Myötävaikutus. Korvauksen epääminen. Peräänajo LV 21/957

Tapauksessa oli arvioitavana se, oliko ajoneuvoyhdistelmän kuljettajan menettely niin törkeän huolimatonta, että hänellä ei olisi oikeutta saada korvausta itselleen aiheutuneesta henkilövahingosta. Lautakunnan äänestysratkaisussa enemmistö (puheenjohtaja, varapuheenjohtajat ja 5 jäsentä) päätyi siihen, että vahinkoa edeltäneiden tapahtumien perusteella kuljettajan menettely oli ollut niin törkeän huolimatonta, että korvaus voitiin evätä kokonaan. Vähemmistöön jääneiden kahden jäsenen mukaan kuljettajan menettelyä ei voitu pitää niin moitittavana ja hänelle itselleen muodostunutta henkilövahinkoriskiä niin korkeana, että korvaus tulisi evätä kokonaan. Siksi vahingoittuneelle maksettavaa korvausta tuli alentaa vain puolella.

Täysistunto 21.3.2022 

Myötävaikutus. Korvauksen epääminen.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Sovellettavat säännökset

Liikennevakuutuslain (460/2016) 47 §:n 1 momentissa on säädetty, että jos joku on tahallisesti aiheuttanut itselleen henkilövahingon, korvausta suoritetaan ainoastaan siltä osin kuin muut olosuhteet ovat vaikuttaneet vahingon syntymiseen. Jos joku on törkeällä huolimattomuudella myötävaikuttanut kärsimänsä henkilövahingon syntymiseen, korvausta voidaan alentaa tai evätä se sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Liikennevakuutuslain esitöiden (HE 123/2015 vp, yksityiskohtaiset perustelut s. 88) mukaan kohtuusarviointi tehdään törkeän huolimattomuuden asteen ja vahinkoa kärsineen menettelyn kokonaisarviointina. Törkeästä huolimattomuudesta on kyse silloin, jos vahinkoa kärsinyt on mieltänyt suuren vahingon vaaran ja suhtautunut siihen välinpitämättömästi. Törkeää huolimattomuutta voi ilmentää esimerkiksi olosuhteisiin nähden huomattava ylinopeus.

Liikenne- ja potilasvahinkolautakunnasta annetun lain (959/2019) 1 §:n 1 momentin mukaan lautakunnan tehtävänä on antaa ratkaisusuosituksia ja lausuntoja yksittäisissä liikennevakuutuslain (460/2016), liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) ja potilasvakuutuslain (948/2019) mukaisissa korvausasioissa ja tarvittaessa myös yleisiä mainittujen lakien soveltamista koskevia suosituksia. Liikenne- ja potilasvahinkolautakunta ottaa esitettyjen selvitysten ohella huomioon ratkaisusuositusta antaessaan lautakunnan liikennevahinkojen yhtenäistämistä varten antamat korvausohjeet.

Myötävaikutuksen arviointi

Lautakunnan korvausohjeiden mukaan korvausta voidaan alentaa 1/3- 1/1-osaa, jos vahingoittunut on aiheuttanut liikennevahingon sellaisella huolimattomuudella, jota voidaan pitää törkeänä.

Vahingoittuneen kuljettama ajoneuvoyhdistelmä törmäsi edellä kulkeneen ajoneuvon perään 21.11.2017 alkuillasta. Vahingoittunut on lainvoimaisesti tuomittu törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, törkeästä kuolemantuottamuksesta ja neljästä törkeästä vammantuottamuksesta. Lautakunnalla ei ole aihetta arvioida tilannetta toisin kuin mitä hovioikeuden lainvoimaisessa tuomioissa on jo todettu.

Vahingoittunut on kuljettanut painavassa lastissa ollutta ajoneuvoyhdistelmää tapahtuma-aikaan vilkkaasti liikennöidyllä moottoritiellä. Hänen on todettu toistuvasti käyttäneen matkapuhelinta ajon aikana samalla, kun hän on ajanut 85 km/h käyttäen vakionopeudensäädintä. Vahingoittuneen on todettu laiminlyöneen liikenteen seuraamisen, kun hän on törmännyt kuljettamallaan ajoneuvolla erittäin hitaasti kulkeneen autojonon perään selvästi yli 70 km/h nopeudella.

