Syyllisyydenjako. Äkillinen jarrutus. Hirvi. LV 04/7

Syyllisyydenjako. Äkillinen jarrutus. LV 04/7

A lähti henkilöautolla valtatiellä 1 ohittamaan edellään ajanutta kahta henkilöautoa ohituskaistaa käyttäen. Ohittaessaan jonossa ensimmäisenä ajanutta B:n kuljettamaa henkilöautoa A törmäsi tielle vasemmalta tulleeseen hirveen. Hirvi kaatui törmäyksen voimasta A:n tulosuunnasta katsottuna oikealle, B:n ja C:n käyttämälle kaistalle. B jarrutti ja törmäsi kevyesti hirveen. B:n takana ajanut C jarrutti niin ikään havaittuaan tilanteen, mutta ei saanut ajoneuvoaan pysähtymään vaan törmäsi B:n kuljettaman ajoneuvon takaosaan

C:n autolle liikennevakuutuksen myöntänyt vakuutusyhtiö 1, jolta B haki korvauksia, katsoi, ettei C:llä ollut liikennevakuutuslain 8 §:n 1 momentin tarkoittamaa tuottamusta vahingon syntymiseen. Näin ollen B:n ajoneuvon vaurioita ei korvattu C:n ajoneuvon liikennevakuutuksesta. Vakuutusyhtiö 1 katsoi, että C oli käyttänyt riittävää etäisyyttä edellä ajavaan B:n ajoneuvoon vaikka välimatka ilmeisesti olikin lyhentynyt B:n ajoneuvon vauhdin hidastuessa. Hirven tuleminen tielle ja B:n pysähtyminen oli yllättävää ja ennalta arvaamatonta C:lle.

B pyysi lausuntoa syyllisyydenjaosta lautakunnalta katsoen C:n laiminlyöneen riittävän turvavälin pitämisen B:n autoon.

Lautakunta totesi lausuntonsa perusteluissa, että B on esitutkinnassa kertonut olleensa matkalla Turun suuntaan valtatie 1:llä kun Suomusjärven kohdalla hänet ohitti henkilöauto. Kohta ohittamisen jälkeen B näki, että ohittavan ajoneuvon jarruvalot syttyivät palamaan ja heti perään hän havaitsi sen eteen juosseen hirven. Ohittava ajoneuvo törmäsi hirveen, joka kaatui törmäyksen voimasta B:n käyttämälle kaistalle. B ehti jarruttaa, mutta törmäsi silti kevyesti hirveen. Heti hirveen törmättyään B huomasi peruutuspeileistä, että hänen autoaan lähestyi ajoneuvo, joka törmäsi hänen autonsa takaosaan. Törmäys oli kohtalaisen kova ja sen seurauksena B:n auton takaosa painui kasaan. B ei osannut kertoa, mikä törmänneen ajoneuvon etäisyys hänen omaan ajoneuvoonsa oli ennen onnettomuutta.

C on esitutkinnassa kertonut olleensa menossa Turkuun päin valtatietä 1 pitkin. Hänen edellään Suomusjärven kohdalla ajoi B:n kuljettama ajoneuvo. Heidät molemmat ohitti A:n kuljettama ajoneuvo. Ohitustilanteessa edellä ajanut B hiljensi vauhtiaan, jolloin etäisyys B:n ja C:n välillä pieneni. Pian ohituksen jälkeen C näki, että heidät ohittanut ajoneuvo törmäsi hirveen ja hirvi kaatui heidän käyttämälle kaistalle. Myös B:n kuljettama ajoneuvo törmäsi jarrutuksesta huolimatta hirveen. C jarrutti voimakkaasti havaittuaan tilanteen, mutta ei pystynyt pysäyttämään autoaan, vaan törmäsi B:n auton takaosaan. C on katsonut pitäneensä ennen ohitustilannetta riittävää turvaväliä edellä ajaneeseen autoon.

Esitutkintapöytäkirjan ilmoitusosan mukaan nopeusrajoitus tapahtumapaikalla on 100 km/h. Osapuolten mukaan nopeusrajoitus vahinkoalueella olisi ollut 80 km/h. B on esitutkinnassa arvioinut ajonopeudekseen noin 80 km/h ja C noin 70 km/h ennen törmäystä. Liikennevahinko sattui 14.11.2003 pimeän aikaan kello 16.55. Tieosuus oli valaisematon. Tien pinta oli paljas ja märkä. C on vahinkoilmoituksessaan kertonut ajoneuvojen välimatkan ennen ensimmäistä jarrutusta olleen noin 50 - 60 metriä.

