Aivoinfarktin diagnoosi- ja hoitoviive PV 22/2022
Aivoinfarktin diagnoosi- ja hoitoviive PV 22/2022
Tapahtumat
Potilaalla ilmeni eräänä aamuna heti herättyään kovaa päänsärkyä ja oikeanpuoleista vartalon ja etenkin yläraajan heikkoutta. Tilan johdosta soitettiin ambulanssi. Potilaalle tehtiin kliininen tutkimus ja hänet päädyttiin kuljettamaan oman alueensa sairaalaan.
Sairaalan päivystyspoliklinikalla potilas tutkittiin noin 1 h 45 minuuttia ambulanssin soittamisen jälkeen. Hänelle ohjelmoitiin pään TT-kuvaus, jossa ei havaittu vuotoa tai tuoreeksi infarktiksi sopivaa harventumaa. Potilas siirrettiin neurologian osastolle jatkoselvittelyyn. Noin 3,5 h ambulanssin soittamisen jälkeen potilaalla diagnosoitiin aivoinfarkti. Liuotushoitoon ei enää ryhdytty.
Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa
Potilasvakuutuskeskus katsoi antamissaan korvauspäätöksissä, ettei kyseessä ole potilasvakuutuksesta korvattava henkilövahinko.
Ensihoitajien tutkimuksessaan toteamat oireet viittasivat ohimenevään aivoverenkiertohäiriöön, joten ensihoito kuljetti voimassa olevien ohjeiden mukaisesti sairaalaan. Keskuksen arvion mukaan ensihoidon toiminta on ollut asianmukaista ja annettujen ohjeiden mukaista.
Keskus arvioi, että aivoverenkiertohäiriöoireet lisääntyivät sairaalassa, joten liuotushoidon mahdollisuutta olisi ollut perusteltua arvioida uudelleen joko heti tulovaiheessa tai viimeistään kuvantamistutkimuksen jälkeen konsultoimalla tarvittaessa yliopistollisen sairaalan neurologista päivystystä. Näin toimien potilas olisi voitu siirtää yliopistolliseen sairaalaan ja liuotushoito olisi voitu aloittaa aikaikkunan (4,5 h oireiden alusta) puitteissa. Keskus kuitenkin arvioi, että vaikka potilas olisi saanut liuotushoidon 3,5–4,5 tunnin kuluessa oireiden alkamisesta, sillä ei olisi ollut merkittävää vaikutusta hoidon lopputulokseen. Täten liuotushoidon toteuttamatta jättämisestä ei ole Keskuksen näkemyksen mukaan aiheutunut potilaalle potilasvahinkolain perusteella korvattavaa henkilövahinkoa.
Ratkaisusuosituspyyntö
Potilas on tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.
LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS
Sovellettava säännös
Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.
Hoidon asianmukaisuuden arviointi
Potilaalla tapahtumapäivänä aamulla heti herättyä ilmenneen kovan päänsäryn ja oikeanpuoleisen vartalon ja etenkin oikean puolen raajaparin heikkouden vuoksi hälytettiin noin 15 minuuttia heräämisen jälkeen paikalle ambulanssi. Ambulanssi saapui kohteeseen aivohalvauskoodilla ja kiireysluokituksella B.
Ensihoitajat saapuivat paikalle 8 minuuttia ambulanssin soittamisen jälkeen. Potilaalle suoritettiin ensihoitajien toimesta suppea neurologinen tutkimus, jolloin puristusvoimat olivat symmetriset ja sormi-nenänpääkoe onnistui ja kasvojen ilmeet olivat symmetriset. Karkea neurologinen status todettiin normaaliksi. Potilas päädyttiin kuljettamaan oman alueensa sairaalaan, jolloin ajon koodina oli edelleen aivohalvaus, mutta kiireysluokitus oli C.
Sairaanhoitoalueen tapahtuma-aikaan voimassa olleen ensihoitopalvelun potilasohjausohjeen mukaan oman alueen sairaalaan tulee kuljettaa ei-omatoiminen potilas, jolla on epäily aivoverenkiertohäiriöstä tai kyseessä on ohimennyt aivoverenkiertohäiriö (TIA). Yliopistolliseen sairaalaan sen sijaan kuljetetaan omatoiminen potilas, jolla on uusi aivoverenkiertohäiriöksi epäilty toispuoleinen halvausoire, puheentuoton tai -ymmärryksen häiriö, tai näköhäiriö, oireen alkuaika on tiedossa ja potilas on saatavissa yliopistolliseen sairaalaan liuotushoidon aikaikkunassa (< 5 h). Ohjeistuksen mukaan rajatapauksissa tulee konsultoida aivohalvauspäivystäjää (ns. stroke-päivystäjää).
Lautakunta katsoi, että tässä tapauksessa potilaalla oli selkeä halvausoireisto, eikä riittävää näyttöä oireiden ohittumisesta ensihoitoyksikön tutkimishetkellä ollut osoitettavissa. Kun myöhemmin tila todettiin aivoinfarktiksi, on todennäköistä, ettei oirekuva ollut ohittunut ensihoitoyksikön tutkimishetkellä.
Lautakunta päätyi asiassa esitetyn selvityksen perusteella arvioimaan, ettei potilaan oirekuvaa tehdyn karkean neurologisen statuksen perusteella ole riittävällä varmuudella voinut erottaa aivoinfarktista, jolloin päätös kuljettaa potilas oman alueen sairaalaan ei ollut asianmukainen. Ensihoitoyksikön olisi ollut perusteltua kuljettaa potilas aivohalvausepäilyn johdosta yksiselitteisen ohjeistuksen mukaisesti yliopistolliseen sairaalaan. Myös lääkäripäivystäjän tai aivohalvauspäivystäjän konsultoiminen ennen ohjeistuksesta poikkeavaa kuljetuspäätöstä olisi ollut asianmukaista.
Aiheutunut henkilövahinko
Tapahtuma-aikaan voimassa olleen Käypä hoito -suosituksen mukaan aivoinfarktin liuotushoito on mahdollista toteuttaa, jos alkaa oireen alusta on kulunut alle 4,5 h. Aivoinfarktin liuotushoidon tuloksellisuus heikkenee merkittävästi aikaviiveen pitkittyessä.
Tässä tapauksessa aivoinfarktin liuotushoidon ennustetta kuvaava ns. NIHSS-pisteytys olisi yliopistolliseen sairaalaan saavuttaessa todennäköisesti ollut 5 (katse 1, näkökenttä 1, käsivoima 1, ataksia 1, tunnonalenema 1). Yliopistollisesta sairaalasta saadun selvityksen perusteella potilaalle olisi aloitettu liuotushoito.
Asianmukaisella liuotushoidolla potilaan haitta olisi todennäköisesti jäänyt sille tasolle, kun se oli hoidon aloittamisvaiheessa ambulanssin saapuessa kohteeseen. Asiassa hankitun yliopistollisen sairaalan selvityksen mukaan on vain noin 30 % mahdollisuus, että haitta olisi lievittynyt liuotushoidon myötä tätä enemmän.
Lautakunta katsoi, että toisin toimien potilaan aivoinfarkti olisi todennäköisesti voitu hoitaa melko hyvin hoitotuloksin eikä potilaalle olisi jäänyt näin merkittävää pysyvää haittaa lähtötilanteeseen nähden. Kyseessä oli korvattava potilasvahinko.