Selkäydinkanavan ahtauma. Hermojuurten vapautusleikkaus. Oireiden jatkuminen PV 19/2022
Selkäydinkanavan ahtauma. Hermojuurten vapautusleikkaus. Oireiden jatkuminen PV 19/2022
Potilaalle oli tehty aiemmin useita lannerangan alueen leikkauksia, joiden seurauksena hänelle oli jäänyt alaraajan neuropaattinen kiputila. Potilaalla todettiin yläraajaoireiden vuoksi tehtyjen tutkimusten yhteydessä voimakas välilevyrappeuma kahdella nikamatasolla ja selkärangan rappeumasairaus (spondyloosi) kaularangassa. Kaularangan alueella oli myös selkäydinkanavan ja juurikanavien ahtaumaa. Potilas lähetettiin hoitoon yliopistolliseen sairaalaan, jossa tutkimuslöydösten ja oirekuvan arvioitiin sopivan hermojuuren pinteeseen kaularangan alueella. Potilas laitettiin leikkausjonoon ja hankalan kiputilan vuoksi leikkausta vielä kiirehdittiin.
Potilaalle tehtiin hermojuurten vapautusleikkaus kaularangan alueen yhdelle nikamatasolle. Toimenpiteen jälkeisellä poliklinikkakäynnillä potilas kertoi edelleen jatkuvista polttelevista kivuista ja kosketusherkkyydestä yläraajassa sormien alueella. Kipuoire vaati vahvan opioidi-lääkityksen. Potilaalle tehtiin uusi magneettikuvaus ja hermoratatutkimus (ENMG). Kaularangan magneettikuvauksessa oli edelleen nähtävissä voimakasta välilevyrappeumaa kaularangassa leikattua tasoa ylemmällä nikamatasolla. Hermoratatutkimuksessa todettiin lähinnä juurivaurion jälkitila leikatulla nikamatasolla.
Potilaalle tehtiin uusi hermojuurten vapautusleikkaus takakautta. Leikkauksen jälkeen kivun ja poikkeavan ihotunnon alue levisi laajemmalle alueelle.
Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa
Potilasvakuutuskeskus katsoi, että kysymyksessä ei ollut potilasvahinkolain säännösten perusteella korvattava henkilövahinko. Keskus katsoi, että leikkaushoitojen jälkeen aiheutunut oirekuvan paheneminen on hoitoon liittyvä aina mahdollinen seuraus, jota ei voitu välttää hoidon asianmukaisesta toteutuksesta huolimatta.
Ratkaisusuosituspyyntö
Potilas oli tyytymätön keskuksen antamaan korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.
LAUTAKUNNAN RATKAISU
Sovellettava säännös
Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.
Hoidon asianmukaisuuden arviointi
Lautakunta piti potilaalle etukautta tehtyä kaularangan alueen hermojuurten vapautusleikkausta perusteltuna. Vaikka ahtaumaa todettiin ennen leikkausta kahdella tasolla, viittasivat kliiniset oireet lähinnä alempaan tasoon. Lautakunnan arvion mukaan oireisen välin vapautus oli perusteltu. Lautakunta totesi, että laajempaan kahden välin toimenpiteeseen liittyy suuremmat riskit, vaikka sillä mahdollisesti voitaisiin ehkäistä toinen erillinen leikkaus myöhemmin kulumamuutosten edettyä. Lautakunta piti toimenpiteen laajuutta asianmukaisena. Lautakunta arvioi, että leikkaus tehtiin hyväksytyllä leikkausmenetelmällä ja teknisesti asianmukaisesti. Toimenpiteessä saavutettiin leikkauskertomuksen ja leikkauksen jälkeisten kontrollikuvien perusteella kokeneelta neurokirurgiaan erikoistuneelta lääkäriltä vaadittava ammatillinen osaaminen.
Lautakunta totesi, että mikäli etukautta suoritettavalla kaularangan hermojuurten vapautusleikkauksella ei saavuteta toivottua leikkaustulosta ja radiologisesti voidaan epäillä hermojuurten olevan edelleen pinteessä, on vaihtoehtoisena menetelmänä hermojuurten vapautus takaa, foraminotomia. Lautakunta piti uusintaleikkausta aiheellisena kipuoireen lievittämiseksi.
Potilaan tapauksessa hoito ei johtanut toivottuun tulokseen eikä myöskään uudella toimenpiteellä pystytty korjaamaan tilannetta. Valitut hoitotoimenpiteet olivat lautakunnan arvion mukaan hoitoajankohtana käytettävissä olleiden tietojen perusteella asianmukaisia. Lautakunta piti todennäköisenä, että oireiden paheneminen toisen leikkauksen yhteydessä oli erittäin todennäköisesti seurausta leikkauksesta ja liittyi leikkauksen yhteydessä välttämättömään kudosten käsittelyyn ahtaissa olosuhteissa. Lautakunta arvioi, että oirekuvan paheneminen ei ollut vältettävissä hoidon asianmukaisesta toteutuksesta huolimatta. Kysymyksessä ei tältä osin ollut potilasvahinkolain säännösten perusteella korvattava henkilövahinko.