Väistämisvelvollisuus. Virheellinen suuntamerkin anto. LV 10/374

Syyllisyydenjako

LV 10/374

Lautakunnan istunto

Tapahtumatiedot

A oli tulossa henkilöautolla risteykseen tarkoituksenaan kääntyä vasemmalle. Hänen ajosuunnassaan oli väistämisvelvollisuutta risteyksessä osoittava liikennemerkki. A:n kulkusuunnasta katsottuna vasemmalta risteystä lähestyi henkilöautolla B, jolle oli risteystä edeltävästä liikenneympyrästä poistumisen jälkeen jäänyt päälle suuntamerkki oikealle, vaikka hän ei ollut aikeissa kääntyä risteyksessä. A lähti liikkeelle risteyksestä, jolloin ajoneuvot törmäsivät toisiinsa vaurioseurauksin.

Korvauspäätös

B:n autolle liikennevakuutuksen myöntänyt vakuutusyhtiö eväsi A:n korvausvaatimuksen katsoen, että B:n suuntamerkistä huolimatta A oli ollut väistämisvelvollinen tullessaan kolmion takaa. A oli laiminlyönyt kärkikolmion osoittaman väistämisvelvollisuuden ja ajanut risteykseen varmistumatta, onko vasemmalta lähestynyt ajoneuvo kääntymässä.

Lausuntopyyntö

A vaati lausuntopyynnössään, että hänen autonsa vauriot olisi korvattava vastapuolen liikennevakuutuksesta. Lausuntopyyntönsä perusteluissa A totesi, että B:n auto tuli hitaasti ja tuolloin oli liukasta. A oli hitaasta vauhdista päätellen olettanut sen kääntyvän ja lähtenyt ylittämään tietä. B oli kertonut painaneensa kaasua huomattuaan auton tulevan kohti, mutta auto oli jäänyt sutimaan paikoilleen. B oli myöntänyt syyllisyytensä ja paikalla käyneet poliisit olivat antaneet kuljettajalle suullisen huomautuksen.

Lautakunnan lausunto

Kun moottoriajoneuvon aiheuttama liikennevahinko on kohdistunut toiseen moottoriajoneuvoon, vahinko korvataan liikennevakuutuslain 8 §:n 1 momentin nojalla ensin mainitun moottoriajoneuvon vakuutuksesta vain, jos vahinko on aiheutunut kyseisen ajoneuvon omistajan, kuljettajan tai matkustajan tuottamuksesta taikka siitä, että kyseisen ajoneuvon kulku tai sijoitus oli liikennesääntöjen vastainen taikka että ajoneuvo oli puutteellisessa kunnossa.

Jos myös sillä puolella, jolle vahinkoa tuli, oli tuottamusta tai muu 1 momentissa mainittu olosuhde, määrätköön oikeus liikennevakuutuslain 8 §:n 2 momentin mukaan huomioon ottaen kaikki vahinkoon vaikuttaneet seikat, missä määrin ja kenelle korvausta on suoritettava.

Jotta A voisi saada korvausta ajoneuvonsa vaurioista B:n ajoneuvon liikennevakuutuksesta, asiassa olisi näytettävä vahingon aiheutuneen ainakin osittain B:n tuottamuksesta tai muusta hänen puolellaan olevasta liikennevakuutuslain 8 §:n 1 momentissa mainitusta olosuhteesta.Lautakunta toteaa, että liikennevahingosta johtuva vahingonkorvausvelvollisuus on ratkaistava kaiken käytettävissä olevan selvityksen perusteella liikennevakuutuslain ja vahingonkorvauslain säännöksiä soveltaen. Ratkaisua ei sen vuoksi voida perustaa yksinomaan toisen osapuolen syyllisyyden myöntämiselle.

