Palvelutaloasumisen lisäkustannukset. Lainvalinta. LV 03/260
Palvelutaloasumisen lisäkustannukset. Lautakunnan toimivalta. Dnro 03/260
Täysistunto
Vakuutusyhtiö oli pyytänyt liikennevahinkolautakunnalta lausuntoa mm. kaupungille maksettavista palvelutaloasumiskustannuksista.
Liikennevahinkolautakunnasta annetun lain 1 §:n mukaan liikennevahinkolautakunta toimii korvauskäytännön yhtenäistämiseksi liikennevahinkojen korvausasioissa lausuntoja ja soveltamissuosituksia antavana toimielimenä. Liikennevahinkolautakunnan toimivalta antaa lausuntoja koskee siten vain liikennevakuutuslain nojalla käsiteltäviä korvausasioita.
Vammaispalvelulain 8 §:n mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle palveluasuminen, jos henkilö tarvitsee vammansa tai sairautensa vuoksi välttämättä palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Erityistä velvollisuutta palveluasumisen järjestämiseen kunnalla ei ole, jos henkilö on jatkuvan laitoshoidon tarpeessa. Vammaispalveluasetuksen 11 §:n mukaan palveluasumista järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee toisen henkilön apua jatkuvasti päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa jatkuvaluonteisesti, vuorokauden eri aikoina tai muutoin erityisen runsaasti, ja joka ei ole jatkuvan laitoshoidon tarpeessa.
Liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) 7 §:n 2 momentin 7-kohdan perusteella kuntoutuksen kustannuksina korvataan vaikeasti vammaiselle palveluasumisesta aiheutuvat lisäkustannukset. Saman lain 16 §:n mukaan kuntoutusasioissa muutoksenhakuelimenä toimii vakuutusoikeus.
Lautakunta katsoi edellä kerrottujen säännösten nojalla, ettei se voi ottaa kantaa kysymykseen kaupungille maksettavista palveluasumisen lisäkustannuksista, koska korvauskysymystä on arvioitava kuntoutuksesta annetun lain nojalla. Palveluasumisen sisältöön liittyvissä kysymyksissä korvauspäätökset tulisi tehdä kuntoutuksesta annetun lain perusteella ja muutoksenhakuohjein vakuutusoikeuteen.