Elatuksen menetys LV 22/544

Arvioitavana oli, tuliko osittainen varhennettu vanhuuseläke huomioida lesken tulona elatuksen menetyksen korvauksessa. Lautakunnan ratkaisun mukaan tämä eläketulo tuli ottaa huomioon lesken tulona, mutta vastaavasti siitä aiheutunut lopullisen eläkkeen pieneneminen tuli huomioida varsinaisessa vanhuuseläkeiässä.   Osittaiselle varhennetulle eläkkeellä siirtymistä ei tässä tapauksessa pidetty lautakunnan soveltamisohjeessa 1/2005 tarkoitettuna vapaaehtoisena eläkejärjestelynä. 

Täysistunto 15.6.2023

TAPAHTUMATIEDOT

Vahinkoa kärsinyt menehtyi 17.3.1993 sattuneen liikennevahingon seurauksena ja hänen leskelleen on maksettu liikennevakuutuksesta korvausta puolisonsa kuolemasta aiheutuneesta elatuksen menetyksestä. 

VAKUUTUSLAITOKSEN RATKAISUSUOSITUSPYYNTÖ

Leskeltä saadun selvityksen mukaan hänet irtisanottiin vuonna 2013 tuotannollisin ja taloudellisin syin ja tämän jälkeen hän oli työttömyyspäivärahalla ja noin puolen vuoden ajan työsuhteessa kuntaan, mutta määrärahojen puuttuessa työsuhdetta ei jatkettu. Leski haki vuonna 2017 täyttäessään 61 vuotta työeläkeyhtiöstä osittaista vanhuuseläkettä. Vanhuuseläkkeelle hän jäi 1.9.2019. Osittaista vanhuuseläkettä voi saada, kun täyttää 61 vuotta. Tähän osittaiseen vanhuuseläkkeeseen ei vaikuta se, onko töissä osa-, täysiaikaisesti vai onko töissä lainkaan. Osittainen vanhuuseläke vaikuttaa tulevaan vanhuuseläkkeeseen. Osittainen vanhuuseläke korvasi osa-aikaeläkkeen vuoden 2017 eläkeuudistuksen yhteydessä, vaikka ei ole samanlainen. Vakuutuslaitos katsoo, ettei osittaisen vanhuuseläkkeen tilanteessa tule soveltaa lautakunnan soveltamisohjetta 1/2005, vaan lesken tuloina käytetään todellisia tuloja.

Koska lesken ansiotaso on olennaisesti alentunut vuodesta 2014 alkaen, tulisi  perhe-eläke oikaista vuodesta 2014 alkaen siten, että siinä huomioidaan lesken tulotason lasku.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Säännökset ja muut oikeusohjeet

Vahinkohetkellä voimassa olleen liikennevakuutuslain (279/1959) 6 §:n mukaan liikennevahingon korvaus määrätään noudattaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2–5 §:n ja 7 luvun 3 §:n säännöksiä.

Sovellettavaksi tulevan vahingonkorvauslain 5 luvun 4 §ssä on säädetty, että jos elatukseen tai elatusapuun oikeutettu jää tarpeellista elatusta vaille sen vuoksi, että elatusvelvollinen on saanut surmansa, on hänelle korvausvelvollisen varallisuus ja olosuhteet huomioon ottaen tuomittava vahingonkorvaukseksi, mitä hän tarvitsee, kunnes voi elättää itsensä.

Elatuksen menetyksen korvausmäärä on vakiintuneesti määritetty vainajan ja lesken tulojen arvion ja lautakunnan normittamien laskusääntöjen mukaisesti.  

Jos jatkuvan korvauksen suuruuteen tai elatuksen tarpeeseen vaikuttavat henkilökohtaiset olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet sen jälkeen, kun korvaus on tuomiolla tai sopimuksella määrätty, voidaan korvausta liikennevakuutuslain vahinkohetkellä voimassa olleen 6 §:n 2 momentin mukaan vastaavasti oikaista.  

Liikennevahinkolautakunnan soveltamisohjeen 1/2005 mukaan lautakunta ei ole hyväksynyt lausuntokäytännössään lesken vapaaehtoista osa-aika- tai varhennetulle vanhuuseläkkeelle jäämistä sellaiseksi olosuhteen muutokseksi, jonka perusteella leskelle maksettavaa perhe-eläkettä tulisi muuttaa. Ohjeessa on edelleen todettu, että jos leski jää liikennevahingon jälkeen osa-aikaeläkkeelle tai varhennetulle vanhuuseläkkeelle ennen varsinaisen eläkeiän saavuttamista, liikennevakuutuksesta maksettava perhe-eläke tulee määrittää käyttämällä perhe-eläkelaskelman perusteena ne ansiotulot, jotka leski olisi saanut, mikäli eläkejärjestelyyn ei olisi ryhdytty. Jos edellä tarkoitettuun eläkejärjestelyyn on ryhdytty jo ennen liikennevahinkoa, on perhe-eläke kuitenkin vahvistettava lesken kyseisen järjestelyn mukainen todellinen eläketulo huomioon ottaen.

Ohjeessa on edelleen todettu, että jos henkilö on ryhtynyt edellä kuvattuun eläkejärjestelyyn, hänen saamansa työeläke muodostuu pienemmäksi kuin se olisi muutoin ollut. Kun tässä tarkoitetun eläkejärjestelyn toteuttanut leski saavuttaa varsinaisen eläkeiän, vakuutuslaitoksen tulee selvittää, minkä suuruinen lesken työeläke olisi ollut siinä tapauksessa, että leski olisi jatkanut kokoaikaista työskentelyä varsinaiseen eläkeikäänsä saakka, ja määrittää lesken eläkeiän saavuttamisesta alkaen maksettava perhe-eläke näiden tietojen perusteella.

