Korvausvastuu. Usean auton kolari. LV 20/1922
Tapauksessa oli kyse siitä, tuliko liikennesääntöjen mukaan kulkeneen ajoneuvon vauriot korvata, vaikka vahinkoa edeltänyt tapahtumaketju jäi epäselväksi, eikä muiden kolarissa mukana olleiden tuottamusta voitu todeta. Lautakunta on ottanut päätöksessään huomioon korkeimman oikeuden päätöksen 1998/103. Johtopäätöksenä oli, että koska yksi ajoneuvoista oli liikkunut liikennesääntöjen vastaisella tavalla, vahinko korvataan sen liikennevakuutuksesta.
Täysistunto 22.12.2021
ASIA: Korvausvastuu.
SELVITYS VAHINGOSTA
Liikennevahinko on tapahtunut 29.10.2020 Kehä I:llä Helsingissä. A ajoi ajoneuvoa X. B ajoi ajoneuvoa Y ja C ajoi ajoneuvoa Z. Ajoneuvot törmäsivät.
VAKUUTUSLAITOKSEN KORVAUSPÄÄTÖS
Vakuutuslaitoksen korvauspäätöksen mukaan yhtiö ei korvaa ajoneuvon X vahinkoja. Yhtiön näkemyksen mukaan osapuolten kertomukset olivat ristiriitaisia. Ajoneuvon Z kuljettaja on kertonut, että ajoneuvo Y vaihtoi kaistaa ja törmäsi ajoneuvoon Z, minkä johdosta ajoneuvo Z törmäsi ajoneuvoon X. Ajoneuvon Y kuljettaja on kertonut, että hän ajoi omaa kaistaansa, kun ajoneuvo Z törmäsi ajoneuvoon Y ja sen jälkeen ajoneuvoon X. A on kertonut, että hän ajoi suoraan eteenpäin, kun ajoneuvo Z törmäsi hänen ajoneuvoonsa. A on myös kertonut, että ajoneuvo Y oli törmännyt ajoneuvoon Z.
Yhtiön näkemyksen mukaan ei voida tietää, miten vahinko on tapahtunut. Poliisi on käynyt vahinkopaikalla, mutta mitään asiakirjoja ei ole käytettävissä. Vahinkotapauksella ei ole myöskään ollut silminnäkijöitä, eikä saatavilla ole muitakaan todisteita, jotka tukisivat jonkin osapuolen kertomusta.
Yhtiön saamien selvitysten mukaan todisteita ei ole riittävästi, jotta yhtiö voisi katsoa, että ajoneuvon Z kuljettaja olisi aiheuttanut vahingon. Yhtiö ei korvaa ajoneuvolle X aiheutuneita vahinkoja ajoneuvon Z liikennevakuutuksesta.
RATKAISUSUOSITUSPYYNTÖ
Ratkaisusuosituspyynnössään A ilmoittaa olevansa tyytymätön korvauspäätökseen ja vaatii, että vahingot korvataan täysimääräisenä. A:n näkemyksen mukaan hän on täysin syytön liikennevahinkoon ja on kohtuutonta, ettei hän saa korvauksia siksi, etteivät vakuutusyhtiöt pääse yksimielisyyteen korvausvastuusta. A:n mielestä ei ole hänen velvollisuutenaan todistaa, kuka on syyllinen. Tosiasia on, että Z törmäsi häneen.
VASTINEET
Ajoneuvon Z vakuutusyhtiö viittasi vastineessaan yhtiön korvauspäätökseen ja sen perusteluihin.
Ajoneuvon Y vakuutusyhtiö on vastineessaan kertonut, että osapuolten kuvaukset ovat ristiriitaisia ja ettei autojen Y ja Z väliselle törmäykselle ole silminnäkijöitä. Vaikka vahingoista on olemassa kuvia, ei voida arvioida sitä, minkä kuljettajan kertomus on luotettavampi. Yhtiön mukaan auton X kuljettaja ei ole nähnyt Y:n ja Z:n välistä törmäystä, ja tämä käy ilmi vahinkotapahtumaa kuvaavasta piirroksesta vahinkoilmoituksessa. Yhtiön mukaan Z on syyllinen, ja se seikka, että aiempi törmäys on ristiriitainen, ei vapauta ajoneuvon Z vakuutusyhtiötä korvaamasta autolle X aiheutuneita vahinkoja, koska niiden välillä oli kyse suorasta törmäyksestä. Yhtiö pitäytyy aiemmassa korvauspäätöksessään.
Ajoneuvo X:n vakuutusyhtiö kertoo vastineessaan, ettei liikennevahingosta ole tehty heille korvaushakemusta, eikä yhtiö ole siksi käsitellyt vahinkoa.
LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS
SOVELLETTAVAT SÄÄNNÖKSET
Liikennevakuutuslain (460/2016) 1 §:n 1 momentin mukaan liikennevakuutuksesta korvataan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö- tai omaisuusvahinko.
Liikennevakuutuslain 33 §:ssä säädetään, että kun ajoneuvon aiheuttama vahinko on kohdistunut toiseen ajoneuvoon, kiskoilla kulkevaan raideliikenneajoneuvoon tai tällaisessa ajoneuvossa olevaan henkilöön tai omaisuuteen, vahinkoa ei korvata ensiksi mainitun ajoneuvon vakuutuksesta, jollei vahinko ole aiheutunut ajoneuvon omistajan, haltijan, kuljettajan tai matkustajan tuottamuksesta, liikennesääntöjen vastaisesta kulusta tai sijainnista tai puutteellisesta kunnosta tai virheellisestä kuormauksesta.
