Vanhuuseläkeikä

Vanhuuseläkeiän huomioon ottaminen elatuksen menetyksen korvauksissa

Vanhuuseläkeikänä on liikennevahinkojen korvauskäytännössä vakiintuneesti pidetty 65 vuotta, ellei muuta eläkeikää ole osoitettu. Käytäntö perustuu liikennevahinkolautakunnan asiasta aikaisemmin antamiin ohjeisiin ja on yhdenmukainen vahingonkorvauslain 5:2 b §: 4 kohdan mukaisen eläkeiän kanssa.

Lautakunta noudattaa edelleen pääsääntöisesti 65 vuoden vanhuuseläkeikää elatuksen menetyksen perusteella suoritettavan korvauksen määrittämisessä, ellei tapauskohtaista syytä muun vanhuuseläkeiän soveltamiselle ole osoitettu.

Kun menehtynyt olisi täyttänyt 65 vuotta hänen vuosiansionsa määritetään 60 %:ksi hänen aiemmasta vuosiansiostaan. Lesken kohdalla menetellään samoin. 

Niissä tapauksissa, joissa menehtyneellä tai leskellä on pääsäännöstä poikkeava eläkeikä, käytetään korvausta suoritettaessa kyseistä yksilöllistä ikää eläkeikänä.

Poikkeus pääsäännön mukaisesta vanhuuseläkeiästä voidaan tehdä, jos vahinkoa kärsinyt työskenteli 65 ikävuoden jälkeen tai tätä tarkoittaviin järjestelyihin oli ryhdytty ennen liikennevahingon sattumista. Vanhuuseläkeiäksi katsotaan tällöin 68 vuotta, ellei muusta vanhuuseläkeiästä ole selvitystä. Poikkeavaa eläkeikää voidaan soveltaa myös, jos vahinkoa kärsinyt tai leski työskenteli sellaisessa ammatissa, jossa on pääsäännöstä poikkeava vanhuuseläkeikä.