Erinäiset kustannukset. Koiran arvon korvaaminen. LV 07/589
Erinäiset kustannukset. Koiran arvon korvaaminen. LV 07/589
A:n omistama kultainennoutaja loukkaantui liikennevahingossa niin, että se jouduttiin lopettamaan.
Liikennevahingosta vastuussa oleva vakuutusyhtiö korvasi koiran käypänä arvona 50 % uuden pennun hankintahinnasta, joka oli A:n ilmoituksen mukaan 1200 €. Maksettu korvaus oli siten 600 €.
A pyysi liikennevahinkolautakunnalta lausuntoa ja vaati korvattavaksi koiran menetyksestä 1200 €, joka oli samanrotuisen pennun hinta.
Vakuutusyhtiö kertoi vastineessaan sittemmin suorittaneensa korvauspäätöksessä maksetun 600 €:n lisäksi lisäkorvauksen 300 €. Vakuutusyhtiö oli saanut Kennelliitosta tiedon, jonka mukaan A:n koiran vakuutusarvo oli 900 €. Vakuutusyhtiö oli Kennelliiton ilmoittamaan vakuutusarvoon perustuen maksanut 300 €:n lisäkorvauksen, eli yhteensä 900 €.
LAUTAKUNNAN LAUSUNTO
Liikennevakuutuslain (279/1959) 1 §:n 1 momentin mukaan liikennevakuutuksesta korvataan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö- tai omaisuusvahinko.
Liikennevakuutuslain 6 §:n mukaan liikennevahingon korvaus määrätään noudattaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2, 2 a - 2 d, 3, 4, 4 a, 4 b, 5, 7 ja 8 §:n sekä 7 luvun 3 §:n säännöksiä.
Vahingonkorvauslain 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo, ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.
Vahingonkorvausoikeudessa eläimiä käsitellään esineinä, ja menehtyneen koiran arvon määrittelyssä sovelletaan soveltuvin osin esinevahinkojen korvaamisessa sovellettavia periaatteita.
Liikennevahingoissa periaatteena on täyden korvauksen suorittaminen liikennevahingon johdosta, eli vahinkoa kärsinyt on saatettava siihen asemaan, missä hän olisi ollut ilman liikennevahinkoa. Kun koira menehtyy liikennevahingon johdosta, tulee korvausmäärän perusteeksi ottaa koiran arvo vahinkohetkellä. Silloin kun vahingon määrästä ei ole saatavissa luotettavaa näyttöä tai se on vain vaivoin saatavissa, joudutaan vahingon määrä arvioimaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:stä ilmenevän oikeusperiaatteen nojalla kohtuuden mukaan.
A:n liikennevahingon johdosta lopettamaan jouduttu kultainennoutaja oli 11-vuotias. Uuden pennun hankintahinta oli asiassa esitetyn selvityksen perusteella 1200 €. Vakuutusyhtiön Kennelliitosta saaman selvityksen mukaan A:n koiran vakuutusarvo oli ollut 900 €. Edelleen vakuutusyhtiön Kennelliitosta saaman tiedon mukaan koiralla ei ollut virallisia näyttely-, koe-, kilpailu- ja terveystutkimustuloksia.
Lautakunta katsoi, että koiran vakuutusarvo ei ole suoranainen osoitus koiran vahinkohetken mukaisesta arvosta. Lautakunnan käsityksen mukaan koiran arvona vahinkohetkellä voitiin lähtökohtaisesti pitää uuden pennun hankintahintaa ottaen kuitenkin samalla huomioon muut tapauskohtaiset tekijät. Koska A:n koira oli ollut vahinkohetkellä jo 11-vuotias, eikä sillä ollut virallisia näyttely-, koe-, kilpailu- tai terveystutkimustuloksia, lautakunta arvioi, että vakuutusyhtiön suorittamaa 900 €:n korvausta voitiin pitää kyseessä olevan koiran määrällisesti oikeana vahinkohetken mukaisena arvona, vaikkakaan vakuutusarvo ei sinänsä osoita koiran vahinkohetken mukaista arvoa.
Lautakunta oli yksimielinen.