Asiassa on riidatonta, että A on ollut väistämisvelvollinen etuajo-oikeutettua tietä pitkin risteystä lähestyneeseen B:hen nähden. Lisäksi on riidatonta, että B:n autossa on ollut risteystä lähestyttäessä päällä suuntamerkki oikealle. Vahinkoilmoitusten mukaan tapahtumapaikka sijaitsee taajama-alueella. B oli kääntynyt läheisestä liikenneympyrästä siten, että suuntamerkki oli jäänyt päälle. B:n mukaan hänen ajonopeutensa ennen vaaratilannetta oli 20 - 30 km/h. Lautakunnalle esitetyn selvityksen perusteella B:n mahdollisesta ryhmittymisestä ei voi tehdä johtopäätöksiä. Molempien vahinkoilmoitusten mukaan tien pinta oli tapahtumahetkellä liukas.

A:n tuottamusta arvioitaessa on huomioitava, että hänen kulkusuunnassaan oli väistämisvelvollisuutta risteyksessä osoittava liikennemerkki. Lisäksi on huomioitava tieliikennelain 15 § 1 momentti, jonka mukaan kuljettajan, joka liikennesääntöjen tai liikennemerkin mukaan on väistämisvelvollinen, on hyvissä ajoin nopeutta vähentämällä tai pysähtymällä selvästi osoitettava, että hän aikoo noudattaa velvollisuuttaan. Hän saa jatkaa matkaa vain, jos hän muiden ajoneuvojen sijainti, etäisyys ja nopeus huomioon ottaen ei aiheuta vaaraa eikä estettä. B:n tuottamusta arvioitaessa on huomioitava tieliikennelain 3 §, jonka mukaan tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. Lainkohdan mukaan tienkäyttäjä ei saa tarpeettomasti estää tai häiritä liikennettä.

Liikennevahinkojen vakiintuneessa ratkaisukäytännössä liikennemerkillä osoitettua tai lainsäännöksestä johtuvaa väistämisvelvollisuutta on pidetty melko ehdottomana siten, että väistämisvelvolliselle on asetettu erityisen ankara huolellisuusvelvoite. Mikäli yhteenajo tapahtuu risteysalueella, vahingon katsotaan pääsääntöisesti aiheutuneen väistämisvelvollisen tuottamuksesta. Toisaalta tieliikenteessä noudatetun niin sanotun luottamusperiaatteen nojalla tienkäyttäjillä on oikeus luottaa siihen, että myös muut tienkäyttäjät toimivat liikennesääntöjen mukaisesti.

Asiassa on riidatonta, että B:llä on ollut erheellisesti suuntamerkki päällä oikealle, vaikka hänellä ei ole ollut tarkoituksena kääntyä oikealle. Hän on tältä osin menetellyt tieliikennelain säännösten vastaisesti. Asiassa on kuitenkin arvioitava, mikä merkitys tällä sinänsä moitittavalla menettelyllä on ollut liikennevahingon aiheutumiseen.

B on kertomuksensa mukaisesti ajanut sallittua ajonopeutta hiljaisemmalla vauhdilla poistuttuaan läheisestä liikenneympyrästä ja lähestyessään kyseistä risteystä. Lautakunta katsoo esitetyn selvityksen perusteella, että B:n ei ole vallinneissa keli- ja liikenneolosuhteissa kuitenkaan näytetty käyttäneen niin alhaista ajonopeutta, hiljentäneen erityisesti ennen risteystä tai muutoinkaan menetelleen suuntamerkin näyttämisen lisäksi siten, että A:lla olisi ollut perusteltu syy olettaa tämän olevan kääntymässä risteyksestä oikealle. Lautakunta painottaa asian ratkaisemisessa liikennemerkillä osoitetusta väistämisvelvollisuudesta johtuvaa ankaraa huolellisuusvelvollisuutta ja A:n velvollisuutta varmistua annetun suuntamerkin tarkoituksesta. Lautakunta katsoo tämän vuoksi, että liikennevahinko on aiheutunut yksinomaan A:n tuottamuksesta. B:n menettelyn ei voida katsoa johtaneen liikennevahingon aiheutumiseen siten, että vahingon voitaisiin osaksikaan katsoa aiheutuneen hänen tuottamuksestaan.

A:lla ei ole liikennevakuutuslain 8 §:n 1 momentin mukaisen korvausperusteen puuttuessa oikeutta saada korvausta ajoneuvonsa vaurioista B:n ajoneuvon liikennevakuutuksesta.

Lautakunta oli yksimielinen.