Nilkan murtuma. Leikkaushoito. PV 39/2022
Nilkan murtuma. Leikkaushoito. PV 39/2022
Tapahtumatiedot
Potilas hakeutui keskussairaalan päivystykseen liukastumisen seurauksena aiheutuneen nilkan vamman vuoksi. Nilkka oli virheasennossa, kivulias, kosketusarka ja turvonnut. Röntgenkuvassa todettiin ulkokehräsen ja sääriluun alaosan murtumat, joissa oli siirtymää. Murtuma reponoitiin (asetettiin paikoilleen) kahdesti. Nilkka vaikutti kuitenkin hyvin epävakaalta. Otettiin uusi röntgenkuva. Samana päivänä tehtiin leikkaus, jossa ulkokehräsen murtuma kiinnitettiin levyllä ja ruuveilla sekä takakolmion murtuma ruuveilla. Seuraavana päivänä otetun röntgenkuvan perusteella arvioitiin, että murtumat oli kiinnitetty hyvään asentoon.
Leikkauksen jälkeen nilkka jäi hieman toista nilkkaa paksummaksi ja jähmeämmäksi. Noin vuosi leikkauksen jälkeen otetussa röntgenkuvassa todettiin ylemmän nilkkanivelen nivelrikkoa ja kiinnittämätön sideliitosrepeämä.
Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa
Potilasvakuutuskeskus katsoi korvauspäätöksessään, että nilkan murtuman leikkaus oli lääketieteellisesti perusteltu. Toimenpiteen tekninen toteutus oli asianmukainen. Sideliitos testattiin murtumakappaleiden kiinnityksen jälkeen ja se todettiin tukevaksi. Nilkkanivelen kuluma ei ollut todennäköisesti syy-yhteydessä tehtyyn leikkaukseen, vaan todennäköisemmin sen syntyminen liittyi hankalaan perusvammaan.
Ratkaisusuosituspyyntö
Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.
LAUTAKUNNAN RATKAISU
Sovellettava säännös
Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.
Hoidon asianmukaisuuden arviointi
Potilaalla todettiin nilkan virheasentoinen murtuma. Kahden reponointiyrityksen jälkeen nilkka saatiin paikoilleen, mutta se vaikutti kliinisesti erittäin epävakaalta. Reponointien jälkeen otetussa röntgenkuvassa todettiin nilkkanivelhaarukan olevan paikoillaan, mutta nivelväli oli hieman laajentunut, sääriluun takakolmion irtokappaleella oli pykälää ja pohjeluussa oli Weber B -tyypin murtuma.
Potilaalle tehtiin päivystyksellinen nilkan murtuman korjausleikkaus. Leikkauskertomuksen mukaan ulkokehräksen murtuma kiinnitettiin levyllä ja ruuveilla. Asento tarkastettiin läpivalaisulla. Kookas takakolmiokappale asetettiin paikoilleen ja asento tarkistettiin läpivalaisulla nivelpinnan osalta. Asento hyväksyttiin ja tehtiin kiinnitys ruuveilla, minkä jälkeen asento vielä tarkistettiin läpivalaisulla. Leikkauksen lopulla testattiin nilkan tukevuus. Sideliitos ei antanut periksi.
Lautakunnan arvion mukaan tehty leikkaus oli yleisen hoitokäytännön mukaan aiheellinen toimenpide murtuman korjaamiseksi. Käytettävissä olleen selvityksen perusteella arvioituna leikkaus suoritettiin teknisesti asianmukaisesti. Leikkauksen jälkeisissä röntgenkuvissa takakolmion ja pohjeluun murtumat oli kiinnitetty hyvään asentoon. Murtuman asento säilyi hyvänä kontrollikäynneillä.
Lautakunnan arvion mukaan myöhemmin todetut nilkan jähmeys ja muut oireet sekä nilkan nivelrikko eivät todennäköisesti olleet vältettävissä leikkauksen asianmukaisesta toteuttamisesta huolimatta.
Lautakunta ei suosittanut vahingonkorvausta.