Korvattavuus. Sovellettavan lain valinta. Ulkomailla sattunut vahinko.LV 05/2301

Korvattavuus. Sovellettavan lain valinta. LV 05/2301

Lautakunnan istunto

Liikennevahinko oli tapahtunut Espanjassa moottoriurheiluradalla. A kuljetti omistamaansa Suomessa rekisteröityä ja suomessa vakuutusyhtiö Y:ssä liikennevakuutettua moottoripyörää valvotussa ajoharjoittelussa kyseisellä ajoharjoitteluradalla. Radan suoralla osuudella A menetti moottoripyörän hallinnan sillä seurauksella, että moottoripyörä kaatui ja A putosi moottoripyörän päältä vammautuen vakavasti.

Vakuutusyhtiö Y totesi korvauspäätöksessään, että moottoriajoneuvoa varten myönnetty liikennevakuutus oli voimassa kaikissa Euroopan talousalueen (ETA) kuuluvissa valtioissa. Päätöksessä todettiin liikennevakuutusehtojen kohtaan kaksi viitaten, että näissä valtioissa sattuneen liikennevahingon korvaus määräytyy vahingon sattumismaan lainsäädännön mukaan. Edelleen päätöksessä todettiin, että Espanjan lainsäädännön mukaan liikennevakuutus ei ole voimassa puheena olevan kaltaisilla moottoriurheiluradoilla Espanjassa. A:n henkilövahinkoa ei korvattu moottoripyörän liikennevakuutuksesta, koska liikennevakuutus ei ollut voimassa Espanjassa puheena olevalla moottoriurheiluradalla.

A pyysi lausuntoa liikennevahinkolautakunnalta. A vaati ensisijaisesti, että hänelle aiheutunut henkilövahinko korvataan moottoripyörän liikennevakuutuksesta vakuutusehtojen mukaisesti ja Suomen liikennevakuutuslakia soveltaen. Toissijaisesti A vaati, että Y todetaan korvausvelvolliseksi myöntämänsä liikennevakuutuksen perusteella.

Vaatimuksensa tueksi A viittasi liikennevakuutuslain (29.12.1994) 1 § ja 15 a §:ään sekä kolmanteen liikennevakuutusdirektiiviin. Lisäksi hän viittasi hallituksen esityksen 316/1994 vp perusteluissa esitettyyn lausumaan siitä, että aiemmalla lakimuutoksella liikennevakuutuslakiin sisällytettiin niin sanottu paremman vakuutusturvan periaate, jonka mukaan liikennevahingon johdosta suoritettava korvaus määrätään joko Suomen liikennevakuutuslain tai vahingon sattumismaan lainsäädännön mukaan siitä riippuen, kumpi korvausjärjestelmä on vahingon kärsineelle edullisempi. A katsoi, että ETA-maissa suomalainen autoilija voi valita paremman turvan antavan Suomen liikennevakuutuksen, joka kattaa myös suomalaisen ajoneuvon kuljettajan ja omistajan mahdolliset henkilövahinkokorvaukset.

Y totesi vastineessaan, että mikäli sattunut vahinko on tapahtumamaan lainsäädännön mukaan korvattava liikennevahinko, vahinko voidaan korvata Suomen liikennevakuutuslain mukaan, jos sen edellyttämä vakuutusturva on parempi. Vahingoittunut ajoi moottoripyörällä Espanjassa moottoriurheiluradalla, jossa Espanjan lainsäädännön mukaan liikennevakuutuslaki ei ole voimassa. Tapahtumamaan lainsäädännön mukaan kyseessä ei ollut korvattava liikennevahinko, joten sitä ei korvata myöskään Suomen liikennevakuutuslain mukaan.

LAUTAKUNNAN LAUSUNTO

Liikennevakuutuslain 15 a §:n (1493/1994) nojalla tämän lain mukaan myönnetty liikennevakuutus on voimassa yhden vakuutusmaksun perusteella kaikissa Euroopan talousalueeseen kuuluvissa valtioissa.

Lautakunnan saamien tietojen mukaan moottoripyörälle oli myönnetty liikennevakuutus vakuutusyhtiö Y:ssä. Riidatonta oli, että moottoripyörälle myönnetty liikennevakuutus oli ollut voimassa myös silloin, kun sitä oli kuljetettu Espanjassa. Riitaa oli siitä, minkä maan lainsäädännön mukaan on määriteltävä, onko kyseessä olevalla moottoriurheiluradalla aiheutunut tapahtuma sellainen, joka kuuluu liikennevakuutuksen korvauspiiriin.

