Turvavyö. Myötävaikutus LV 22/1037

MYÖTÄVAIKUTUS

Arvioitavana oli se, onko turvavyön käyttämättä jättäminen liikennevakuutuslaissa tarkoitettua törkeää huolimattomuutta. Lautakunta arvioi, että turvavyön käyttämättömyys oli tässä tapauksessa todennäköisesti pahentanut aiheutunutta henkilövahinkoa, eli syy-yhteysvaatimus moitittavan menettelyn ja vahinkoseurauksen välillä täyttyi. Ratkaisusuosituksesta tarkemmin ilmenevillä perusteilla lautakunta päätyi siihen, ettei turvavyön käyttämättömyys yksin tehnyt menettelystä törkeän huolimatonta, joskin se voidaan ottaa huomioon huolimattomuuden asteen kokonaisarvioinnissa. Se, että turvavyön käyttämättömyys jossakin muussa korvausjärjestelmässä, kuten lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa, johtaa korvauksen alentamiseen, ei vaikuta liikennevakuutuslain mukaan tapahtuvaan huolimattomuuden asteen arviointiin.

TAPAHTUMATIEDOT

Vahinkoa kärsinyt menehtyi, kun hänen kuljettamansa henkilöauto ja vastakkaisesta suunnasta tullut pakettiauto törmäsivät toisiinsa. Vahinkoa kärsinyt ei käyttänyt turvavyötä.   

RATKAISUSUOSITUSPYYNTÖ

Vakuutuslaitos esitti ratkaisusuosituspyynnössään, että vahinkoa kärsineen jälkeen suoritettavia liikennevakuutuskorvauksia tulisi alentaa ½ osalla hänen oman myötävaikutuksensa perusteella. Vahinkoa kärsinyt oli laiminlyönyt noudattaa tieliikennelain 90 §:n säännöstä, jonka mukaan kuljettajan ja matkustajan on ajon aikana käytettävä istumapaikalle asennettua turvavyötä tai heidän liikkumistaan estävää muuta ajoneuvoon asennettua turvalaitetta. Vakuutuslaitos viittasi liikennevakuutuslain 47 §:n tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta koskevaan säännökseen ja totesi, että liikennevahingoissa törkeän huolimattomuuden perusteella tehtävät myötävaikutusalennukset ovat olleet välillä 1/3–1/1.

Turvavyöttä ajoneuvolla kulkemiseen liittyvä korkeampi vahingoittumisriski on seikka, jonka jokainen ajokortin omaava henkilö tietää tai ainakin pitäisi tietää ajokorttikoulutuksen ja yleisen elämänkokemuksen perusteella. Jättäessään turvavyön käyttämättä henkilö ottaa tietoisen riskin siitä, että vahinkotilanteessa hänelle aiheutuu merkittävästi suurempi vahingonriski kuin jos turvavyö olisi kiinnitettynä. Kyse on törkeän huolimattomasta menettelystä, jos turvavyön käyttämättä jättämisen voidaan katsoa olevan pääasiallinen syy henkilövahingon vaikeusasteeseen. Näin myös on vakiintuneessa ratkaisukäytännössään päätynyt katsomaan tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ratkaisusuosituspyynnössä viitatuissa ratkaisuissaan. Vakuutuslaitoksen arvion mukaan turvavyön käyttämättä jättämisen merkitys huolimattomuuden asteen arviossa ei ole sellainen seikka, jota korvausjärjestelmien tulisi arvioida eri tavalla yleisesti. Merkitystä ei ole sillä, jätetäänkö turvavyötä käyttämättä työmatkalla tai vapaa-ajalla.

Näillä perusteluilla vakuutuslaitos katsoi, että turvavyön käyttämättä jättäminen jo itsessään, mutta erityisesti huonoissa ajo-olosuhteissa, on seikka, jolla vahinkoa kärsinyt on ottanut tietoisen riskin itselleen aiheutuvasta merkittävästä henkilövahingosta. Vahinkoa kärsineen tulisi katsoa myötävaikuttaneen oman henkilövahinkonsa syntymiseen törkeällä huolimattomuudella ·ja tämän vuoksi vahinkoon tulisi tehdä ½:n myötävaikutusalennus.

RATKAISUSUOSITUS

Sovellettavat säännökset

Liikennevakuutuslain (460/2016) 1 §:n 1 momentin mukaan kyseisessä laissa säädetään moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuvien henkilö- ja esinevahinkojen korvaamisesta.

