Nilkkamurtuman leikkaushoito. Infektio. Luutumattomuus. PV 9/2023

Nilkkamurtuman leikkaushoito. Infektio. Luutumattomuus. PV 9/2023

Tapahtumatiedot

Potilaalla todettiin vuonna 2020 pirstaleinen sisä- ja ulkokehräksen murtuma sekä telaluun täydelli-nen sijoiltaanmeno (bimalleolaarimurtuma), joka hoidettiin päivystyksellisesti leikkauksella levyin ja ruuvein. Leikkauksen yhteydessä potilas sai infektiota ennaltaehkäisevän antibioottilääkityksen.

Leikkauksen jälkeen nilkan ulkosyrjän haavaan kehittyi rakkulointia. Paikalliset haavahoidot jatkuivat haavahoitajan ohjein. Vajaan kolmen kuukauden kuluttua nilkkamurtuman korjausleikkauksesta poti-laalla todettiin syvä infektio, jonka vuoksi potilaalle aloitettiin suonensisäinen antibioottihoito. Murtuman kiinnitysmateriaali poistettiin ja nilkkaan asetettiin ulkoinen tukilaite, joka päästiin poistamaan noin kahden kuukauden kuluttua sen asetuksesta. Seurannassa sisäkehräksen murtuma jäi luutumatta. 

Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa

Potilasvakuutuskeskus katsoi korvauspäätöksessään, että kyseessä ei ollut potilasvahinkolain perusteella korvattava henkilövahinko. Nilkkamurtuman korjausleikkaus oli aiheellinen ja se suoritettiin asianmukaisesti. Infektio oli todennäköisesti alkanut hoidon yhteydessä, mutta sitä ei voitu välttää asianmukaisesta hoidosta huolimatta. Infektio todettiin ja hoidettiin asianmukaisesti. Keskus arvioi, että potilaalle tehtyyn toimenpiteeseen liittyi yli kahden prosentin infektioriski. Kyseessä oli siten ennakoitu infektio. Hoitamattomana nilkkamurtuma oli työ- ja toimintakykyä vaarantava. Keskuksen arvion mukaan kyseessä oli siedettävä infektio. 

Ratkaisusuosituspyyntö

Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Sovellettavat säännökset

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksen, hoidon tai muun vastaavan käsittelyn yhteydessä alkaneesta infektiosta, jollei potilaan ole siedettävä vahinkoa ottaen huomioon infektion ennakoitavuus, aiheutuneen vahingon vakavuus, käsiteltävänä olleen sairauden tai vamman laatu ja vaikeusaste sekä potilaan muu terveydentila.

Hoidon asianmukaisuuden arviointi

Lautakunnan arvion mukaan pirstaleisen ja virheasentoisen nilkkamurtuman korjausleikkauksessa saavutettiin kokeneelta ortopediaan ja traumatologiaan erikoistuneelta lääkäriltä vaadittava ammatil-linen osaaminen. Leikkauksen jälkeisissä röntgenkuvissa murtuman asento oli hyväksyttävä. Potilas sai leikkauksen yhteydessä asianmukaisen infektiota ennaltaehkäisevän antibioottilääkityksen. Lautakunnan arvion mukaan leikkauksen jälkeistä ihon rakkulointia ja infektiota ei olisi todennäköisesti voitu välttää hoidossa toisin toimien. Infektion hoito oli asianmukaista. 

Seurannassa todettu murtuman luutumattomuus oli vaikean pirstaleisen murtumavamman hoitoon liittyvä aina mahdollinen seuraus, joka ei tässä tapauksessa olisi ollut vältettävissä hoidon asianmukaisesta toteutuksesta huolimatta. 

Infektion korvattavuuden arviointi

Lautakunta arvioi, että infektio oli todennäköisesti saanut alkunsa nilkkamurtuman korjausleikkauksen yhteydessä, mutta infektiota ei olisi voitu välttää hoidossa toisin toimien. 

Kaikkeen kirurgiseen hoitoon liittyy infektioriski. Kyseessä oli kahden kehräsluun pirstaleinen murtuma ja nilkkanivelen sijoiltaanmeno, jotka nostivat infektioriskiä. Lisäksi infektioriskiä nostivat muun muassa potilaan sairastamat tyypin 2 diabetes sekä merkittävä ylipaino. Lautakunnan käsityksen mukaan nilkkamurtuman korjausleikkaukseen oli liittynyt ennalta selvästi yli kahden prosentin infektioriski. Näin ollen infektio oli potilasvahinkolain tarkoittamalla tavalla ennakoitavissa. 

Hallituksen esityksen perusteluissa potilasvahinkolain muuttamiseksi (s. 24) todetaan, että ennakoitavissa olevan infektion aiheuttaman vahingon on oltava vakavuudeltaan harvinainen ja yllättävä, jotta se korvattaisiin siedettävyysharkinnan perusteella. 

Infektion vuoksi potilaalle tehtiin uusintaleikkaus, jossa murtuman kiinnitysmateriaali poistettiin ja sen tilalle asetettiin ulkoinen kiinnityslaite. Infektion hoito vaati myös suonensisäistä antibioottihoitoa noin kahden viikon ajan sekä ylimääräistä sairaalahoitoa noin kuukauden ajan. Lisäksi antibioottilääkitys jatkui suun kautta otettuna vajaa kaksi kuukautta. Infektio parani hoidolla. Paikalliset haavahoidot jatkuivat useamman kuukauden. Murtuman luutumattomuuteen oli todennäköisesti myötävaikuttanut myös potilaan sairastama diabetes. 

Kun otettiin huomioon leikkaukseen liittynyt selvästi kohonnut infektioriski sekä infektiosta huolimatta saavutettu hoidon lopputulos, lautakunta katsoi, että kyseessä ei ollut potilasvahinkolaissa tarkoitettu korvattava infektiovahinko.   

Lautakunta ei suosittanut vahingonkorvausta.