Hoitotyö. Kaatuminen. Avustaminen. Tapaturma. PV 3/2023

Hoitotyö. Kaatuminen. Avustaminen. Tapaturma. PV 3/2023

Tapahtumatiedot

Potilas oli vuonna 2019 saapunut sairaalaan silmän alueelle tehtävää leikkausta varten. Potilas oli iäkäs, hänellä oli useita aiempia sairauksia, huono näkö ja kuulo, ja hänellä oli kävelykeppi liikkumisen apuvälineenä. Potilas kaatui sairaalan käytävällä siirtyessään hoitajan kanssa vastaanottoyksiköstä toiseen yksikköön leikkaukseen liittyvää puuduttamista varten. Potilas liikkui tapahtumahetkellä ilman tukea tai apuvälineitä. 

Kaatumisen seurauksena vasemman reisiluun yläosaan tuli murtuma, joka korjattiin samana päivänä tehdyssä leikkauksessa levy- ja vaijerikiinnityksellä. Leikkauksen jälkeen potilas siirtyi jatkohoitoon terveyskeskukseen, missä hän liikkui lähinnä pyörätuolilla. Kotiutuessaan potilas oli toipunut rollaattorin avulla liikkuvaksi.

Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa

Potilasvakuutuskeskus katsoi korvauspäätöksessään, että kysymys oli hoitolaitoksessa oloaikana aiheutuneesta, välittömästi mihinkään tutkimus- tai hoitotoimenpiteeseen liittymättömästä tapaturmasta, minkä vuoksi kysymys ei ollut potilasvahinkolain perusteella korvattavasta tapaturmavahingosta. 

Keskus arvioi, että myös potilaan avustaminen ja valvonta oli toteutunut kaatumistilanteessa asianmukaisesti hänen vointinsa huomioon ottaen. Keskus katsoi, että kaatumistapahtuma oli ollut äkkinäinen ja ennalta-arvaamaton tilanne eikä se ollut ollut vältettävissä asianmukaisesta toiminnasta huolimatta. Koska potilaan kaatuminen ei ollut johtunut valvonnan tai avustamisen puutteellisuudesta, ei kysymyksessä ollut korvattava potilasvahinko.

Ratkaisusuosituspyyntö

Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.

LAUTAKUNNAN RATKAISU

Sovellettavat säännökset

Potilasvahinkolain 2 §:n (879/1998) 1 momentin 1 kohdan mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.

Lain 2 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tapaturmasta tutkimus- tai hoitotoimenpiteen taikka muun vastaavan toimenpiteen yhteydessä tai tapaturmasta sairaankuljetuksen aikana. 

Tapaturman liittyminen hoitotoimenpiteeseen

Hallituksen esityksessä potilasvahinkolain muuttamiseksi todetaan, että tapaturmaisesti aiheutunut vahinko korvattaisiin silloin, kun tapaturma liittyisi nimenomaan hoitotoimenpiteeseen ja siinä ilmenevään sellaiseen riskiin, joka ei olisi kohdannut potilasta muutoin. Yksinomaan sairaalassa oleminen ei siis johtaisi kaikkien siellä aiheutuvien tapaturmaisten vahinkojen korvattavuuteen. Tällaistenkin hoitoon liittymättömien tapaturmien osalta olisi kuitenkin normaalisti arvioitava, olisivatko ne olleet vältettävissä, jos potilaiden hoitoon liittyvä valvonta olisi toteutettu kokeneen ammattihenkilön ammatillisen osaamisen mukaisesti (HE 91/1998 vp., s. 25).

Lautakunta totesi, että potilas oli kaatunut sairaalan käytävällä siirtyessään leikkaukseen liittyvää puuduttamista varten vastaanottoyksiköstä toiseen yksikköön. Kyseessä oli tapaturma, joka ei välittömästi liittynyt potilaalle tehtyihin tutkimus- tai hoitotoimenpiteisiin tai muuhun vastaavaan toimenpiteeseen potilasvahinkolain edellyttämällä tavalla. Näin ollen kyseessä oli tapaturma, josta aiheutunutta henkilövahinkoa ei korvata potilasvahinkolain tapaturmaa koskevan säännöksen perusteella. 

Hoitoon liittyvän avustamisen ja valvonnan asianmukaisuuden arviointi

Lautakunta totesi, että asiakirjoista saadun selvityksen perusteella potilaan liikkumiskyky oli iän ja perussairauksien takia ollut heikentynyt jo ennen kaatumista, mistä kertoi myös tarve käyttää keppiä liikkumisen apuvälineenä. Lisäksi leikkauspäivänä potilaalle todennäköisesti aiheuttivat heikkoa oloa suunniteltua leikkausta edeltänyt paasto sekä edeltävän yön huono nukkuminen ja jännittäminen. Nämä seikat huomioon ottaen potilaan olisi lautakunnan näkemyksen mukaan pitänyt antaa käyttää omaa apuvälinettä siirtymisessä tai hänet olisi pitänyt siirtää pyörätuolilla turvallisen kulkemisen varmistamiseksi. Näin menetellen kaatuminen ja sen seurauksena aiheutunut reisiluun murtuma olisi todennäköisesti vältetty. 

Kyseessä oli potilasvahinkolaissa tarkoitettu korvattava henkilövahinko.