Syy-yhteys. Akillesjänteen repeämä. Vakuutettu sellaisena kuin on-periaate LV 21/1463

Arvioitavana oli, voitiinko korvausta akillesjänteen repeämästä rajoittaa sillä perusteella, että repeämään myötävaikuttivat oleellisesti jänteen rappeumamuutokset.  Kiistatonta oli, että repeämä oli syntynyt moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisen yhteydessä, joten henkilövahingon ja moottoriajoneuvon liikenteeseen käytön välillä oli ilmeinen syy-yhteys. Kun ei ollut selvitystä siitä, että repeämä olisi todennäköisesti syntynyt lähitulevaisuudessa muussakin yhteydessä, repeämän seuraukset tuli korvata täysimääräisesti, eikä korvausta voitu rajoittaa vahinkoon myötävaikuttaneen rappeumasairauden perusteella.   

ASIA: Syy-yhteys. Akillesjänteen repeämä. Vakuutettu sellaisena kuin on-periaate.

Täysistunto 22.6.2022

TAPAHTUMATIEDOT

Vahingoittunut loukkasi oikean nilkkansa parkkeeratessaan moottoripyörää 12.5.2021. Hän hakeutui seuraavana päivänä lääkärin päivystysvastaanotolle, jolloin hänellä todettiin kantajänteen repeämä. Kantajänteen repeämää päädyttiin hoitamaan tuella.

KORVAUSPÄÄTÖS JA ASIANOSAISTEN LAUSUMAT

Vakuutuslaitos korvasi aluksi sairaanhoitokustannuksia ja ansionmenetystä mutta epäsi jatkokorvaukset, koska terve akillesjänne ei olisi revennyt vastaavassa tilanteessa, vaan kyseessä oli rappeumaperäinen jännevamma.

Vakuutuslaitos pyysi asiassa lautakunnan ratkaisusuositusta. Siinä vakuutuslaitos totesi muun muassa, että liikennevahinkojen korvauskäytännössä on noudatettu sääntöä, jonka mukaan vahingoittunut on vakuutettu sellaisena kuin on.  Toisaalta syy-yhteyden arvioinnissa otetaan huomioon vahinkoa kärsineen muiden sairauksien vaikutus hänen nykytilaansa. Lääketietelisen tietämyksen mukaan akillesjänne on ihmisen vahvin jänne, eikä terve akillesjänne repeä, vaikka sitä venytettäisiin voimakkaasti esimerkiksi painavaa esinettä nostettaessa. Kuvattu vammaenergia ei riitä katkaisemaan akillesjännettä, vaan kyseessä on rappeumaperäinen akillesjännerepeämä. Akillesjänteen repeämä ei ole korvausvastuun perustavassa syy-yhteydessä liikennevahinkoon. Korvattavaksi vammaksi on katsottu oikean nilkan vähäinen henkilövahinko.

Vahingoittunut totesi lautakunnalle esittämässään vastineessaan, että myös myöhemmät sairaanhoitokulut, mukaan lukien fysioterapiakäynnit sekä niihin liittyvät matkakulut, tulisi korvata.

Vahingoittunut kertoi liikennevahingon tapahtuneen hänen asettaessaan moottoripyörää seisontajalalle. Silloin pyörä liikahti eteenpäin asfaltin reunan epätasaisuuden yli, seisontajalka karkasi takaisin yläasentoon ja pyörä alkoi pudota vasemmalle kyljelleen. Hän kertoo kaikin voimin yrittäneensä nostaa pyörää ylöspäin. Onnettomuustilanne oli nopea ja täysin ennalta-arvaamaton, pyörän paino on yli 250 kiloa tankattuna ja nostoasento oli huono.

Vahingoittuneen mukaan hänen jalkojensa lihakset olivat hyvässä kunnossa ennen onnettomuutta eikä kukaan vammaa tutkineista lääkäreistä ole epäillyt vamman olevan rappeumaperäinen. Myös jälkitarkastuksessa todettu hyvä paranemisprosessi viittaa siihen, ettei vamma ole rappeumaperäinen. Hän kertoo päivätyönsä lisäksi tekevänsä fyysisiä töitä, ja rappeumaperäiset oireet olisivat ilmenneet tämän vuoksi jo muussa yhteydessä.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS                 

Säännökset

Liikennevakuutuslain (460/2016) 1 §:n 1 momentin mukaan kyseisessä laissa säädetään moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuvien henkilö- ja esinevahinkojen korvaamisesta.