Törmäyshetkellä vahingoittuneen kuljettaman ajoneuvoyhdistelmän nopeusero edessä olleisiin ajoneuvoihin on ollut hyvin suuri. Ajoneuvoyhdistelmän ajopiirturitiedoista on ilmennyt, että kuusi sekuntia ennen ajoneuvon pysähtymistä sen nopeus on ollut 85 kilometriä tunnissa.

Rikosjutun yhteydessä esitettyjen selvitysten mukaan hän oli vain noin minuuttia ennen soittoaan hätäkeskukseen lopettanut puhelimensa käytön, jonka aikana hän oli useaan otteeseen selannut internetiä puhelimellaan.

Vahingoittuneen toiminnassa ei ole ollut kyse hetkellisestä huomion herpaantumisesta ajoneuvoyhdistelmää kuljetettaessa. Hovioikeuden tuomion mukaan ei ollut myöskään ilmennyt seikkoja, jotka olisivat vaikeuttaneet ajoneuvossaan korkealla istuneen kuljettajan mahdollisuuksia havaita ajoissa edellään kulkeneiden ajoneuvojen vauhdin hidastumista lähes pysähdyksiin. Poissuljettuna voitiin pitää myös sitä vahingoittuneen esittämää vaihtoehtoa, että vahingon syynä olisi ollut sen auton yllättävä kaistanvaihto, johon hänen kuljettamansa ajoneuvoyhdistelmä törmäsi. Hovioikeuden mukaan em. matkapuhelimen käyttö on kuljettajan keskittymistä häiriten merkittävästi myötävaikuttanut törmäyksen syntymiseen.  

Vahingoittuneen voidaan katsoa menetelleen törkeän huolimattomasti kuljettaessaan raskasta ajoneuvoyhdistelmää vakionopeudensäädintä käyttäen vilkkaasti liikennöidyllä moottoritiellä liian suurella tilannenopeudella, käyttäen matkapuhelinta ajon aikana mm. internetin selaamiseen ja törmäten erittäin hitaasti kulkeneen, lähes pysähdyksissä olleen ajoneuvojonon perään. Hänen menettelynsä on osoittanut täysin välinpitämätöntä suhtautumista omaan ja muiden tiellä kulkevien turvallisuuteen. Vahinkoon johtaneiden tapahtumien kulun perusteella vahingoittuneen menettelyä voidaan pitää niin moitittavana, että hänelle maksettavat korvaukset voidaan evätä kokonaan.

Kyseessä oli äänestysratkaisu.

Vähemmistöön jäänet jäsenet totesivat seuraavaa:

Katsomme enemmistön tavoin vahingoittuneen aiheuttaneen liikennevahingon törkeällä huolimattomuudellaan. Lautakunnan ratkaisukäytännön mukaan henkilövahinkokorvauksen epääminen kokonaan kuitenkin edellyttää poikkeuksellisen moitittavaa, lähes tahallisena pidettävää menettelyä. Tällaista voi olla esimerkiksi huomattavaa ylinopeutta ja varomattomia ohituksia käsittänyt kilvanajo tai muuta vastaavaa riskinottoa käsittävä ajotapa, jollaisesta ei nyt ole ollut kysymys. Lisäksi toteamme, että korvauksen liikennevakuutuslain 47 §:n 1 momentin perusteella alentamista koskevassa arvioinnissa on muille tienkäyttäjille aiheutuneen vaaran sijaan otettava huomioon, kuinka välinpitämättömästi vahingoittunut on suhtautunut omaan vahinkoriskiinsä. Tässä tapauksessa vahingoittuneen menettely on sinänsä ollut varsin moitittavaa. Kuorma-auton kuljettajana hänen riskinsä henkilövahinkojen aiheutumisesta on kuitenkin puheena olevassa tilanteessa ollut muita tienkäyttäjiä jossakin määrin vähäisempi. Nähdäksemme vahingoittuneen menettelyä ei voida pitää niin moitittavana ja hänelle itselleen muodostunutta henkilövahinkoriskiä niin korkeana, että korvaus tulisi evätä kokonaan. Katsomme, että vahingoittuneelle maksettavaa korvausta tulee alentaa puolella (1/2).