Ansionmenetys. Työajanlyhennysvapaa. LV 04/2185

Ansionmenetys. Lomapalkka. Työajanlyhennysvapaa. LV04/2185

X oli ollut liikennevahingossa 11.12.2003, jossa saamiensa vammojen vuoksi hän oli ollut työkyvytön 31.5.2004 saakka.

X vaati korvausta lomarahan ja -palkan sekä vapaaviikkojen menetyksestä.

Vakuutuslaitos korvasi liikennevakuutuksesta X:n menettämän lomarahan huhti- ja toukokuulta 2004. Sen sijaan vakuutuslaitos katsoi, että lomapalkan ja työlyhennysvapaiden menetykset eivät ole sellaista todellista ansionmenetystä, joka tulisi korvattavaksi liikennevakuutuksesta.

Lautakunta totesi lausunnossaan, että liikennevakuutuslain (279/1959) 1 §:n mukaan liikennevakuutuksesta korvataan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö- tai omaisuusvahinko. Liikennevakuutuslain 6 §:n mukaan liikennevahingon korvaus määrätään noudattaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2-5 §:n ja 7 luvun 3 §:n säännöksiä.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan sillä, jolle on aiheutettu ruumiinvamma tai muu henkilövahinko, on oikeus saada korvaus sairaanhoitokustannuksista ja muista vahingosta aiheutuneista kuluista, tulojen tai elatuksen vähentymisestä, kivusta ja särystä sekä viasta tai muusta pysyvästä haitasta.

X:n työnantajan todistuksen mukaan X:lle ei ollut sairausloman vuoksi kertynyt vuosilomapäiviä huhti- ja toukokuulta 2004, jolta ajalta lomapäiviä olisi kertynyt viisi. Lomapalkan ja lomarahan menetykseksi oli arvioitu yhteensä 660 euroa. Todistuksen mukaan X:n työssä on aamu-, ilta-, yö- ja vapaaviikkovuorot. Vapaaviikot kertyvät kun henkilö tekee neljän viikon välein yhden sunnuntaipäivän töitä. Palkattomalta sairausajalta 6.2. - 31.5.2004 X:ltä jäi ansaitsematta neljältä sunnuntailta yhteensä 64 tuntia vapaata. 64 tunnin ansionmenetykseksi oli arvioitu 740 euroa.

Lautakunta totesi, että liikennevahinkovammojen aiheuttamasta työkyvyttömyydestä johtuva ansionmenetys korvataan tosiasiallisen menetyksen suuruisena. Ansionmenetyksenä korvataan se taloudellinen menetys, joka vahinkoa kärsineelle on aiheutunut ja tavoitteena on täyden korvauksen periaatteen mukaisesti saattaa vahinkoa kärsinyt siihen taloudelliseen asemaan jossa hän olisi ollut ilman liikennevahinkoa.

Liikennevahinkojen korvauskäytännössä korvausta "virkistyksen menetyksestä" on maksettu silloin, kun henkilö on liikennevahinkovammojensa aiheuttaman työkyvyttömyyden johdosta estynyt pitämästä jo aiemmin ansaitsemaansa vuosilomaa. Tällöin maksettavan korvauksen suuruus on vastannut loma-ajan laskennallista palkkaa. Tilanteen voidaan ajatella vastaavan tilannetta, jossa työntekijälle maksetaan korvaus siitä, ettei hän voi pitää ansaitsemaansa vuosilomaa. Käsillä olevassa tapauksessa ei ollut osoitettu, että X oli menettänyt jo ansaitsemiaan vuosiloma- tai työajanlyhennysvapaapäiviä.

Vuosiloman ja työajanlyhennysvapaan kertyminen edellyttää työpanosta. Mikäli kyseisiä vapaapäiviä ei ole kertynyt sen vuoksi, että työpanos on jäänyt puuttumaan, ei laskennallista korvausta pitämättä jääneestä lomasta voida maksaa. Henkilölle ei aiheudu korvattavaa taloudellista menetystä, koska työssäoloajalta maksettava palkka vastaa sitä palkkaa, joka olisi maksettu kertymättä jääneiden vapaapäivien ajalta.

Lautakunta katsoi tulleen näytetyksi, että X:ltä oli liikennevahinkovammojen aiheuttaman työkyvyttömyyden vuoksi jäänyt ansaitsematta viisi vuosilomapäivää ja 64 tuntia työajanlyhennysvapaata. Näiden vapaiden menettämisestä ei X:lle kuitenkaan ollut aiheutunut muuta taloudellista menetystä kuin ansaitsematta jääneiden vuosilomapäivien lomaraha, jonka vakuutuslaitos oli korvannut.

Lautakunta ei suosittanut vakuutuslaitoksen korvauspäätöksen muuttamista.