Kun moottoriajoneuvon aiheuttama liikennevahinko on kohdistunut toiseen moottoriajoneuvoon, vahinko korvataan liikennevakuutuslain 8 §:n 1 momentin nojalla ensin mainitun moottoriajoneuvon vakuutuksesta vain, jos vahinko on aiheutunut kyseisen ajoneuvon omistajan, kuljettajan tai matkustajan tuottamuksesta taikka siitä, että kyseisen ajoneuvon kulku tai sijoitus oli liikennesääntöjen vastainen taikka että ajoneuvo oli puutteellisessa kunnossa.

Jos myös sillä puolella, jolle vahinkoa tuli, oli tuottamusta tai muu 1 momentissa mainittu olosuhde, määrätköön oikeus liikennevakuutuslain 8 §:n 2 momentin mukaan huomioon ottaen kaikki vahinkoon vaikuttaneet seikat, missä määrin ja kenelle korvausta on suoritettava.

Jotta B:n ajoneuvon vauriot voitaisiin korvata C:n ajoneuvon liikennevakuutuksesta edellä mainitun lainkohdan nojalla, asiassa on näytettävä, että vahinko on aiheutunut C:n tuottamuksesta tai muusta hänen ajoneuvonsa puolella olleesta lainkohdassa mainitusta olosuhteesta.

Arvioitaessa C:n syyllisyyttä liikennevahinkoon on erityisesti huomioitava tieliikennelain 23 §:n 1 momentti, jonka mukaan ajoneuvon nopeus on sovitettava sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus edellyttää huomioon ottaen muun ohella tien kunto, sää, keli, näkyvyys, ajoneuvon kuormitus ja kuorman laatu sekä liikenneolosuhteet. Nopeus on pidettävä sellaisena, että kuljettaja säilyttää ajoneuvon hallinnan. Ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa. Lisäksi on huomioitava tieliikennelain 10 §, jonka mukaan etäisyys edellä kulkevaan ajoneuvoon on sovitettava sellaiseksi, ettei päälle ajon vaaraa ole, vaikka tämä ajoneuvo pysäytetään.

Esitetyn selvityksen perusteella asiassa on riidatonta, että A on lähtenyt ohituskaistan alkaessa ohittamaan B:n ja C:n kuljettamia ajoneuvoja. Pian ohituksen jälkeen A:n ollessa vielä ohituskaistalla tielle on juossut hirvi johon A on ajoneuvollaan törmännyt. Hirvi on kaatunut B:n ja C:n käyttämälle kaistalle, jolloin myös B on jarrutuksesta huolimatta törmännyt hirveen. C puolestaan ei ole kyennyt pysäyttämään ajoneuvoaan ajoissa, vaan on törmännyt B:n kuljettamaan ajoneuvoon.

Lautakunta katsoi esitetyn selvityksen perusteella, että B:n äkillinen jarruttaminen ja pysähtyminen tielle tulleen hirven vuoksi on ollut C:lle ennalta arvaamatonta. Vaikka B ilmeisesti onkin hiljentänyt vauhtiaan A:n ohittaessa, lautakunta katsoo B:n jarrutusten tapahtuneen ajallisesti niin lähellä toisiaan, ettei C ole ehtinyt sovittaa etäisyyttään B:hen nähden turvallisemmaksi eikä tätä häneltä näin ollen voida tieliikennelain säännösten nojalla edellyttää. C:llä on ollut lisäksi huonompi näkyväisyys kuin B:llä tämän edessä tapahtuviin tapahtumiin nähden ja siten myös lyhyempi aika reagoida äkkinäisiin tilanteisiin. Asiassa ei ole myöskään osoitettu, että C:llä olisi ollut alueella olleeseen nopeusrajoitukseen tai ajo-olosuhteisiin nähden liian suuri ajonopeus.

Edellä mainituilla perusteilla lautakunta katsoo, ettei C ole aiheuttanut vahinkoa liikennevakuutuslain 8 §:n 1 momentin mukaisesti tuottamuksellaan, eikä vahinko ole myöskään aiheutunut muun lainkohdassa tarkoitetun olosuhteen vuoksi. B:n ajoneuvon vauriot eivät näin ollen kuulu korvattaviksi C:n ajoneuvon liikennevakuutuksesta.

Lautakunnan näkemyksen mukaan hirven tulo tielle ei ole ollut myöskään B:n ennalta arvattavissa eikä hänen voida katsoa jarruttaneen tilanteessa tarpeettomasti tieliikennelain 24 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Näin ollen B:llä ei ole tuottamusta liikennevahinkoon.