Akillesjänteen repeämä. Konservatiivisen hoidon asianmukaisuus PV 26/2022

Akillesjänteen repeämä. Konservatiivisen hoidon asianmukaisuus PV 26/2022

Tapahtumat                    

Potilaalla alkoi esiintyä kantapään alueella kipua, joka paheni äkillisesti alaraajan kiertävän liikkeen seurauksena. Potilas hakeutui keskussairaalaan, jossa todettiin kliinisten testien perusteella akillesjänteen repeämä. Akillesjänteen repeämän hoidossa päädyttiin konservatiiviseen (ei-leikkaukselliseen) hoitolinjaan. Jalkaterään asetettiin ojennusasentoinen kipsi kolmeksi viikoksi ja laskimotukosten estohoidoksi aloitettiin verenohennuslääkitys.

Kontrollikäynnillä kolmen viikon kuluttua ei todettu akillesjänteen repeämässä tapahtuneen korjaantumista. Ultraäänitutkimuksessa todettiin jänteen täydellinen repeämä (totaaliruptuura), ja jänteiden päät olivat vetäytyneet n. 1 cm:n päähän toisistaan. Potilaalle vaihdettiin uusi ojennusasentoinen kipsi (puoliekvinuskipsi) ja häntä ohjeistettiin olemaan varaamatta jalalle. Jatkohoidon järjestämiseksi laadittiin kiireellinen lähete ortopedian poliklinikalle, jossa päädyttiin täysrepeämän johdosta jänteen korjausleikkaukseen. Leikkaus suoritettiin 6 viikon kuluttua jänteen katkeamisesta. Toimenpiteessä jänteen päät ommeltiin yhteen, ja potilaalle asetettiin ekvinus-kipsilasta 6 viikoksi. Kontrollikäynnillä kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen toipumisen todettiin etenevän hyvin, eikä jatkokontrolleja enää sovittu.

Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa

Potilas haki korvausta potilasvakuutuksesta. Ensivaiheen konservatiivinen hoito ei tuottanut tulosta ja jänne jouduttiin leikkaamaan.

Potilasvakuutuskeskus katsoi korvauspäätöksessään, ettei kyseessä ole potilasvakuutuksesta korvattava henkilövahinko. Keskuksen mukaan kipsaushoito oli lääketieteellisesti perusteltu ja ensisijainen hoitomuoto ottaen huomioon potilaalla olleet leikkausriskiä lisäävät perussairaudet. Seurannassa oli asianmukaisesti todettu, että kipsaushoito ei ollut tuottanut haluttua tulosta, jonka jälkeen oli päädytty aiheellisesti leikkaushoitoon. Leikkauksen toteutus oli asianmukainen ja haluttu hoitotulos saavutettiin. Hoidon kokonaisuutta arvioitaessa ei tullut esiin mitään virhettä, viivettä, laiminlyöntiä tai muuta potilasvahinkoon viittaavaa.

Ratkaisusuosituspyyntö

Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Sovellettava säännös    

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.

Hoidon asianmukaisuuden arviointi

Akillesjänteen repeämän diagnosointi perustuu ensisijaisesti kliiniseen tutkimukseen, johon kuuluvat akillesjänteen tunnustelu (palpaatio), varpaille nousukyvyn testaaminen ja ns. Thompsonin testi. Repeämätapauksissa potilas ei kykene nousemaan varpailleen ja repeämäkohdalla on tavallisesti todettavissa kuoppa.

Akillesjänteen repeämä voidaan hoitaa sekä konservatiivisesti (ei-leikkauksellisesti) että leikkauksella. Vakiintunut hoitomenetelmä on ensisijaisesti konservatiivinen. Molempiin hoitomenetelmiin liittyy mahdollisuus akillesjänteen uusintarepeämästä. Uusintarepeämä tulee tavallisimmin pian kipsi- tai tukihoidon päätyttyä, ja yleensä sillä tarkoitetaan akillesjänteen täydellistä repeämää. Aina konservatiivisella hoidolla ei saavuteta repeämän korjaantumista, jolloin harkitaan hoitolinjan muutosta leikkaukselliseksi.

Lautakunta katsoi, että potilaan akillesjänteen repeämä diagnosoitiin asianmukaisesti keskussairaalan päivystyspoliklinikalla. Kliininen tutkimus oli riittävä, eivätkä kuvantamistutkimukset olleet tarpeen. Koska kyseessä oli tuore akillesjänteen repeämä, ja potilaalla oli lisäksi leikkausriskejä kohottavia perussairauksia, hoidossa päädyttiin perustellusti konservatiiviseen hoitolinjaan.

Potilaan akillesjänteen täydellinen repeämä diagnosoitiin asianmukaisesti, kun kipsihoidon aikana ei ollut tapahtunut jänteen korjaantumista. Potilas ohjattiin asianmukaisesti ortopedin vastaanotolle, ja hoidossa päädyttiin akillesjänteen täydellisen repeämän diagnosoinnin jälkeen kirurgiseen korjaukseen viiveettä. Täysrepeämä ei todennäköisesti aiheutunut kipsaushoidosta, vaan kyseessä on todennäköisesti ollut jo alkuvaiheessa täysrepeämä. On myös mahdollista, että repeämä oli jonkin verran edennyt kipsaushoidon aikana (uusintarepeämä).

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella jännerepeämä saatiin leikkauksessa korjattua ja leikkaustuloksesta tuli hyvä. Alun konservatiivinen hoito oli perusteltua ja se toteutettiin vakiintuneen hoitokäytännön mukaan asianmukaisesti. Lautakunta ei todennut potilaan hoidossa potilasvahinkolain nojalla korvattavia puutteita tai virheitä.