Lain 34 §:n 1 momentin mukaan korvaus henkilövahingosta määrätään vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2, 2 a–2 d, 3, 4, 4 a, 4 b, 7 ja 8 §:n sekä 7 luvun 3 §:n mukaisesti, jollei tässä laissa toisin säädetä.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n (509/2004) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista, ansionmenetyksestä, kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta ja pysyvästä haitasta.

Syy-yhteys

Liikennevakuutuslain 1 §:n nojalla liikennevakuutuksesta voidaan korvata todennäköisesti liikennevahingosta aiheutuneet vahinkotapahtumat.

Oikeuskäytännön mukaan korvausta vaativalla on velvollisuus osoittaa toteen syy-yhteys vahinkotapahtuman ja vahinkoseurauksen välillä. Jos syy-yhteyden tueksi on esitetty painavaa näyttöä, näyttötaakka syy-yhteyden puuttumisesta voi kääntyä vakuutuslaitokselle. Syy-yhteyden arvioinnissa tukeudutaan henkilövahinkojen osalta lääketieteelliseen tietämykseen, mutta koska viime kädessä syy-yhteyskysymys on luonteeltaan oikeudellinen arvio, huomioon voidaan ottaa myös muut seikat, joiden perusteella voidaan tehdä päätelmiä syy-yhteydestä. Kun kyseessä on vakuutuskorvaus, merkitystä on myös vakuutusoikeudellisilla periaatteilla, joilla pyritään yhdenmukaiseen ja johdonmukaiseen korvauskäytäntöön.

Vallitsevan lääketieteellisen näkemyksen mukaan terveen akillesjänteen repeämä edellyttää jännittyneeseen akillesjänteeseen kohdistunutta suoraa, voimakasta ja terävää iskua. Muiden vammamekanismien, kuten esimerkiksi ponnistamisten tai liukastumisten, yhteydessä sattuneet akillesjänteen repeämät sen sijaan liittyvät akillesjänteessä tapahtuneeseen rappeumakehitykseen, jolloin ilman voimakasta ulkoista voimaa akillesjänne katkeaa tai irtoaa kiinnityskohdastaan.

Lautakunnan näkemyksen mukaan myös liikennevahinkojen korvauskäytännössä tulee lähteä siitä periaatteesta, että vahingoittunut on vakuutettu sellaisena kuin on. Toisin sanoen korvausvastuuta ei poista se seikka, että vahingoittuneen muut sairaudet ovat vaikuttaneet vahingon seurauksiin. Liikennevakuutuslain vahingonkorvausoikeuteen perustuva vahingonkorvausvastuu poistuu vain, jos voidaan osoittaa, että ilman liikennevahinkoakin tilanne olisi lähitulevaisuudessa muiden sairauksien vuoksi pahentunut siten, että lopputulos olisi ollut sama ilman liikennevahinkoakin.

Tässä tapauksessa akillesjänteen repeämä on diagnosoitu vahinkopäivää seuraavana päivänä. Selvitysten perustella on ilmeistä, että akillesjänne on revennyt siinä yhteydessä, kun vahinkoa kärsinyt on moottoripyöräänsä pysäköidessään yrittänyt estää moottoripyöräänsä kaatumasta.  Vaikka vammamekanismi on ollutkin sen laatuinen, että se ei olisi voinut aiheuttaa terveen akillesjänteen repeämää, ei toisaalta ole osoitettu sitäkään, että repeämä olisi samanaikaisesti tai ainakin lähiaikoina syntynyt ilman liikennevahinkoakin. Vaikka akillesjänteen repeämä onkin pääosin seurausta jännerakenteen rappeumasta, ei tämä edellä mainitun oikeusperiaatteen vuoksi poista oikeutta korvaukseen.

Tämän perusteella akillesjänteen repeämästä aiheutuneet tutkimus- ja hoitokulut sekä ansionmenetys tulee korvata kokonaisuudessaan.

Lautakunta oli yksimielinen.