Oikeus korvaukseen vahingonkorvauslain 5 luvun 2 d §:n nojalla. Matkakustannukset. LV 07/610
Oikeus korvaukseen vahingonkorvauslain 5 luvun 2 d §:n nojalla. Matkakustannukset. (käännös)
LV 07/610 lautakunnan istunto
A (s.1988) oli joutunut 7.11.2006 liikennevahinkoon, jossa hän sai aivovamman, hammasvammoja sekä avomurtuman vasempaan sääreen. Murtuma hoidettiin ulkoisella murtumankiinnityslaitteella. Lisäksi A:lle oli tehty tilapäinen henkitorven avanne ja hänen vatsalaukkuunsa oli asennettu letku nestemäistä ravintoa varten. A oli hoidettavana Turun Yliopistosairaalassa vahinkopäivästä 7.12.2006 saakka, jolloin hänet siirrettiin Ahvenanmaan keskussairaalaan. Lautakunnalla käytössään olleiden viimeisimpien tilankuvaustietojen (helmikuu 2007) mukaan A oli kyennyt tuolloin puhumaan ja hän oli päässyt muutamien tuntien pituisille kotilomille viikonloppuisin.
Lautakunnassa kyse oli A:n äidille B:lle aiheutuneen ansionmenetyksen korvaamisesta vahingonkorvauslainlain 5 luvun 2 d §:n nojalla sekä kotilomista aiheutuneiden matkakustannusten korvaamisesta vahingonkorvauslain 5 luvun 2 § 1 kohdan nojalla.
Oikeus korvaukseen vahingonkorvauslain 5 luvun 2 d §:n nojalla
Liikennevakuutuslain (279/1959) 1 §:n 1 momentin mukaan liikennevakuutuksesta korvataan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö- tai omaisuusvahinko.
Liikennevakuutuslain 6 §:n mukaan liikennevahingon korvaus määrätään soveltaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2, 2 a-2d, 3, 4,4 a, 4 b, 5, 7 ja 8 §:n sekä 7 luvun 3 §:n säännöksiä.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 d §:n mukaan henkilövahingon kärsineelle erityisen läheisellä henkilöllä, kuten vanhemmalla, on erityisestä syystä oikeus kohtuulliseen korvaukseen tarpeellisista kuluista ja ansionmenetyksestä, jotka aiheutuvat vammautuneen hoitamisesta. Sama koskee muiden vahingosta johtuvien toimenpiteiden korvaamisesta, jos ne ovat omiaan edistämään henkilövahingon kärsineen tervehtymistä ja kuntoutumista. Korvausta voi tällä perusteella saada enintään vamman vakiintumiseen saakka.
Hallituksen esityksen (HE 167/2003) mukaan hoitamisella ei tarkoiteta varsinaista sairaanhoitoa, vaan tarvittavaa hoivaa ja avustamista, jota vahinkoa kärsinyt tarvitsee esimerkiksi henkilövahingon aiheuttamien liikuntakyvyn rajoitteiden vuoksi. Muilla toimenpiteillä, joihin vahinko antaa aihetta tarkoitetaan esimerkiksi läheisen vierailuja sairaalassa tai muussa laitoksessa, jossa vahinkoa kärsinyttä hoidetaan.
Koska A oli ollut sairaalahoidossa, hänen ei voida katsoa olleen vahingonkorvauslain 5 luvun 2 d §:n tarkoittaman hoidon tarpeessa läheistensä taholta. Kyseeseen voivat tulla siis ainoastaan muut kyseessä olevassa pykälässä mainitut toimenpiteet.
