Meningeooman diagnosointi ja leikkausreitti. Hermovaurio. PV 16/2022
Meningeooman diagnosointi ja leikkausreitti. Hermovaurio. PV 16/2022
Tapahtumatiedot
Potilas oli hakeutunut tutkimuksiin toisen korvan heikkenevän kuulon vuoksi. Tehdyissä tutkimuksissa todettiin toisessa korvassa vahvasti alentunut kuulo. Kuulohermon seudun magneettikuvauksessa todettiin kuulo-tasapainohermon kanavan (porus) takana puolipallomainen kasvain, jota pidettiin kuulo-tasapainohermon hermotukisolujen hyvänlaatuisena kasvaimena (vestibulaari-schwannoomana). Koska toisen korvan kuulo oli jo vahvasti alentunut, päädyttiin korvakäytävän kautta tehtävään (translabyrintaariseen) leikkaukseen.
Leikkauksessa avattiin korvakäytävä ja poistettiin sitkeää meningeoomaksi (aivokalvosta lähtöisin olevaksi hyvänlaatuiseksi kasvaimeksi) sopivaa kudosta. Kasvain näytti tulleen poistetuksi leikkaustilanteessa.
Leikkauksen jälkeen potilaalla esiintyi huimausta ja osittainen vasemman puolen kasvohermohalvaus, ja lisäksi toisen korvan kuulo menetettiin.
Potilaalle tehtiin noin 1,5 vuoden kuluttua leikkauksesta pään magneettikuvaus, jossa nähtiin kallioluun takapinnalla sijaitseva aivokudoksen ulkoinen kasvain. Kontrollikäynnillä arvioitiin, että potilaalla oli ollut alun perin kallonpohjan meningeooma, jossa todettiin hidasta kasvua edelliseen kuvaukseen nähden.
Potilaalle päätettiin tehdä meningeooman poistoleikkaus takakuopan kautta, eli retrosigmoidaalista leikkausreittiä käyttäen. Kasvaimen todettiin sijaitsevan kallioluun takapinnalla ja ulottuvan lähelle kuulohermokanavan suuta. Kasvain poistettiin kokonaisuudessaan. Potilas toipui leikkauksesta ilman uusia neurologisia oireita.
Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa
Potilasvakuutuskeskus katsoi korvauspäätöksessään, ettei pään magneettikuvauksen tulkinta ollut asianmukainen, vaan radiologin lausunnossa olisi ollut syytä tuoda esiin myös meningeooman mahdollisuus. Keskus arvioi, että leikkauksen jälkeen ilmenneet kasvohermohalvaus, huimaus ja tasapainovaikeus olivat todennäköisesti syy-yhteydessä tehtyyn toimenpiteeseen. Posken tunnottomuus oli todennäköisesti seurausta kolmoishermon osittaisesta häiriöstä. Toinen korva myös kuuroutui täydellisesti toimenpiteessä.
Keskuksen käsityksen mukaan kasvaimen poistomahdollisuuksien suhteen neurokirurginen lähestymistapa olisi ollut yhtä perusteltu kuin korvan kautta tapahtuva. Korvan hyvin huono kuulo oli puoltanut korvan kautta tapahtuvaa leikkausta, ja korvan kautta tehtävä leikkaus oli myös potilasta vähemmän rasittava ja vähemmän riskialtis. Keskus piti todennäköisenä, että myös neurokirurgista tietä tapahtuvaan leikkaukseen olisi liittynyt samat riskit kasvohermon, kolmoishermon ja tasapainohermon suhteen kuin korvan kautta tehtävään leikkaukseen. Väärällä leikkausta edeltävällä diagnoosilla ei siten todennäköisesti ollut merkitystä hoidon lopputuloksen kannalta. Koska kuulo-tasapainohermon kasvain ja meningeooma olivat molemmat hyvänlaatuisia kasvaimia, ei kasvaimen tyypillä (kudosopillisella diagnoosilla) ollut todennäköisesti merkitystä esimerkiksi leikkauksen kiireellisyyteen.
Keskuksen arvion mukaan leikkaus oli perusteltu ja sen toteutus asianmukainen, eikä aiheutuneita komplikaatioita olisi voitu tässä tapauksessa välttää. Komplikaatiot eivät olleet aiheutuneet hoidon virheellisestä tai puutteellisesta toteutuksesta. Kyseessä ei ollut korvattava potilasvahinko.
Ratkaisusuosituspyyntö
Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.
LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS
Sovellettava säännös
Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.
Hoidon asianmukaisuuden arviointi
Lautakunnan arvion mukaan ensimmäisessä pään magneettikuvauksessa oli todettavissa vasemmalla kuulo-tasapainohermon kanavan (poruksen) takana kovakalvoon/kallioluuhun kiinnittyvä, noin 10 millimetrin läpimittainen tehostuva kasvain. Se oli selvästi kuulo-tasapainohermon takana, eikä lähtöisin näistä hermorakenteista. Kasvain sopi radiologisesti meningeoomaksi eikä schwannoomaksi.
Koska radiologinen löydös viittasi todennäköisemmin meningeoomaan kuin schwannoomaan, olisi ollut perusteltua lähestyä kasvainta leikkauksessa takakuopan kautta (retrosigmoidaalisesti), eikä korvakäytävän kautta (trauslabyrintaarisesti). Reitti korvakäytävän kautta johtaa lähes poikkeuksetta kyseisen korvan lopulliseen kuulon menetykseen.
Lautakunnan arvion mukaan sekä takakuopan että korvakäytävän kautta tehtävään leikkausmenetelmään liittyi riski kasvohermon, kolmoishermon ja tasapainohermon vauriosta. Oli mahdollista, että potilaalle olisi aiheutunut hermovaurio, vaikka leikkaus olisi jo ensivaiheessa tehty takakuopan kautta retrosigmoidaalista reittiä. Kun toisen leikkauksen jälkeen ei kuitenkaan todettu uusia hermovaurioita, lautakunta piti todennäköisenä, että mikäli leikkaus olisi jo ensivaiheessa tehty takakuopan kautta, olisi toimenpiteen yhteydessä todennäköisesti vältytty kasvohermon, kolmoishermon ja tasapainohermon vaurioilta. Potilaalla oli jo ennen leikkausta vahva kuulon alenema toisessa korvassa, joten kuulokojeen tarpeelta ei olisi todennäköisesti vältytty.
Lautakunta totesi, että jos meningeoomaksi sopiva kasvain olisi poistettu jo ensimmäisessä leikkauksessa, ei toista leikkausta olisi todennäköisesti tarvittu. Lautakunnan käsityksen mukaan kyseessä oli potilasvahinkolain säännösten perusteella korvattava henkilövahinko. Lautakunta suositti, että Potilasvakuutuskeskus arvioisi potilaalle korvakäytävän kautta tehdyn leikkauksen seurauksena aiheutuneen henkilövahingon sekä suorittaisi toimenpiteen yhteydessä aiheutuneesta henkilövahingosta potilasvahinkolain mukaisen korvauksen.