Liikennevakuutuslain 47 §:n 1 momentin mukaan, jos joku on tahallisesti aiheuttanut itselleen henkilövahingon, korvausta suoritetaan ainoastaan siltä osin kuin muut olosuhteet ovat vaikuttaneet vahingon syntymiseen. Jos joku on törkeällä huolimattomuudella myötävaikuttanut kärsimänsä henkilövahingon syntymiseen, korvausta voidaan alentaa tai evätä se sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Liikennevakuutuslain esitöiden (HE 123/2015 vp, yksityiskohtaiset perustelut s. 88) mukaan kohtuusarviointi tehdään törkeän huolimattomuuden asteen ja vahinkoa kärsineen menettelyn kokonaisarviointina. Törkeästä huolimattomuudesta on kyse silloin, jos vahinkoa kärsinyt on mieltänyt suuren vahingon vaaran ja suhtautunut siihen välinpitämättömästi. Törkeää huolimattomuutta voi ilmentää esimerkiksi olosuhteisiin nähden huomattava ylinopeus.

Liikenne- ja potilasvahinkolautakunnasta annetun lain (959/2019) 1 §:n 1 momentin mukaan lautakunnan tehtävänä on antaa ratkaisusuosituksia ja lausuntoja yksittäisissä liikennevakuutuslain (460/2016), liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) ja potilasvakuutuslain (948/2019) mukaisissa korvausasioissa ja tarvittaessa myös yleisiä mainittujen lakien soveltamista koskevia suosituksia. Liikenne- ja potilasvahinkolautakunta ottaa esitettyjen selvitysten ohella huomioon ratkaisusuositusta antaessaan lautakunnan liikennevahinkojen yhtenäistämistä varten antamat korvausohjeet.

Myötävaikutuksen arviointi

Tässä tapauksessa kyseessä on ollut pakettiauton ja henkilöauton välinen ns. nokkakolari, jonka seurauksena henkilöauton kuljettaja menehtyi. Esitutkintapöytäkirjan mukaan liikennevahinko tapahtui valoisaan aikaan lumisella kestopäällysteisellä tiellä haja-asutusalueella. Liikenneolosuhteet olivat tuulen ja pöllyävän lumen vuoksi tapahtumapaikalla vaativat. Paikalle tulleen poliisipartion havaintojen mukaan näkyväisyyttä eteen oli lumituiskun vuoksi vain muutamia metrejä. Asianosaiset ja todistajat ovat myös kertoneet, että tapahtumahetkellä näkyvyys oli huono. Ajoneuvot olivat törmäyksen jälkeen keskellä tietä keulat vastakkain, siten että molemmat ajoneuvot olivat tien keskilinjan päällä.

Esitutkintapöytäkirjasta ilmeni, että molempien ajoneuvojen etuosat olivat menneet törmäyksessä voimakkaasti kasaan, henkilöauton vauriot olivat pakettiautoa suuremmat. Vahinkoa kärsineen kuljettaman henkilöauton tuulilasissa oli reikä kuljettajan kohdalla, ja ratin kehä oli painautunut kojelautaan.

Poliisitutkintailmoituksen mukaan vahinkoa kärsineen turvavyö roikkui sivulla vapaana, eikä turvavyön lukitus ollut lauennut. Paikalle tulleen pelastajan havaintojen mukaan vahinkoa kärsineen turvavyö ei ollut kiinnitettynä. Vahinkoa kärsineen autossa matkustajana ollut henkilö kertoi, että vahinkoa kärsineellä oli tapana irrottaa turvavyö lossimatkan ajaksi ja hän oli ilmeisesti unohtanut laittaa sen takaisin kiinni ajoon lähtiessään. Vahinkopaikka oli noin 2,5 km päässä lossirannasta.

Oikeuslääketieteellisen kuolemansyylausunnon mukaan vahinkoa kärsineen kuoleman aiheuttivat liikenneonnettomuudessa syntyneet vaikeat vammat. Vaikeimmat vammat todettiin rintakehän ja vatsan alueella. Peruskuolemansyyksi kuolintodistukseen on merkitty rintakehän murskavammat, maksan ruhjoutuminen sekä lantion, polvilumpion ja reisiluun murtumat.

