Myötävaikutus. Korvauksen epääminen. Jäällä ajo LV 21/629

Asiassa oli kyse sen arvioinnista, oliko minibussia humalassa jäällä kuljettaneen henkilön kuolemaan vaikuttaneet myös muut olosuhteet kuin humalatila. Vaikka vahinkoa edeltäneistä tapahtumista ei ollutkaan selvitystä, selvittämättä oli jäänyt myös se, että uppoamiseen olisi vaikuttanut humalatilan lisäksi jokin muu olosuhde. Siksi kuljettajan kuolema ei ollut korvattava liikennevahinko.  

Täysistunto 21.3.2022

Myötävaikutus.

TAPAHTUMATIEDOT

Liikennevahinko sattui, kun minibussia kuljettiin Viron rannikolla meren jäällä. Jään pettäessä ajoneuvo upposi mereen ja kuljettaja menehtyi.  

RATKAISUSUOSITUSPYYNTÖ

Vakuutusyhtiö totesi suosituspyynnössään, että ajoneuvon kuljettajan veren alkoholipitoisuus oli ylittänyt vahinkohetkellä 1,2 promillea. Humalatilan vuoksi korvauksia voitaisiin maksaa vain siltä osin kuin muut olosuhteet ovat vaikuttaneet vahinkoon. Korvausta ei tulisi maksaa liikennevakuutuksesta, koska ei ollut ilmennyt liikennevakuutuslaissa tarkoitettuja muita vahingon syntymiseen vaikuttaneita olosuhteita.

RATKAISUSUOSITUS         

Liikennevakuutuslain (460/2016) 1 §:n 1 momentin mukaan kyseisessä laissa säädetään moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuvien henkilö- ja esinevahinkojen korvaamisesta.

Liikennevakuutuslain 48 §:n 1 momentin mukaan jos vahinkoa kärsinyt on vahinkotapahtuman sattuessa kuljettanut ajoneuvoa sellaisessa tilassa, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ajon aikana tai sen jälkeen vähintään 1,2 promillea tai että hänellä on vähintään 0,53 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa, tai hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on tuntuvasti huonontunut muun huumaavan aineen kuin alkoholin vaikutuksesta taikka tällaisten aineiden yhteisvaikutuksesta, hänelle aiheutunut henkilövahinko korvataan vain siltä osin kuin muut olosuhteet ovat vaikuttaneet vahinkoon.

Liikenne- ja potilasvahinkolautakunnasta annetun lain 1 §:n (959/2019) mukaan lautakunnan tehtävänä on antaa ratkaisusuosituksia ja lausuntoja yksittäisissä liikennevakuutuslain (460/2016), liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) ja potilasvakuutuslain (948/2019) mukaisissa korvausasioissa ja tarvittaessa myös yleisiä mainittujen lakien soveltamista koskevia suosituksia. Lautakunta on antanut liikennevahinkojen korvaustoimen yhtenäistämistä varten korvausohjeita, jotka se on ottanut esitettyjen selvitysten ohella huomioon lausuntoa antaessaan.

Lautakunnan korvausohjeissa on todettu, että jos moottoriajoneuvon kuljettaja on ollut vahingon sattuessa alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alainen tahi alkoholin ja muun huumaavan aineen yhteisvaikutuksen alaisena ja sillä on syy-yhteys vahinkoon, on hänen henkilövahinkojensa korvauksia alennettava tai korvaus evättävä. Korvaus voidaan suorittaa vain erityisestä syystä, jos kuljettajalla todetaan vähintään1,2 ‰ alkoholia veressä tai vähintään 0,53 mg/l uloshengitysilmassa.

Alennus koskee sekä mahdollisia vahinkoa kärsineelle itselleen maksettavia korvauksia että kuoleman johdosta maksettavia kulukorvauksia ja elatuksen menetyksen korvauksia.

Liikennevahingosta saatu selvitys on niukkaa. Minibussi oli ajanut jäälle ja uponnut jään läpi mereen. Kuljettaja ja kolme matkustajaa kuoli. Uppoaminen ei tapahtunut virallisella jäätiellä vaan luonnon jäällä. Viron poliisin mukaan onnettomuus oli sattunut satamassa. Selvitystä ei ollut siitä, miksi jäälle ajettiin tai millaiset jää- ja muut olosuhteet olivat.

Liikennevakuutuslain perusteella maksettava korvaus evätään kokonaan liikennevakuutuslain 48 §:n 1 momentin nojalla, kun vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtuman sattuessa on kuljettanut ajoneuvoa sellaisessa tilassa, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ollut vähintään 1,2 promillea. Tällöin hänelle aiheutunut henkilövahinko korvataan vain siltä osin kuin muut olosuhteet ovat vaikuttaneet vahinkoon.

Kuolintodistuksen mukaan ajoneuvon kuljettajan veren alkoholipitoisuus oli ollut 2,29 mg/g ja silmänlasiaisnesteen alkoholipitoisuus 2,94 mg/g. Määrät ovat vastaavansuuruiset promilleina.  

Lautakunta toteaa, että ajoneuvon kuljettamista jäällä ei sinänsä voida pitää korvauksen epäämiseen tai edes alentamiseen oikeuttavana seikkana. Arvio huolimattomuuden laadusta ja humalatilan vaikutuksesta on aina tehtävä tapauskohtaisesti olosuhteista sadun selvityksen perusteella. Esimerkiksi jäätien painorajoitukset alittavan auton uppoaminen jään petettyä ei yksistään osoita kuljettajan menetelleen huolimattomasti.   

Lautakunnan näkemyksen mukaan kuljettajan humalatila on ollut niin voimakas, että sen on täytynyt heikentää hänen ajokykyään ja mahdollisuuksiaan ennakoida tai huomioida jäällä ajamiseen liittyviä riskejä. Vaikka lautakunnalle ei ole esitetty selvitystä tarkasta tapahtumapaikasta tai sen sää- tai jääolosuhteista, ei toisaalta ole selvitystä siitäkään, että jokin muu olosuhde olisi ollut vahingon syynä siten että vahinko olisi tapahtunut riippumatta kuljettajan humalatilasta. Vahingon voidaan siten katsoa todennäköisesti johtuneen yksinomaan siitä, että kuljettaja on vahvasti päihtyneenä tehnyt virhearvion lähtiessään ajamaan meren jäällä.

Lautakunta katsoo saatujen selvitysten perusteella, että kuljettaja on kuljettanut vahinkotapahtuman sattuessa ajoneuvoa vähintään 1,2 promillen humalatilassa ja tällä on ollut syy-yhteys liikennevahingon aiheutumiseen. Lautakunta katsoo näillä tiedoin, että muiden olosuhteiden ei ole osoitettu vaikuttaneen vahingon syntymiseen, joten liikennevakuutuksesta ei tule korvata kuljettajan hautauskuluja tai omaisten elatuksen menetystä.

Mikäli asiassa esitetään uutta tarkempaa selvitystä liikennevahingon sattumisolosuhteista, asiaa voidaan arvioida uudelleen.

Lautakunta oli yksimielinen.