Aorttaläpän protetisaatio. Aortan korjaus. Aivoinfarkti. Kohtuuttomuus. PV 20/2023
Aorttaläpän protetisaatio. Aortan korjaus. Aivoinfarkti. Kohtuuttomuus. PV 20/2023
Tapahtumat
Potilas oli ollut seurannassa aorttaläpän ahtauman ja aortan laajentuman vuoksi. Hän hakeutui tajuttomuuskohtauksen vuoksi yliopistollisen sairaalaan päivystyspoliklinikalle. Tutkimuksissa todettiin täydellinen eteiskammiokatkos ja kammiokorvausrytmi. Potilas otettiin seurantaan sisätautien päivystysosastolle ja hänelle tehtiin vielä samana päivänä päivystyksellinen sydämen tahdistimen asennus, jonka yhteydessä todettiin aortan ahtauman edenneen vaikea-asteiseksi.
Potilaalle tehtiin noin kuukautta myöhemmin sepelvaltimoiden varjoainekuvaus, jonka perusteella suunniteltiin jatkohoitona aorttaläpän ja nousevan aortan leikkaushoitoa. Potilaalle tehtiin tästä noin neljän kuukauden kuluttua aortan korjaus- ja aorttaläpän protetisaatioleikkaus. Leikkauksen jälkeen potilaalla todettiin toispuoleinen halvausoireisto. Pään tietokonekerroskuvauksessa todettiin laaja-alaiset subakuuttiin aivoinfarktiin sopivat löydökset. Infarktin arvioitiin syntyneen embolisaatiomekanismilla.
Asian käsittely potilasvakuutuskeskuksessa
Potilasvakuutuskeskus totesi korvauspäätöksessään, että potilaalle tehty toimenpide oli lääketieteellisesti perusteltu ja se tehtiin teknisesti asianmukaisesti. Keskuksen arvion mukaan leikkauksen jälkeen todettua aivoinfarktia ei olisi voitu tässä tapauksessa välttää hoidossa jollakin toisella tavalla menetellen. Aivoinfarkti ei ollut aiheutunut hoidon virheellisestä tai puutteellisesta toteutuksesta. Tämän vuoksi kyse ei ollut potilasvahinkolain tarkoittamasta hoitovahingosta.
Vahingon mahdollisesta kohtuuttomuudesta keskus totesi, ettei vielä ollut mahdollista arvioida, jääkö vahingosta vähintään haittaluokkaa 7 vastaava pysyvä haitta. Hoidosta aiheutunut seuraus oli kuitenkin keskuksen arvion mukaan ollut ennakoitavissa. Hoitamattomana sairauteen olisi liittynyt riski kuolemasta ja pysyvästä vaikeasta vammautumisesta. Keskus totesi, että siksi jo ennen pysyvän haitan haittaluokan määrittämistä voitiin arvioida, että kysymyksessä ei ole potilasvahinkolaissa tarkoitettu kohtuuton vahinko.
Keskus katsoi, ettei kyseessä ole potilasvakuutuksesta korvattava henkilövahinko.
Ratkaisusuosituspyyntö
Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.
LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS
Sovellettavat säännökset
Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.
Lain 2 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä edellyttäen, että siitä on seurannut pysyvä vaikea sairaus tai vamma taikka kuolema ja seurausta voidaan pitää kohtuuttomana ottaen huomioon vahingon vakavuus, käsiteltävänä olleen sairauden tai vamman laatu ja vaikeusaste, potilaan muu terveydentila, vahingon harvinaisuus sekä vahingonvaaran suuruus yksittäistapauksessa.
Kohtuuttomuusvahinkojen korvaamista koskevan säännöksen
(2.1 § 7-kohta) soveltamisperusteista
Hallituksen esityksessä potilasvahinkolain muuttamiseksi (HE 91/1998) todetaan (s. 25 – 26), että vahingon kohtuuttomuusarviointi tulee kysymykseen silloin, kun potilaalle on aiheutunut pysyvä vakava vamma tai hän on kuollut. Tämän absoluuttisen kriteerin täytyttyä suoritettaisiin varsinainen kohtuuttomuusarvio soveltamalla kahta eri perustetta, jotka ovat vahingon suhteellinen vakavuus sekä vahingon ennakoitavuus. Vahingon kohtuuttomuuteen ei viittaisi vahingosta ja muista sairauksista aiheutuva potilaan kokonaistilanteen epäedullisuus, vaan päinvastoin huomattava epäsuhta toisaalta aiheutuneen vahingon ja toisaalta hoidettavana olleen sairauden sekä potilaan muun terveydentilan välillä. Vakaviakaan komplikaatioita ei korvattaisi kohtuuttomina silloin, kun ne ovat olleet ennakoitavissa. Toisaalta harvinainenkaan komplikaatio ei olisi kohtuuton, jos potilaalla olisi yksittäistapauksessa ollut tavanomaista korkeampi riski sen toteutumisesta.
Arviointi
Lautakunta arvioi, että potilaalle tehdyssä leikkauksessa oli saavutettu kokeneelta sydän- ja thoraxkirurgiaan erikoistuneelta lääkäriltä vaadittava ammatillinen osaaminen. Leikkauksen jälkeen potilaalla todettiin toispuoleinen halvausoireisto, ja pään tietokonekerroskuvauksessa todettiin laaja-alaiset subakuuttiin aivoinfarktiin sopivat löydökset. Infarktin arvioitiin syntyneen sydänperäisen embolisaation (verihyytymän kulkeutuminen sydämestä aivoihin) mekanismilla. Lautakunta piti todennäköisenä, että leikkauksessa oli todennäköisesti tapahtunut embolisaatio eli pienten kolesteroli-/kalkkihippusten kulkeutuminen aivoverisuoniin aiheuttaen aivoinfarktin.
Lautakunta totesi, että aivoinfarkti on aorttaläppään kohdistuviin sydänkirurgisiin toimenpiteisiin liittyvä aina mahdollinen komplikaatio, jota ei voida täysin estää asianmukaisesta hoidosta huolimatta. Aivoinfarkti ei todennäköisesti olisi ollut leikkauksessa toisin toimien vältettävissä, vaan kyseessä oli leikkaukseen liittyvä tunnettu komplikaatio.
Hoidettu sairaus oli aorttaläpän ahtauma, joka oli edennyt vaikea-asteiseksi. Lisäksi potilaalla oli todettu kaksiliuskainen aorttaläppä ja nousevan aortan laajentuma. Kyseessä oli hoitamattomana vakavaan vammautumiseen tai potentiaalisesti kuolemaan johtava sairaus. Toimenpiteen yhteydessä aiheutui aivoinfarkti, ja potilaalla todettiin toispuoleinen halvausoireisto. Potilaan lopullisesta kuntoutumisesta ei ollut selvitystä. Aivoinfarktia ei kuitenkaan voitu pitää yllättävänä ja ennakoimattomana seurauksena potilaalle tehdyn leikkauksen yhteydessä.
Vaikka hoidon seurauksena olisi aiheutunut vakava komplikaatio, ei sitä voida korvata, jos sen aiheutuminen on ollut ennakoitavissa.
Kun otettiin huomioon vahingon vakavuus, hoidetun sairauden laatu ja vaikeusaste, potilaan muu terveydentila sekä vahingon harvinaisuus ja vahingonvaara potilaan tapauksessa, kyseessä ei kokonaisuutena arvioiden voitu katsoa olevan potilasvahinkolaissa tarkoitettu hoidon kohtuuton seuraus.
Kysymyksessä ei ollut potilasvahinkolain säännösten perusteella korvattava henkilövahinko.