Läheinen on oikeutettu korvauksiin lainkohdan tarkoittamien muiden toimenpiteiden aiheuttamista kuluista ja ansionmenetyksestä edellyttäen, että on olemassa erityinen syy ja, että toimenpiteillä on tyypillisesti positiivinen vaikutus kyseisenlaisen henkilövahingon kärsineen terveydentilaan ja kuntoutumiseen (HE 167/2003, s.42-43). Esimerkkeinä erityisestä syystä mainitaan vamman vaikeus, vammautuneen ikä sekä kehitysvammaisuus. Erityisen syyn olemassa olo harkitaan aina tapauskohtaisesti. Läheisellä on oikeus kohtuulliseen korvaukseen kuluistaan sekä ansionmenetyksestään. Kohtuullisuutta arvioitaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota henkilövahingon tai sairauden laatuun ja vaikeusasteeseen sekä vahinkoa kärsineen ikään (HE 167/2003, s. 44).
Ottaen huomioon A:n vammojen vaikeusasteen, hänen ikänsä sekä hänen sairastamansa ADHD oireyhtymän, lautakunta katsoi, että puheena olevassa tapauksessa oli olemassa vahingonkorvauslain 5 luvun 2 d §:n tarkoittama erityinen syy korvauksen maksamiselle.
A oli nukutettuna hoidon alkuvaiheessa 7.11. - 13.11.2006. Lautakunta katsoi, ettei tänä aikana ollut perusteita sairaalavierailujen aiheuttamien kustannusten korvaamiselle, koska läheisten henkilöiden mahdollisilla vierailuilla ei ole voinut olla positiivisia vaikutuksia nukutettuna olleen A:n terveydentilaan. Lautakunta arvioi kohtuulliseksi, että B:n kohtuulliset ja välttämättömät päivittäiset vierailukustannukset A:n luona sairaalassa korvattaisiin vahingonkorvauslain 5 luvun 2 d §:n nojalla ajalla 14.11. - 6.12.2006.
Ottaen huomioon, että A oli tehohoitovaiheen jälkeen siirretty jatkohoitoon Ahvenanmaan keskussairaalaan 7.12.2006, lautakunta piti kohtuullisena B:n sairaalakäyntien aiheuttamien kohtuullisten ja välttämättömien kustannusten korvaamista kaksi kertaa
viikossa ajalla 7.12.2006 - 28.2.2007.
Asiakirjojen mukaan A:n tila oli sallinut kotilomilla käymisen helmikuusta 2007 alkaen. Tämän perusteella lautakunta piti kohtuullisena B:n sairaalakäyntien aiheuttamien kohtuullisten ja välttämättömien kulujen korvaamista kerran viikossa ajalla 1.3. - 30.6.2007.
Sen sijaan lautakunta katsoi, ettei B:n ansionmenetyksen korvaamiselle ollut perusteita. Ajalla 7.11. - 31.12.2006 B oli asiakirjojen mukaan sairauslomalla. Vahingonkorvauslain säännösten nojalla läheiselle hänen työkyvyttömyydestään aiheutuvaa ansionmenetystä ei voida korvata. Asiakirjojen mukaan B oli työskennellyt puolipäiväisesti lähihoitajana ja henkilökohtaisena avustajana. B:n tarkemmista työajoista ei lautakunnalle ollut esitetty selvitystä. Näillä tiedoin lautakunta katsoi jääneen selvittämättä, etteikö B olisi voinut vierailla A:n luona työaikojensa ulkopuolella 31.12.2006 jälkeen.
Matkakustannukset
Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n 1 kohdan nojalla henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista.
Lautakunta totesi, että yllä mainitun lainkohdan tarkoittama oikeus korvaukseen on ainoastaan henkilövahingon kärsineellä itsellään. Tämän lainkohdan tarkoittamaa oikeutta korvaukseen ei siten ole henkilövahingon kärsineen läheisellä.
Lautakunta katsoi, etteivät kustannukset, jotka A:lle mahdollisesti ovat syntyneet kotilomamatkoista, ole sellaisia välttämättömiä sairaanhoitokustannuksia tai muita välttämättömiä kuluja, jotka tulisivat korvattaviksi vahingonkorvauslain nojalla. Lautakunta ei ottanut kantaa siihen voisivatko puheena olevat kulut olla korvattavia liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain nojalla (626/1991).
Lautakunta oli yksimielinen.