Henkinen kärsimys. LV 02/670

Henkinen kärsimys (VahL 5:4a §) Dnro 02/670

A.A. ja B.B. olivat ajaneet kilpaa useiden kilometrien matkan toisiaan lähietäisyydellä seuraten ja koko ajan ylittäen huomattavasti sallitun enimmäisnopeuden 100 km/h, siten että heidän kuljettamiensa ajoneuvojen nopeudet ovat enimmillään kohonneet 160 - 170 km/h. Ajoneuvot olivat toisiaan lähellä ajaen ohittaneet ainakin kaksi ajoneuvoa ja heti ohitusten jälkeen voimakkaasti kiihdyttämällä lisänneet ajonopeuttaan. B.B. oli ajon aikana estänyt A.A:n useat ohitusyritykset. A.A. oli ryhtynyt jälleen yrittämään B.B:n ohitusta, jolloin hänen kuljettamansa ajoneuvo oli vastaan tulevan liikenteen kaistalle siirryttyään törmännyt Y.Y:n kuljettamaan henkilöautoon. Törmäyksen seurauksena Y.Y. ja A.A. olivat menehtyneet ja A.A:n kyydissä olleet matkustajat olivat saaneet vammoja.

Y.Y:n aviopuoliso ja lapsi olivat hakeneet vakuutusyhtiöltä korvausta henkisestä kärsimyksestä.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n (61/1999) mukaan surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisoilla sekä muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneelle erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativien välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet.

Liikennevahinkolautakunta on kiertokirjeessään 10/2000 todennut, korvausta harkittaessa on selvitettävä em. lainkohdassa tarkoitetut yleiset ja erityiset edellytykset. Molempien yleisten edellytysten täyttyminen on ehdoton edellytys korvauksen määräämiselle.

Korvauksen yleiset edellytykset

Sekä aviopuoliso että lapsi mainitaan edellä selostetussa lainkohdassa erikseen erityisen läheisenä henkilönä.

A.A. on kuvatulla menettelyllä osoittanut törkeää piittaamattomuutta muiden tiellä liikkujien turvallisuudesta. Hänen on täytynyt ymmärtää saattavansa toisten hengen vakavaan vaaraan sekä mieltää tähän liittyvä sivullisille koituvien kärsimysten riski. A.A:n on siten katsottava törkeän huolimattomalla menettelyllään aiheuttaneen Y:Y:n kuoleman.

Lautakunta katsoi korvauksen yleisten edellytysten täyttyvän.

Korvauksen erityiset edellytykset

Erityisinä edellytyksinä korvauksen suorittamista koskevassa kokonaisharkinnassa on otettava huomioon surmansa saaneen ja korvausta hakevan välisen suhteen läheisyys, teon laatu ja muut olosuhteet. Kohtuusharkinta koskee sekä korvausvelvollisuuden syntymistä että korvauksen määrää.

Suhteen läheisyyttä arvioitaessa huomattava painoarvo on annettava yhdessä asumiselle. Mikäli surmansa saanut ja korvausta hakeva eivät ole asuneet tapahtuma-aikaan samassa taloudessa, voidaan heidän välistä suhdettaan vain poikkeuksellisesti pitää lainkohdassa tarkoitetulla tavalla erityisen läheisenä.

Y.Y:n aviopuoliso on esitetyn selvityksen perusteella asunut tapahtuma-aikaan samassa taloudessa Y:Y:n kanssa. Toisena korvauksen hakijana oleva täysi-ikäinen lapsi ei ole asunut samassa taloudessa surmansa saaneen kanssa. Selvittämättä oli jäänyt, että Y:Y:n ja täysi-ikäisen lapsen välinen suhde olisi ollut selvästi läheisempi kuin vanhemman ja kotoaan jo pois muuttaneen aikuisen lapsen välinen suhde yleensä.

Teon laatua arvioitaessa on otettava huomioon, että liikenteeseen liittyy aina selvästi suurempi onnettomuusriski kuin useampiin muihin elämänalueisiin. Korostunut riski on sekä liikenteeseen osallistuvien että heidän läheistensä tiedossa. Läheisten kärsimysten kannalta ei yleensä ole erityistä merkitystä sillä, millaisesta liikennevahingosta kuolema on seurannut. Näin ollen lautakunnan näkemyksen mukaan korvaus kärsimyksestä voi tulla liikennevahinkojen yhteydessä suoritettavaksi vain poikkeuksellisesti. Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään 2002:83 tuonut esiin sellaisia poikkeuksellisia olosuhteita, joiden perusteella korvaus kärsimyksestä voi tulla suoritettavaksi myös liikennevahingon yhteydessä.

Lausuntopyynnön kohteena olevassa tapauksessa A.A. ja B.B. ovat ajaneet huomattavalla ylinopeudella kilpaa usean kilometrin ajan tiellä, jolla on tapahtuma-aikaan ollut myös muuta liikennettä. He ovat matkan aikana ohittaneet ainakin kaksi ajoneuvoa. A.A. on pyrkinyt useaan otteeseen B.B:n ohitse tämän estäessä ohituksen. Kun otetaan huomioon A.A:n ja B.B:n normaalista liikennekäyttäytymisestä täysin poikkeava menettely ennen Y.Y:n ja A.A:n kuolemaan johtanutta yhteentörmäystä, tekoa ei voida rinnastaa tavanomaiseen liikennevahinkoon.

Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä ilmenevään oikeusohjeeseen viitaten lautakunta piti Y.Y:n kuoleman aiheuttanutta tekoa laadultaan sellaisena, että se puoltaa korvauksen suorittamista.

Muita kohtuusharkinnassa erityisesti huomioon otettavia olosuhteita ei ollut.

Lautakunta katsoi olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen, että vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:ssä korvauksen suorittamiselle säädetyt edellytykset täyttyvät Y.Y:n aviopuolison osalta. Sen sijaan täysi-ikäisen lapsen osalta korvauksen suorittamiselle säädetyt edellytyksen eivät täyty eikä hänelle siten suoriteta liikennevakuutuksen perusteella korvausta kärsimyksestä.

Korvauksen määrä

Suoritettavan korvauksen määrä harkitaan tapauskohtaisesti. Hallituksen esityksen mukaan korvausmäärän ei tulisi ylittää kivusta ja särystä vakiintuneesti maksettujen korvausten enimmäismääriä, jotka ovat olleet noin 100 000 markkaa.

Lautakunta katsoi, että vakuutuslaitoksen tulee suorittaa VahL 5 luvun 4 a §:n nojalla Y.Y:n aviopuolisolle korvausta henkisestä kärsimyksestä kohtuulliseksi arvioidut 8000 euroa.