Lonkan tekonivelleikkaus. Lonkan sijoiltaan menot. Reisikomponentin asento. PV 35/2022

Lonkan tekonivelleikkaus. Lonkan sijoiltaan menot. Reisikomponentin asento.  PV 35/2022

Tapahtumatiedot

Potilaalle tehtiin molempien lonkkien tekonivelleikkaus pitkälle edenneen nivelrikon vuoksi. Leikkaus tehtiin taka-avauksesta käyttäen sementittömiä tekonivelkomponentteja. Leikkauksen jälkeen otetuissa röntgenkuvissa tekonivelkomponenttien katsottiin olevan hyvässä asennossa.

Leikkauksen jälkeen vasen lonkka meni muutaman kuukauden sisällä sijoiltaan useita kertoja. Otetuissa röntgenkuvissa tekonivelen varsiosan arveltiin olevan hieman taaksekallistuksessa (retropositio). Tilanteessä päädyttiin vasemman lonkan uusintatekonivelleikkaukseen.

Leikkauksessa todettiin, että reisikomponentissa ei ollut juurikaan eteen kiertoa (anteversio), minkä arvioitiin olevan ilmeisesti luontaista ja altistavan sijoiltaanmenolle. Tekonivelen kuppiosa vaihdettiin sementtikiinnitteiseen kuppiin. Lisäksi reisiosan nuppi vaihdettiin.

Potilaan kertoman mukaan uusintaleikkauksen jälkeen vasemmasta lonkasta tuli hyvä.

Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa

Potilasvakuutuskeskus katsoi antamassaan korvauspäätöksessä, että potilaalle tehty molempien lonkkien tekonivelleikkaus oli ollut lääketieteellisesi perusteltu toimenpide. Keskuksen arvion mukaan röntgenkuvista oli todettavissa, että vasemman lonkan tekonivelen reisiosa oli taaksepäin kiertyneenä. Keskus totesi tämän lisäävän sijoiltaanmenon riskiä ja katsoi, että tässä tapauksessa uusintaleikkaus olisi todennäköisesti ollut vältettävissä, mikäli tekonivelen reisiosa olisi asennettu asianmukaiseen asentoon. Keskus katsoi, että kyseessä oli korvattava potilasvahinko.

Ratkaisusuosituspyyntö                       

Terveyden- ja sairaanhoitotoiminnan harjoittaja oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.

LAUTAKUNNAN RATKAISU

Sovellettava säännös

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.

Hoidon asianmukaisuuden arviointi

Lautakunta totesi, että potilaalle tehty molempien lonkkien tekonivelleikkaus oli ollut yleisen hoitokäytännön mukaan aiheellinen toimenpide pitkälle edenneen ja oireita aiheuttaneen nivelrikon vuoksi ja leikkaus oli suoritettu yleisen hoitokäytännön mukaisella menetelmällä.

Lautakunnan saaman selvityksen mukaan leikkauksen jälkeen otetusta röntgenkuvasta (sivuprojektio) oli todettavissa vasemman lonkan reisikomponentin taakse kiertyminen (retroversioasento). Tältä osin leikkauksessa ei ollut täysin saavutettu leikkauskertomuksen mukaan tavoiteltua tulosta. Lautakunta totesi, että kuppiosan ja varsiosan yhteenlasketun eteen kierron on perusteltua olla taka-avausta käytettäessä 30-40 astetta.

Uusintaleikkauksen leikkauskertomuksen ja kuvantamistutkimusten perusteella voitiin lautakunnan käsityksen mukaan arvioida, ettei reisikomponenttia ollut todennäköisesti saatu ensimmäisessä leikkauksessa ainakaan riittävään eteen kiertoon, vaikka tarkka reisikomponentin asennon määritys olisikin edellyttänyt tietokonekerroskuvausta.

Lautakunta totesi, että sementittömiä tekonivelkomponentteja käytettäessä pyritään tilanteeseen, jossa reisikomponentin tulisi vastata reisiluun sisämittoja mahdollisimman hyvin, jotta komponentti ei pääsisi painumaan tai kiertymään leikkauksen jälkeen. Joissain tapauksissa tämä vaatimus yhdessä vallitsevan anatomian kanssa saattaa rajoittaa tekonivelkomponenttien asentamista haluttuun asentoon.

Potilaan tapauksessa reisikomponentti ei röntgenkuvien perusteella täyttänyt reisiluun ydinkanavaa niin paljon, että se todennäköisesti olisi merkittävästi rajoittanut komponentin asentamista riittävään eteen kiertoon. Leikkauskertomuksessa ei myöskään ollut mainintaa poikkeavasta anatomiasta. Näin ollen lautakunnan arvion mukaan asiassa voitiin katsoa, että reisikomponentin riittämätön eteen kiertyminen johtui siitä, että leikkausta ei tältä osin ollut saatu suoritettua täysin asianmukaisesti.  

Lautakunta totesi lonkan tekonivelen reisikomponentin taakse kiertymisen altistavan tekonivelen sijoiltaan menolle.  Tässä tapauksessa sijoiltaan menot olivat tapahtuneet öisin, jolloin sijoiltaan menon aiheuttanut vammaenergia oli todennäköisesti ollut pieni. Ensimmäisen sijoiltaanmenon yhteydessä lonkkanivelen takarakenteet yleensä myös repeävät, minkä todettiin altistavan toistuville sijoiltaan menoille.

Lautakunta arvioi käytettävissä olleen selvityksen perusteella, että vasemman lonkan useat sijoiltaanmenot samoin kuin potilaalle tehty uusintaleikkaus olisivat todennäköisesti olleet vältettävissä, mikäli reisikomponentin asemointi ensimmäisessä leikkauksessa olisi saatu suoritettua asianmukaisesti.

Lautakunta katsoi, että potilaalle tehdyssä vasemman lonkan tekonivelleikkauksessa ei ollut täysin saavutettu kokeneelta ortopediaan ja traumatologiaan erikoistuneelta lääkäriltä vaadittavaa ammatillista osaamista. Kysymys oli todetuilta osin potilasvahinkolain säännösten perusteella korvattavasta henkilövahingosta.