Myötävaikutus. Korvauksen epääminen. Jäällä ajo LV 21/1834

Asiassa oli kyse sen arvioinnista, oliko mönkijää humalassa jäällä kuljettaneen henkilön kuolemaan vaikuttaneet myös muut olosuhteet kuin humalatila. Lautakunnan ratkaisun jäällä ollutta sohjoa tai sulaa ja mönkijän osittaista uppoamista sulaan ei voitu pitää liikennevakuutuslaissa tarkoitettuna muuna vahinkoon vaikuttaneensa seikkana.  

Täysistunto 21.3.2022

Myötävaikutus.

TAPAHTUMATIEDOT

Mönkijän kuljettaja menehtyi liikennevahingossa. Hän kuljetti maaliskuussa mönkijää jäällä alkoholin vaikutuksen alaisena (2,6 promillea). Mönkijän rengas osui jäällä olleeseen sulaan kohtaan, minkä seurauksena mönkijä kaatui ja kuljettaja jäi sen alle.

Vakuutusyhtiö eväsi korvauksen liikennevakuutuslain 48 §:n nojalla koska mönkijän kuljettaja oli vahinkohetkellä voimakkaasti päihtynyt eikä muiden olosuhteiden ollut esitetty vaikuttaneen vahinkoon.

RATKAISUSUOSITUSPYYNTÖ

Menehtyneen puolison ratkaisusuosituspyynnössä todettiin, että alkoholi ei ollut ainoa syy onnettomuuteen, vaan olosuhteet jäällä vaikuttivat myös. Tutkijalautakunnan mukaan sohjoon ajaminen oli osasyynä, eikä pelastautumismahdollisuuksia olisi ollut selvinpäinkään. Siksi korvaukset tulisi suorittaa edes osittaisina.   

RATKAISUSUOSITUS

Liikennevakuutuslain (460/2016) 1 §:n 1 momentin mukaan liikennevakuutuksesta korvataan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö- tai omaisuusvahinko.

Liikennevakuutuslain (460/2016) 48 §:n 1 momentin mukaan: jos vahinkoa kärsinyt on vahinkotapahtuman sattuessa kuljettanut ajoneuvoa sellaisessa tilassa, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ajon aikana tai sen jälkeen vähintään 1,2 promillea tai että hänellä on vähintään 0,53 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa, tai hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on tuntuvasti huonontunut muun huumaavan aineen kuin alkoholin vaikutuksesta taikka tällaisten aineiden yhteisvaikutuksesta, hänelle aiheutunut henkilövahinko korvataan vain siltä osin kuin muut olosuhteet ovat vaikuttaneet vahinkoon.

Lautakunta toteaa, että ajoneuvon kuljettamista jäällä ei sinänsä voida pitää korvauksen epäämiseen tai edes alentamiseen oikeuttava seikkana. Arvio huolimattomuuden laadusta ja humalatilan vaikutuksesta on aina tehtävä tapauskohtaisesti olosuhteista saadun selvityksen perusteella. Esimerkiksi jäätien painorajoitukset alittavan auton uppoaminen jään petettyä ei yksistään osoita kuljettajan menetelleen huolimattomasti.

Asiakirjoista ilmenee, että X on kuljettanut mönkijää järven jäällä vahvasti päihtyneenä siten, että hänen verensä alkoholipitoisuudeksi on todettu 2,6 promillea.  Kuljettaja on ottanut tietoisen riskin lähtiessään voimakkaasti päihtyneenä ajamaan järven jäälle. Lautakunnan käsityksen mukaan kuljettajan humalatila on ollut niin voimakas, että sen on täytynyt heikentää hänen ajokykyään ja mahdollisuuksiaan ennakoida ja huomioida jäällä ajamiseen liittyviä riskejä, kuten tässä tapauksessa jään pehmenemistä ja sulaa. Niitä ei voida pitää laissa tarkoitettuna muuna olosuhteena, joka olisi vahingon syynä. Näin ollen kuljettajan kuoleman johdosta ei tule suorittaa korvauksia liikennevakuutuksesta.

Lautakunta oli yksimielinen.