Aivovaltimoaneurysman sulku. Aivoinfarkti. Kohtuuttomuus. PV 1/2023
Aivovaltimoaneurysman sulku. Aivoinfarkti. Kohtuuttomuus. PV 1/2023
Tapahtumatiedot
Potilaalle vuonna 2016 tehdyssä pään magneettikuvauksessa todettiin aivovaltimonpullistuma molemmin puolin keskimmäisen aivovaltimon haarautumiskohdassa. Toisen puolen aivovaltimonpullistuma suljettiin ensin, ja potilas toipui leikkauksesta entiseen vointiinsa.
Potilaalle tehtiin noin seitsemän kuukautta myöhemmin toisen puolen aivovaltimonpullistuman sulku. Leikkauksen yhteydessä aivovaltimonpullistuma repesi kannastaan, jolloin verenvuodon tyrehdyttämiseksi tehtiin keskimmäisen aivovaltimon rungon sulku klipsillä. Vuoto saatiin tyrehtymään ja aivovaltimonpullistuma suljettua verenkierron ulkopuolelle.
Leikkauksen jälkeen todettiin keskimmäisen aivovaltimon etummaisen haaran suonitusalueelle kehittyneen aivoinfarkti. Potilaalle jäi aivoinfarktin seurauksena puhevaikeus ja toispuoleinen halvausoireisto.
Asian käsittely potilasvakuutuskeskuksessa
Potilasvakuutuskeskus totesi antamassaan korvauspäätöksessä, että potilaan saama hoito oli lääketieteellisesti perusteltu aneurysmaan liittyvän puhkeamisriskin takia. Keskuksen arvion mukaan hoidon yhteydessä aiheutunut aivovaltimotukos ja siitä seurannut aivoverenkierron häiriö eivät aiheutuneet virheellisestä tai puutteellisesta hoidon toteutuksesta. Keskus piti todennäköisenä, että lopputulos ei olisi ollut vältettävissä toisin toimimalla. Keskus katsoi, ettei kyseessä ole potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella korvattava henkilövahinko.
Keskus totesi, että potilasvahinkolain esitöiden mukaan pysyvää ja vaikeaa vahinkoa ei pidetä kohtuuttomana, jos perussairaus on ollut vakava. Jos sairaus olisi ilman hoitoa todennäköisesti johtanut potilaan pysyvään vaikeaan vammautumiseen tai kuolemaan, ei tällaisen sairauden hoidosta aiheutunut vaikeakaan vahinko tule kohtuuttomana korvattavaksi.
Keskus totesi, että tässä tapauksessa hoidettu sairaus (vuotamaton aneurysma) on ollut potentiaalisesti hengenvaarallinen. Keskus katsoi, että kysymyksessä ei ollut potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 7 kohdan perusteella korvattava vahinko.
Ratkaisusuosituspyyntö
Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.
LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS
Sovellettavat säännökset
Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.
Lain 2 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä edellyttäen, että siitä on seurannut pysyvä vaikea sairaus tai vamma taikka kuolema ja seurausta voidaan pitää kohtuuttomana ottaen huomioon vahingon vakavuus, käsiteltävänä olleen sairauden tai vamman laatu ja vaikeusaste, potilaan muu terveydentila, vahingon harvinaisuus sekä vahingonvaaran suuruus yksittäistapauksessa.
Kohtuuttomuusvahinkojen korvaamista koskevan säännöksen (2.1 § 7-kohta) soveltamisperusteista
Hallituksen esityksessä potilasvahinkolain muuttamiseksi (HE 91/1998) todetaan (s. 25 – 26), että vahingon kohtuuttomuusarviointi tulee kysymykseen silloin, kun potilaalle on aiheutunut pysyvä vakava vamma tai hän on kuollut. Tämän absoluuttisen kriteerin täytyttyä suoritettaisiin varsinainen kohtuuttomuusarvio soveltamalla kahta eri perustetta, jotka ovat vahingon suhteellinen vakavuus sekä vahingon ennakoitavuus. Vahingon kohtuuttomuuteen ei viittaisi vahingosta ja muista sairauksista aiheutuva potilaan kokonaistilanteen epäedullisuus, vaan päinvastoin huomattava epäsuhta toisaalta aiheutuneen vahingon ja toisaalta hoidettavana olleen sairauden sekä potilaan muun terveydentilan välillä. Vakaviakaan komplikaatioita ei korvattaisi kohtuuttomina silloin, kun ne ovat olleet ennakoitavissa. Toisaalta harvinainenkaan komplikaatio ei olisi kohtuuton, jos potilaalla olisi yksittäistapauksessa ollut tavanomaista korkeampi riski sen toteutumisesta.
Arviointi
Lautakunta katsoi antamassaan korvauspäätöksessä, että potilaalle tehdyssä leikkauksessa saavutettiin kokeneen neurokirurgiaan erikoistuneen lääkärin ammatillinen osaaminen. Lautakunta piti todennäköisenä, että aivoverisuonitukos ja aivoinfarkti ovat syy-yhteydessä aivovaltimopullistuman leikkaushoitoon. Lautakunnan arvion mukaan aivovaltimotukos ja aivoinfarkti oli potilaan tapauksessa katsottava komplikaatioksi, joka ei todennäköisesti ole ollut vältettävissä toimenpiteen asianmukaisesta suorittamisesta huolimatta.
Aivoinfarktin seurauksena potilaalle ilmaantui aivoturvotusta, joka edellytti lisäksi kallon kalotin avausta ja myöhempää paikkausta vierasmateriaalilla. Aivoinfarktin seurauksena potilaalle jäi vaikea puhehäiriö (afasia) ja toisen puolen raajaparin halvaus, joka on todennäköisesti pysyvä. Lautakunnan käsityksen mukaan hoidon seurauksena aiheutunut pysyvä haitta sijoittuu selvästi vähintään haittaluokkiin 7–8, jonka vuoksi lautakunta suoritti kohtuuttomuusarvioinnin.
Potilas oli lähtötilanteessa neurologisesti oireeton. Hänellä oli kuitenkin vakava sairaus eli vuotamaton aivovaltimopullistuma, johon liittyy selvä kumulatiivinen vakavan vammautumisen tai kuoleman riski. Aivovaltimopullistuma saatiin leikkauksella suljettua, mutta potilas sai hoitoon liittyvänä komplikaationa aivoverisuonitukoksen ja aivoinfarktin. Liitännäisenä komplikaationa ilmaantui aivoturvotusta, joka edellytti kallon kalotin avausta ja myöhempää paikkausta vierasmateriaalilla. Aivoinfarktin seurauksena potilaalle on jäänyt vaikea puhehäiriö ja toisen puolen raajaparin halvaus, joka erittäin todennäköisesti on pysyvä. Lautakunnan käsityksen mukaan aivovaltimohaaran tukkeutumista ja sen seurauksena aiheutunutta aivoinfarktia ei voitu pitää harvinaisena ja yllättävänä seurauksena potilaalle tehdyn aivovaltimopullistuman hoidon yhteydessä.
Kun otettiin huomioon vahingon vakavuus, käsiteltävänä olleen sairauden laatu ja vaikeusaste, muu terveydentila sekä vahingon harvinaisuus ja vahingonvaara potilaan tapauksessa, kyseessä ei kokonaisuutena arvioiden voitu katsoa olevan potilasvahinkolaissa tarkoitettu hoidon kohtuuton seuraus.
Lautakunta katsoi, ettei kysymyksessä ole potilasvahinkolain säännösten perusteella korvattava henkilövahinko.