Lautakunta arvioi, että vahinkoa kärsineen rintakehän ja vatsan alueen vammat olivat todennäköisesti muodostuneet vakavammiksi sen vuoksi, ettei vahinkoa kärsinyt ollut käyttänyt turvavyötä. Turvavyötä käyttämällä vahinkoa kärsinyt olisi todennäköisesti loukkaantunut lievemmin. Näin ollen aiheutuneen henkilövahingon laajuuden ja vahinkoa kärsineen menettelyn välillä on todennäköinen syy-yhteys.    

Tieliikennelain 90 §:n mukaan kuljettajan ja matkustajan on ajon aikana käytettävä istumapaikalle asennettua turvavyötä tai heidän liikkumistaan estävää muuta ajoneuvoon asennettua turvalaitetta.

Jotta vahinkoa kärsineen jälkeen maksettavia henkilövahinkokorvauksia voitaisiin alentaa hänen oman myötävaikutuksensa johdosta liikennevakuutuslain 47 §:n nojalla, asiassa on voitava ensinnäkin osoittaa, että vahinkoa kärsineen menettelyllä on ollut syy-yhteys aiheutuneeseen henkilövahinkoon ja sen laajuuteen. Lisäksi tulee osoittaa, että vahinkoa kärsinyt on myötävaikuttanut henkilövahinkonsa syntymiseen törkeällä huolimattomuudella.

Lautakunta totesi, että liikennevakuutuksen osalta törkeää huolimattomuutta koskevia korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuja on annettu vain yksi, KKO 1999:93, jossa matkustajana ollut auton omistaja oli yllyttänyt kuljettajaa ajamaan huomattavaa ylinopeutta.  

Lautakunnan näkemyksen mukaan huolimattomuuden asteen arvioinnissa tulee ottaa huomioon muun muassa huolellisuusvelvoitteen merkittävyys, huolellisuusvelvoitteen laiminlyönnin merkitys vahinkoriskiin, sekä huolellisuusvelvoitteen laiminlyönnin kesto. Kyseessä on kokonaisarviointi, jossa tarkastellaan edellä mainittuja seikkoja ja sitä, olisiko vahinko ollut vältettävissä toisin toimimalla. Lisäksi tulee ottaa huomioon muut vahinkotapahtumaan liittyvät olosuhteet. 

Menettely katsotaan törkeän huolimattomaksi, jos vahinkoa kärsineen on täytynyt ymmärtää oman toimintansa lisäävän vahinkoriskiä, mutta siitä huolimatta hän on tietoisesti ottanut riskin välittämättä vahingon syntymisen mahdollisuudesta. Arvio huolimattomuuden laadusta on tehtävä tapauskohtaisesti olosuhteista saadun selvityksen perusteella. Turvavyön käyttämättä jättämistä ei siten yksistään voida pitää korvauksen alentamiseen johtavana seikkana.

Riidatonta on, että vahinkoa kärsinyt oli laiminlyönyt edellä selostetun tieliikennelain turvavyön käyttämistä koskevan säännöksen noudattamisen. Matkustajan tutkinnassa kertoma viittaa siihen, että vahinkoa kärsinyt oli lossilta lähdettäessä unohtanut kiinnittää turvavyönsä. Selvitystä ei ole saatavissa siitä, oliko vahinkoa kärsinyt ennen onnettomuutta n. 2,5 km:n ajomatkan aikana ollut tietoinen siitä, ettei hänellä ole turvavyötä.

Kolari ei kuitenkaan ole johtunut turvavyön käyttämättömyydestä. Turvavyön käyttämättömyyden vuoksi aiheutunut henkilövahinko on todennäköisesti muodostunut vaikeammaksi kuin mitä se olisi turvavyötä käytettäessä ollut. Vaikeista keliolosuhteista huolimatta vahinkoa kärsineen ei ole pitänyt mieltää, että turvavyön käyttämättä jättäminen johtaa todennäköisesti henkilövahinkoon. Vahinkoa kärsineen ei ole osoitettu muutoin menetelleen huolimattomasti - selvitystä ei ole liiallisesta tilannenopeudesta tai muusta piittaamattomasta ajokäyttäytymisestä. Vahinkotapahtumaa kokonaisuutena arvioiden lautakunta katsoi, että jättämällä käyttämättä turvavyötä vahinkoa kärsinyt oli menetellyt huolimattomasti, mutta hänen ei kuitenkaan voida katsoa myötävaikuttaneen henkilövahinkonsa syntymiseen liikennevakuutuslain 47 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla törkeällä huolimattomuudellaan. Aiheutuneen henkilövahingon perusteella maksettavia korvauksia ei sen vuoksi tule alentaa.  

Lautakunta oli yksimielinen.