimalla siirtämisestä huolehtii lavettiauton kuljettaja.
Vahinko tapahtui tilanteessa, jossa murskausyksikön poiskuljettamisesta huolehtiva lavettiauto ei ollut vielä tullut työmaalle. Sivupellin lisäsiipeä irrottamassa olleen työntekijän tarkoituksena ei ollut ryhtyä välittömästi siirtämään ajoneuvoa, koska sen ”ajamisesta” huolehtii lavettiauton kuljettaja. Vahinko ei tapahtunut siirtoajossa. Siitä, milloin siirtoajo oli tarkoitus suorittaa, ei ole esitetty selvitystä. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan lisäsiipien poistaminen liittyy murskausyksikön saattamiseen sellaiseen kuntoon, että sitä voidaan kuljettaa lavettiautolla työmaa-alueen ulkopuolella.
Lautakunnan näkemyksen mukaan lisäsiipien poistaminen ei ole liittynyt välittömästi ajoneuvon liikkeelle saattamiseen eli siirtoajoon siten, että vahinko olisi aiheutunut riittävän läheisesti moottoriajoneuvon liikkeestä, sijainnista tai muusta siihen liittyvästä ns. liikenteeseen käyttöön liittyvästä yleisvaarallisesta ominaisuudesta. Kysymys on ollut murskaustyön päättymiseen liittyvästä toimenpiteestä, johon liittyvä vahinkoriski ei ole tyypiltään liikenteellinen. Lisäsiiven irrottaminen on liittynyt siihen, että ajoneuvo on myöhemmin tapahtuvan poiskuljetuksen edellyttämässä kunnossa.
Puheena oleva henkilövahinko ei ole aiheutunut liikennevakuutuslain 1 §:n edellyttämällä tavalla moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä eikä lautakunta näin ollen suosita vahingon korvaamista liikennevakuutuksesta.
Lautakunta oli yksimielinen.