Jos myös sillä vahingon osapuolella, jolle vahinkoa aiheutui, oli tuottamusta tai muu 1 momentin 1–3 kohdassa mainittu olosuhde, korvausvastuu osapuolten välillä jaetaan ottaen huomioon kaikki vahinkoon vaikuttaneet seikat.
Tieliikennelain 35 §:n mukaan ajoneuvolla saa lähteä liikkeelle tien reunasta, vaihtaa ajokaistaa tai muuten siirtyä sivusuunnassa vain, jos se ei vaaranna turvallisuutta eikä haittaa tarpeettomasti muuta liikennettä.
ASIAN ARVIOINTI
Lautakunta toteaa, että liikennevahingosta aiheutuva vahingonkorvausvelvollisuus on ratkaistava käyttäen saatavilla olevia selvityksiä sekä liikennevakuutuslain ja vahingonkorvauslain määräyksiä. Poliisin/syyttäjän tapauksesta antamalla mahdollisella rikosoikeudellisella tuomiolla ei siten ole ratkaisevaa merkitystä korvausasiassa. Mahdollisella liikennevahingon ajankohtana annetulla syyllisyyden tunnustuksella ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioinnissa.
Jotta ajoneuvolle X aiheutuneita vahinkoja korvattaisiin ajoneuvojen Y tai Z liikennevakuutuksista, on asiassa osoitettava, että vahinko aiheutui ajoneuvojen Y tai Z tuottamuksesta tai että on olemassa jokin muu korvausperuste, johon viitataan edellä mainituissa säännöksissä.
A kertoo vahinkoilmoituksessaan, että hän ajoi vasenta kaistaa. Hänen oli tarkoitus vaihtaa oikealle kaistalle ja laittaa suuntavilkku päälle, mutta hän ei vaihtanut kaistaa, koska huomasi, että autossa Z oli myös suuntavilkku päällä, ja se oli vaihtamassa kaistaa. Hetkeä myöhemmin ajoneuvo Z törmäsi ajoneuvoon X. A:n mukaan ajoneuvo Y oli ensin törmännyt ajoneuvoon Z.
C on kertonut vahinkoilmoituksessaan, että hän vaihtoi vasemmalta kaistalta keskikaistalle, minkä jälkeen hän ajoi hetken kyseistä kaistaa, koska Y yritti vaihtaa oikealta kaistalta samalle kaistalle, jossa hän ajoi. C kertoo, että hänen kuljettamansa ajoneuvo törmäsi sitten ajoneuvoon X, joka oli vasemmalla kaistalla.
B kertoo, että hän ajoi ruuhka-aikaan. Ajoneuvo Z vaihtoi ilman suuntavilkun käyttöä vasemmalta kaistalta sille kaistalle, jolla B oli, ja tämän jälkeen ajoneuvo törmäsi ensin ajoneuvoon Y ja sen jälkeen ajoneuvoon X. B kertoo, että hän ajoi vain eteenpäin, ja on sitä mieltä, että törmäys tapahtui, koska ajoneuvo Z vaihtoi kaistalta toiselle.
Osapuolten kertomukset ovat olleet ristiriitaisia. C:n näkemyksen mukaan ajoneuvo Y vaihtoi kaistaa, ja siksi C törmäsi ajoneuvoon X. B:n näkemys on, että hän on ajanut koko ajan samalla kaistalla ja että ajoneuvo Z vaihtoi kaistaa, mikä aiheutti törmäyksen. Lautakunta katsoo, että on epäselvää, vaihtoiko B kaistaa vai ei. Siten ei ole käytettävissä riittäviä todisteita siitä, aiheuttiko liikennevahingon ajoneuvon Y vai Z kuljettaja.
Edellä mainitun liikennevakuutuslain 33 §:n perusteella liikennevakuutuksesta korvataan ajoneuvon aiheuttama vahinko, joka on kohdistunut toiseen ajoneuvoon ja joka johtuu mm. tuottamuksesta tai liikennesääntöjen vastaisesta kulusta tai sijainnista. Jälkimmäisessä tapauksessa on kysymys tuottamuksesta riippumattomasta vastuusta, ja korvausvastuu syntyy siitä, että ajoneuvo on liikkunut liikennesääntöjen vastaisella tavalla. Kuten korkein oikeus on todennut päätöksessään KKO 1998:103 (jolloin aiempi liikennevakuutuslaki oli voimassa sisällöltään samanlaisena), on tämän korvausperusteen tarkoitus varmistaa sellaisen osapuolen oikeus korvaukseen, joka on noudattanut liikennesääntöjä ja joutunut osalliseksi liikennevahinkoon itsestään riippumattomista syistä säännöksessä kuvatussa tilanteessa, kun vahinko ei ole johtunut vastapuolen tuottamuksesta.
Asiassa on kiistatonta, ettei A ole vaihtanut kaistaa eikä toiminut liikennesääntöjen vastaisesti. On jäänyt epäselväksi, onko liikennevahinko johtunut ajoneuvon Y tai ajoneuvon Z kuljettajan tuottamuksesta. Ajoneuvo Z on joka tapauksessa törmännyt ajoneuvoon X. Tuottamusta C:n osalta ei ole voitu osoittaa, mutta ajoneuvo Z on liikkunut liikennesääntöjen vastaisella tavalla, sillä ajoneuvo Z on törmännyt vasemmalla kaistalla ajoneuvoon X. Siksi liikennevakuutuslain 33 §:n mukaisesti ajoneuvo Z:n vakuutusyhtiön tulisi korvata ajoneuvo X:lle aiheutuneet vahingot ajoneuvo Z:lle myönnetystä liikennevakuutuksesta.
Lautakunta oli yksimielinen.