Pysäköintialue.Peruuttaminen. LV 03/326
Pysäköintialue. Peruuttaminen. Syyllisyydenjako. LV 03/326
Ajoneuvot olivat peruuttaneet konevarikolla pysäköintiruutujen väliselle ajoväylälle sen vastakkaisilla puolilla sijaitsevista pysäköintiruuduista. Ajoneuvot törmäsivät siten, että ajoneuvon 1 perä oli osunut ajoneuvon 2 vasemman puoleiseen etuoveen.
Vakuutusyhtiö oli korvauspäätöksessään katsonut vahingon aiheutuneen yhtä suurelta osin molempien ajoneuvojen kuljettajien tuottamuksesta ja korvannut puolet ajoneuvon 2 korjauskustannuksista ajoneuvon 1 liikennevakuutuksesta. Ajoneuvon 2 kuljettaja pyysi syyllisyydenjaosta liikennevahinkolautakunnan lausuntoa katsoen ettei hänen puolellaan ollut tuottamusta.
Lautakunta totesi lausunnossaan, että saadakseen korvausta ajoneuvonsa vaurioista ajoneuvolle 1 myönnetystä liikennevakuutuksesta, lausunnonpyytäjän tulee osoittaa, että vahinko on ainakin osittain aiheutunut ajoneuvon 1 kuljettajan tuottamuksesta tai että on olemassa muu liikennevakuutuslain 8 §:ssä tarkoitettu olosuhde.
Osapuolten syyllisyyden arvioinnissa on huomioitava erityisesti tieliikennelain 20 §, jonka mukaan ajoneuvoa ei saa peruuttaa eikä kääntää tiellä, ellei se voi tapahtua vaaratta ja muita tarpeettomasti estämättä. Vakiintuneen korvauskäytännön mukaan vahingon katsotaan aiheutuneen yhtä suurelta osin molempien osapuolten tuottamuksesta, jos molemmat ovat ennen törmäystä peruuttaneet ainakin osittain samanaikaisesti. Asian arviointiin voi kuitenkin vaikuttaa se, jos toisen osapuolen näytetään lopettaneen peruuttamisen ja pysäyttäneen ajoneuvonsa hyvissä ajoin ennen törmäystä.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ja ottaen erityisesti huomioon pysäköintipaikan ajoväylän arvioitu leveys sekä ajoneuvojen arvioitu kulku ja törmäyspaikka lautakunta katsoo näytetyksi, että ajoneuvon 2 kuljettaja ei ole pysäyttänyt ajoneuvoaan ennen kuin ajoneuvon 1 kuljettaja on ryhtynyt peruuttamaan, vaan ajoneuvot ovat peruuttaneet ainakin osittain samanaikaisesti. Syyllisyydenjaon kannalta ratkaisevana lautakunta piti sitä, että oliko ajoneuvon 2 kuljettaja näyttänyt pysäyttäneensä ajoneuvonsa hyvissä ajoin ennen ajoneuvojen törmäystä. Lautakunta katsoi, että vaikka ajoneuvon 2 kuljettaja on mahdollisesti saanut ajoneuvonsa pysäytettyä kertomansa mukaisesti ennen törmäystä, se ei ole tapahtunut niin hyvissä ajoin, että seikalla olisi vaikutusta syyllisyyden jakoon. Osapuolet olivat siten molemmat huolimattomuudesta laiminlyöneet varmistua siitä, että peruuttaminen voi tapahtua vaaratta.
Koska vahingon katsottiin aiheutuneen yhtä suurelta osin molempien kuljettajien tuottamuksesta, lautakunta ei suosittanut vakuutusyhtiön korvauspäätöksen muuttamista.