Liikenteeseen käyttäminen. Vastuuperuste. LV 05/990

Liikenteeseen käyttäminen. Vastuuperuste. LV 05/990

X oli noussut ulos linja-autopysäkille pysähtyneestä henkilöautosta ja horjahtanut tien penkereeltä syvään ojaan. X loukkaantui vakavasti. X vaati henkilövahinkonsa korvaamista liikennevakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö katsoi, että kyseessä oli tapaturma, joka ei kuulu liikennevakuutuksesta korvattavaksi. Vahingosta saatu selvitys ei yhtiön mukaan tukenut käsitystä siitä, että Xolisi suistunut ojaan suoraan autosta siten, että ensimmäinen askel olisi osunut auton kynnykseen ja seuraava olisi jo johtanut suistumiseen. Vahingon ei voida arvioida siten johtuneen moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä. Yhtiö eväsi X:n korvausvaatimuksen.

Lautakunta totesi lausunnossaan, että liikennevakuutuslain (279/1959) 1 §:n mukaan liikennevakuutuksesta korvataan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö- tai omaisuusvahinko. Liikennevakuutuslain 4 §:n mukaan liikennevahinko korvataan, mikäli jäljempänä ei toisin säädetä, moottoriajoneuvon liikennevakuutuksesta, vaikkakaan kukaan ei henkilökohtaisesti ole vahingonkorvausvelvollinen ajoneuvon liikenteeseen käyttämisen perusteella.

Moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut vahinko korvataan pääsäännön mukaisesti objektiivisen eli ns. ankaran vastuun mukaisesti. Korvauksen suorittamiseen riittää, että vahinko on seurausta ajoneuvon käyttämisestä liikenteeseen. Käsiteltävänä olevan asian ratkaisemisen kannalta on siten merkityksellistä, voidaanko X:n ojaan kaatumisen osoittaa olevan korvausvastuun perustavassa syy-yhteydessä ajoneuvon liikenteeseen käyttämiseen. Korvausta vaativalla eli tässä tapauksessa X:llä on todistustaakka syy-yhteyden olemassaolosta.

Ajoneuvoon nouseminen ja siitä poistuminen ovat ajoneuvon liikenteeseen käyttämisen muotoja. Mikäli tällöin tapahtuu vahinko, joka on syy-yhteydessä nimenomaan ajoneuvoon nousemiseen tai siitä laskeutumiseen, korvataan se moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä johtuvana. Vakiintuneessa liikennevahinkojen korvauskäytännössä ajallisen yhteyden ajoneuvon liikenteeseen käyttämiseen on katsottu katkeavan silloin, kun henkilö on ajoneuvosta noustuaan ehtinyt ottaa askeleita ja kaatuu tämän jälkeen.

Puheena olevassa tapauksessa X oli istunut kaksiovisen henkilöauton takaistuimella. X:n huonovointisuuden vuoksi autoa kuljettanut Y oli pysäyttänyt auton linja-autopysäkille, jolloin X oli noussut ulos autosta.

Käytettävissään olevien tapahtumaselostusten ja vahinkopaikalta otettujen valokuvien perusteella ja erityisesti X:ää autosta ulos auttaneen etupenkillä kuljettajan vieressä istuneen henkilön kertoman perusteella lautakunta piti selvitettynä, että voimakkaassa päihtymystilassa ollut X oli noussut ulos autosta ja lähtenyt kävelemään kohti tienpengertä. Näin ollen X:n horjahtamisen ojaan ei voida vakiintuneen korvauskäytännön nojalla arvioida olevan syy-yhteydessä ajoneuvosta laskeutumiseen. X:n vammautuminen ei siten johdu moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä eikä vahinko kuulu korvattavaksi liikennevakuutuksesta.

Lautakunta oli yksimielinen.