Liikenteeseen käyttäminen. Kompastuminen pihaleluun. LV 10/1697
Liikenteeseen käyttäminen
LV 10/1697
Lautakunnan istunto
Tapahtumatiedot
A oli kävelemässä autolleen lähteäkseen sillä liikkeelle. Ollessaan noin 1-1,5 metrin päässä autosta A ilmoituksensa mukaan kompastui pihalla olleeseen pihaleluun lyöden sormensa auton avoinna olleeseen oveen.
Lausuntopyyntö
A:n ajoneuvolle liikennevakuutuksen myöntänyt vakuutusyhtiö pyysi lautakunnalta lausuntoa korvausvelvollisuudestaan. Lautakunnalle tekemässään esityksessä yhtiö katsoi, ettei kyseessä ollut moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut vahinko, eikä A:n vahinkoa siten tullut korvata liikennevakuutuksesta.
Lautakunnan lausunto
Liikennevakuutuslain (279/1959) 1 §:n 1 momentin mukaan liikennevakuutuksesta korvataan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö- tai omaisuusvahinko, jota jäljempänä sanotaan liikennevahingoksi.
Lautakunta toteaa, että liikennevakuutuslaissa ei ole määritelty, mitä liikenteeseen käyttämisellä tarkoitetaan. Tätä ei ole määritelty myöskään liikennevakuutuslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 68/1958). Lain soveltamisessa keskeisenä kysymyksenä on siten sisällön antaminen tälle käsitteelle.
Moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisellä on vakiintuneessa korvauskäytännössä katsottu tarkoitettavan kaikkea sellaista ajoneuvon käyttämistä, mikä on luonteenomaista sen käyttämiselle sellaiseen tarkoitukseen, johon se on valmistettu. Ajoneuvon on katsottu voivan olla liikennevakuutuslain tarkoittamassa liikenteessä myös silloin, kun se on pysäköitynä. Korvauksen edellytyksenä on, että vahinko on aiheutunut riittävän läheisesti moottoriajoneuvon liikkeestä, sijainnista tai muusta siihen liittyvästä niin sanotusta liikenteeseen käyttöön liittyvästä yleisvaarallisesta ominaisuudesta.
Vakiintuneessa korvauskäytännössä on katsottu, että tilapäisesti pysähtyneeseen tai kokonaan pysäköityynkin moottoriajoneuvoon törmäämisestä aiheutuneita pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden henkilövahinkoja voidaan pitää pysähtyneen tai pysäköidyn moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuneina.
Myös liikennevakuutuslain 7 §:n 6 momentin säännös korvauksen alentamisesta tai epäämisestä silloin, kun henkilöön kohdistunut vahinko on syntynyt ajoneuvon ollessa liikkumattomana eikä se ole tapahtunut ajoneuvon pysähtymisen tai liikkeelle lähtemisen yhteydessä osoittaa, että pysäköityyn moottoriajoneuvoon törmäämisestä ajoneuvon käytön kannalta ulkopuolisellekin henkilölle (kuten pyöräilijälle tai jalankulkijalle) aiheutunut henkilövahinko voi olla liikennevakuutuslaissa tarkoitettu liikennevahinko.
Käsiteltävänä olevassa tapauksessa A:n törmääminen pysäköitynä olleeseen ajoneuvoon on esitetyn selvityksen mukaan kuitenkin johtunut siitä, että hän on kompastunut pihalla olleeseen leluun. Lautakunta katsoo, että tilanne on ollut erilainen kuin niissä tapauksissa, joissa ajoneuvon sisälle siirtymässä tai siitä poistumassa ollut henkilö on tässä yhteydessä loukannut itsensä. Lisäksi tilanne poikkeaa niistä tapauksista, joissa jalankulkija tai polkupyöräilijä on ilman muuta syytä törmännyt pysäköitynä olleeseen ajoneuvoon. Koska A:n kaatuminen ja sen seurauksena tapahtunut törmääminen ajoneuvoon on ollut seurausta hänen kompastumisestaan leluun, ei tästä seurannut vahinko lautakunnan näkemyksen mukaan ole syy-yhteydessä ajoneuvon liikenteeseen käyttämiseen.
Edellä mainituin perustein lautakunta katsoo, että käsiteltävänä oleva vahinko ei ole aiheutunut moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä, minkä vuoksi vahingon korvaamiselle ajoneuvon liikennevakuutuksesta ei ole perustetta.
Lautakunta oli yksimielinen.