Liimaembolisaatio. Aivoinfarkti. Kohtuuttomuus. PV 21/2023

Liimaembolisaatio. Aivoinfarkti. Kohtuuttomuus. PV 21/2023

Tapahtumat

Potilaalla todettiin vuonna 2016 lukinkalvonalaisen aivoverenvuodon vuoksi tehdyissä tutkimuksissa aivojen valtimo-laskimo-epämuodostuma (arterio-venöösinen malformaatio), joka oli aiheuttanut aivoverenvuodon. Verisuoniepämuodostumassa oli uudelle vuodolle altistava pienten suonipullistumien alue. Potilaalle tehtiin verisuoniepämuodostuman suonensisäinen tukkimistoimenpide embolisaatioaineella. Toimenpiteen jälkeen potilaalla todettiin toisen puolen ylä- ja alaraajan halvausoireisto. Kuvantamistutkimuksessa todettiin ydinjatkoksen ja kaulaytimen tuoreet infarktimuutokset.

Asian käsittely potilasvakuutuskeskuksessa

Potilasvakuutuskeskus totesi antamassaan korvauspäätöksessä, että potilaan saama hoito oli lääketieteellisesti perusteltua ja se oli toteutettu hyväksyttävän hoitokäytännön mukaisesti. Keskus katsoi, että verisuoniepämuodostuman sulkutoimenpiteen jälkeen aiheutuneet halvausoireisto ja infarkti olivat toimenpiteeseen liittyviä seurauksia, joita ei voitu välttää hoidon asianmukaisesta toteutuksesta huolimatta. Keskus katsoi, ettei kyseessä ollut potilasvahinkolain säännösten perusteella korvattava henkilövahinko.

Keskus totesi, että potilaalle aiheutunut haitta ylitti haittaluokan 7, joten seurauksen mahdollinen kohtuuttomuus tuli arvioitavaksi. Keskus katsoi, että koska seuraus oli ennakoitavissa ja kyseessä oli hengenvaarallisen sairauden hoito, ei seurausta kuitenkaan voitu pitää potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 7 kohdan perusteella korvattavana kohtuuttomana vahinkona.

Ratkaisusuosituspyyntö

Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Sovellettavat säännökset

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.

Lain 2 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä edellyttäen, että siitä on seurannut pysyvä vaikea sairaus tai vamma taikka kuolema ja seurausta voidaan pitää kohtuuttomana ottaen huomioon vahingon vakavuus, käsiteltävänä olleen sairauden tai vamman laatu ja vaikeusaste, potilaan muu terveydentila, vahingon harvinaisuus sekä vahingonvaaran suuruus yksittäistapauksessa.

Kohtuuttomuusvahinkojen korvaamista koskevan säännöksen

(2.1 § 7-kohta) soveltamisperusteista

Hallituksen esityksessä potilasvahinkolain muuttamiseksi (HE 91/1998) todetaan (s. 25 – 26), että vahingon kohtuuttomuusarviointi tulee kysymykseen silloin, kun potilaalle on aiheutunut pysyvä vakava vamma tai hän on kuollut. Tämän absoluuttisen kriteerin täytyttyä suoritettaisiin varsinainen kohtuuttomuusarvio soveltamalla kahta eri perustetta, jotka ovat vahingon suhteellinen vakavuus sekä vahingon ennakoitavuus. Vahingon kohtuuttomuuteen ei viittaisi vahingosta ja muista sairauksista aiheutuva potilaan kokonaistilanteen epäedullisuus, vaan päinvastoin huomattava epäsuhta toisaalta aiheutuneen vahingon ja toisaalta hoidettavana olleen sairauden sekä potilaan muun terveydentilan välillä. Vakaviakaan komplikaatioita ei korvattaisi kohtuuttomina silloin, kun ne ovat olleet ennakoitavissa. Toisaalta harvinainenkaan komplikaatio ei olisi kohtuuton, jos potilaalla olisi yksittäistapauksessa ollut tavanomaista korkeampi riski sen toteutumisesta.

Arviointi

Lautakunta arvioi, että potilaan tapauksessa hoidossa saavutettiin kokeneen neuro-toimenpideradiologiaan erikoistuneen lääkärin ammatillinen osaaminen.

Lautakunta piti todennäköisenä, että potilaalla toimenpiteen jälkeen todetut selkäytimen infarkti ja sen seurauksena aiheutunut toisen puolen käden ja jalan halvausoireisto olivat syy-yhteydessä toimenpiteeseen. Lautakunnan saaman selvityksen mukaan suonensisäiseen tukkimistoimenpiteeseen liittyi merkittävä aivoinfarktin riski (10-20 %). 

Hoidettava sairaus oli aivojen valtimo-laskimoepämuodostuma, josta oli aiheutunut akuutti lukinkalvon alainen verenvuoto. Sairaus oli vakava, sillä siihen liittyy hankalan akuutin oirekuvan (päänsärky, huonovointisuus, valonarkuus) lisäksi merkittävä kuoleman, halvaantumisen ja myöhempien monimuotoisten neuropsykologisten oirekuvien riski. Tässä tapauksessa todettuun aivoverisuoniepämuodostumaan liittyi merkittävä riski uusintavuodosta ja vakavasta vammautumisesta tai kuolemasta.

Lautakunta katsoi, että aivoinfarktia ei voitu potilaan tapauksessa pitää yllättävänä ja ennakoimattomana seurauksena tehdyn embolisaatiotoimenpiteen yhteydessä. Kyseessä ei voitu katsoa olevan harvinainen ja yllättävä komplikaatio tämänkaltaisen toimenpiteen yhteydessä. Hoidettava sairaus oli hoitamattomana vakavaan vammautumiseen tai potentiaalisesti kuolemaan johtava sairaus. Kun otettiin huomioon vahingon vakavuus, käsiteltävänä olleen sairauden laatu ja vaikeusaste, potilaan muu terveydentila sekä vahingon harvinaisuus ja vahingonvaara potilaan tapauksessa, kyseessä ei kokonaisuutena arvioiden voitu katsoa olevan potilasvahinkolaissa tarkoitettu hoidon kohtuuton seuraus.

Lautakunta katsoi, ettei kysymyksessä ole potilasvahinkolain säännösten perusteella korvattava henkilövahinko.