Ratkaisusuositus

Leskelle on liikennevakuutuksesta maksettu elatuksen menetyksen korvausta, jonka suuruus on alun perin määritetty puolisoiden vahinkohetken tulojen perusteella. Lesken tulot ovat myöhemmin olennaisesti alentuneet, koska työantaja irtisanoi hänet vuonna 2013. Hän jäi vuonna 2017 osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle ja sittemmin vanhuuseläkkeelle 1.9.2019 alkaen. Työsuhteensa päättymisen jälkeen leski on jonkin aikaa työskennellyt kunnan palveluksessa vuosina 2015–2016. Leski on muuten ollut työttömänä työnhakija ja saanut työttömyysetuuksia vuosina 2014- 2019.

Lesken osittainen varhennettu vanhuuseläke on alkanut vuonna 2017.

Koska leski on hakeutunut osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle vuonna 2017, tulee arvioitavaksi sen vaikutus liikennevakuutuksesta maksettavan elatuksen menetyksen korvauksen (perhe-eläkkeen) määrään.

Julkisten alojen eläkelain (81/2016), joka tuli voimaan 1.1.2017, mukaan osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle voi jäädä vuonna 1963 ja sitä ennen syntynyt 61 vuotta täyttänyt, joka ei saa mitään muuta työeläkettä. Eläkkeelle jääminen ei edellytä työnteon lopettamista tai vähentämistä osaksikaan. Eläkkeelle siirtynyt voi myös vaihtaa työnantajaa tai toimia yrittäjänä. Eläkkeen aikaiset ansiot eivät vaikuta eläkkeen määrään. Osittaisella varhennetulla vanhuuseläkkeellä saa eläkkeenä joko 50 % tai 25 % kertyneestä eläkkeen määrästä ja se pienentää vanhuuseläkettä. 

Lautakunnan mielestä soveltamisohjeen 1/2005 tarkoituksena on ollut muun muassa estää tilanteet, joissa elatuksen menetyksen korvaukseen oikeutettu henkilö voi omilla ratkaisuillaan vähentää tulojaan ja siten lisätä laskennallista korvauksen määrää, ilman että siihen olisi objektiivisesti arvioiden pakottavaa syytä. Tällainen tilanne olisi esimerkiksi se, että vakiintuneesti työssä oleva henkilö jää pois ansiotyöstä ennen vanhuuseläkeikäänsä esimerkiksi säästöhenkivakuutusta hyödyntämällä.  Toisaalta jo kertyneiden säästöjen hyödyntämistä tällä tavoin ei useimmiten ole syytä huomioida elatuksen menetyksen korvauslaskelmassa korvauksen määrää vähentävänä tekijänä.  

Lautakunta toteaa, että osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle jääminen voi usein olla eläkkeensaajan oma vapaaehtoinen eläkejärjestely.  Osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle jääminen ei välttämättä alenna kyseisen henkilön tulotasoa vaan päinvastoin voi lisätä hänen tulojaan, koska eläkkeen saaminen ei edellytä työnteon vähentämistä tai lopettamista. Osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle siirtymistä ei kuitenkaan ole kaikissa tilanteissa pidettävä lautakunnan soveltamisohjeessa 1/2005 tarkoitettuna vapaaehtoisena eläkejärjestelynä. Tällöin arvioitavaksi jää se, onko osittaisena varhennettuna vanhuuseläkkeenä saatu tulo otettava huomioon edunsaajan elatustarvetta vähentävänä tulona.

Korvausta elatuksen menetyksen perusteella määrättäessä otetaan huomioon se, missä määrin korvaukseen oikeutettu olisi todennäköisesti saanut elatusta surmansa saaneelta ja toisaalta korvaukseen oikeutetun tarve saada elatusta.

Elatuksen tarvetta arvioitaessa otetaan huomioon myös korvaukseen oikeutetun mahdollisuudet itse hankkia elatuksensa ja muut olosuhteet. Yleisestä vahingon rajoittamisvelvollisuudesta seuraa korvaukseen oikeutetulle velvollisuus hakeutua kykyjään ja edellytyksiään vastaavaan ansiotyöhön ja jatkaa työskentelyä ja näin rajoittaa vahinkoa.

Elatuksen tarve voi olla eri aikoina erilainen ja korvaus on määriteltävä kulloisenkin tarpeen mukaisena. 

Lautakunta katsoo, että osittaisena varhennettuna vanhuuseläkkeenä saatu tulo on lesken elatuksen tarpeeseen vaikuttavaa tuloa ja siten se tulee ottaa huomioon elatuksen tarvetta koskevissa laskelmissa lesken tulona. Osittainen varhennettu vanhuuseläke pienentää vanhuuseläkettä ja osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle jääneen lesken elatuksen tarve tulee uudestaan arvioitavaksi siinä vaiheessa, kun hän jää vanhuuseläkkeelle. Vanhuuseläke tulee tällöin ottaa huomioon myönnetyn suuruisena lesken tuloja arvioitaessa.

Koska lesken tulot ovat muuttuneet olennaisesti jo ennen osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen alkamista, lautakunta katsoo, että tässä tapauksessa lesken tuloina on käytettävä todellisia vuodesta 2014 alkaen muuttuneita tuloja.   

Lautakunta oli yksimielinen.