Eräisiin kansainvälisluonteisiin vakuutussopimuksiin sovellettavasta laista annetussa laissa (91/1993) säädetään, minkä valtion lakia sovelletaan vakuutussopimukseen, kun vahinkovakuutuksen kattama riski sijaitsee jossakin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Lakia sovelletaan sen 14 §:n mukaan sopimuksiin, jotka on tehty lain voimaantulon (1.1.1994) jälkeen. Sanotun lain 8 §:n nojalla ja sen estämättä, mitä laissa muutoin on säädetty, pakolliseen vakuutukseen sovelletaan kuitenkin sen valtion lakia, missä vakuutuksen ottaminen on säädetty pakolliseksi. Tämä tarkoittaa muun ohella sitä, ettei muunsisältöistä lakiviittausta ole lainsäädännössä tai alemmanasteisissa säännöksissä mahdollista tehdä. Lain esitöiden (HE 235/1992 vp) mukaan tämän säännöksen tarkoituksena on varmistaa Suomen lain soveltaminen kaikkiin sellaisiin vakuutuksiin, jotka ovat Suomessa pakollisia. Yhtenä esimerkkinä pakollisesta vakuutuksesta hallituksen esityksessä mainitaan liikennevakuutus. Hallituksen esityksessä todetaan vielä olevan mahdollista, että vakuutussopimus koskee vakuutusta, joka on pakollinen useissa sopimukseen liittyvissä valtioissa. Tällöin sovelletaan sen vakuutusta edellyttävän valtion lakia, johon sopimus läheisimmin liittyy.

Esitettyjen selvitysten mukaan liikennevakuutuksen ottaminen on pakollista myös Espanjassa. Käsiteltävässä tapauksessa vakuutuksenantajan ja vakuutuksenottajan kotipaikka oli Suomessa. Vakuutettu moottoripyörä oli myös rekisteröity Suomessa. Hallituksen esityksessä mainittujen lainvalintaa ohjaavien periaatteiden ja edellä todettujen seikkojen nojalla liikennevakuutussopimuksen on katsottava läheisimmin liittyvän Suomeen.

Eräisiin kansainvälisluonteisiin vakuutussopimuksiin sovellettavasta laista annetun lain 8 §:n nojalla ja sen estämättä, mitä Y:n vakuutusehdoissa todetaan liikennevahingon korvauksen määräytymisestä tapahtumamaan lainsäädännön mukaan, lautakunta katsoi, että kyseessä olevan liikennevakuutuksen perusteella suoritettava korvausvelvollisuus oli arvioitava Suomen liikennevakuutuslain (279/1959) mukaan.

Liikennevakuutuslain 1 §:n nojalla moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö- tai omaisuusvahinko korvataan ajoneuvoa varten annetusta liikennevakuutuksesta liikennevakuutuslain mukaan. Lailla 29.12.1994/1493 muutettiin pykälän kolmatta momenttia, jonka tapahtumahetkelläkin voimassa olleen sanamuodon perusteella tämän lain mukaan korvataan myös Suomessa liikennevakuutettavan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä muualla Euroopan talousalueella aiheutunut liikennevahinko, jollei vahingon tapahtumamaassa voimassa oleva liikennevahingon korvaamista koskeva lainsäädäntö edellytä tätä parempaa vakuutusturvaa.

Vaikka edellä mainitun lainkohdan, sen esitöiden ja lain säätämisen taustalla olevan kolmannen liikennevakuutusdirektiivin (90/232/ETY) perusteella on epäselvää, mitä vakuutusturvalla tässä yhteydessä tarkoitetaan, käsiteltävässä asiassa ei ole esitetty väitteitä siitä, että Espanjan liikennevahingon korvaamista koskeva lainsäädäntö edellyttäisi Suomen lainsäädäntöä parempaa vakuutusturvaa. Päinvastoin, Espanjan liikennevakuutuslaissa korvauksen piiriin eivät kuulu moottoriurheiluradoilla tapahtuneet vahingot. Suomen liikennevakuutuslaissa tällaista yksiselitteistä rajausta ei ole säädetty.

Eräisiin kansainvälisluonteisiin vakuutussopimuksiin sovellettavasta laista annetun lain 8 §:n ja liikennevakuutuslain 1 §:n 3 momentin perusteella lautakunta katsoi, että tämän liikennevahingon korvattavuus on arvioitava A:n vaatimuksen mukaisesti Suomen liikennevakuutuslakia soveltaen.

Koska lautakunnalle ei ollut esitetty tarkempaa selvitystä kyseessä olevan moottoriurheiluradan ominaisuuksista ja ajoharjoittelun luonteesta, lautakunta ei ottanut kantaa siihen, oliko kyseessä olevalla alueella tapahtunut vahinko Suomen liikennevakuutuslain nojalla korvattava liikennevahinko.

Lautakunta oli yksimielinen.