Polven tekonivelleikkaus. Peroneuspareesi. PV 48/2022
Polven tekonivelleikkaus. Peroneuspareesi. PV 48/2022
Potilaalla todettiin aiemman onnettomuuden yhteydessä saadun ja leikkauksellisesti hoidetun polven murtuman seurauksena kehittynyt vaikea-asteinen ja hankalaoireinen nivelrikko. Polvessa oli hankala virheasento, ja liikelaajuus oli voimakkaasti rajoittunut. Potilaalle tehtiin vamman jälkeisen nivelrikon (posttraumaattinen artroosi) vuoksi polven tekonivelleikkaus. Leikatussa alaraajassa todettiin leikkausta seuraavana päivänä pohjehermohalvaus (peroneuspareesi). Hermonjohtonopeusmittauksessa (ENMG) todettiin voimakasasteinen pohjehermon (nervus peroneus) polven tasolla tapahtunut vaurio.
Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa
Potilasvakuutuskeskus katsoi, että polven tekonivelleikkaus oli lääketieteellisesti perusteltu polven nivelrikon takia. Toimenpiteen toteutus oli keskuksen arvion mukaan asianmukainen. Leikkauksen jälkeen kehittyi pohjehermovaurio. Keskus totesi, että aiheutunut komplikaatio on aina mahdollinen toimenpiteeseen liittyvä seuraus, jota ei tässä tapauksessa voitu välttää. Keskus totesi, että komplikaatio ei ole aiheutunut hoidon virheellisestä tai puutteellisesta toteutuksesta. Keskus katsoi, ettei kyseessä ole potilasvakuutuksesta korvattava henkilövahinko.
Ratkaisusuosituspyyntö
Potilas oli tyytymätön keskuksen antamaan korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.
LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS
Sovellettava säännös
Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.
Hoidon asianmukaisuuden arviointi
Lautakunta piti tehtyä tekonivelleikkausta perusteltuna toimenpiteenä hankalaoireisen vamman jälkeisen nivelrikon ja virheasennon hoitamiseksi. Lautakunnan arvion mukaan leikkaus tehtiin vallitsevan hoitokäytännön mukaisesti ja teknisesti asianmukaisesti. Hankalan virheasennon vuoksi jouduttiin vapauttamaan nivelkapselia, nivelsiteitä ja jänteitä, jotta polvi saatiin suoristettua ja varmistettua hyvä tasapaino. Lautakunnan arvion mukaan leikkauksessa saavutettiin kokeneen ortopediaan ja traumatologiaan erikoistuneen lääkärin ammatillinen osaaminen.
Lautakunta piti todennäköisenä, että leikkauksen jälkeen todettu täydellinen pohjehermohalvaus oli syntynyt polven tekonivelleikkauksen yhteydessä.
Lautakunta totesi, että tekonivelleikkauksessa pyritään korjaamaan nivelrikon aiheuttama virheasento siten, että polven mekaaninen akseli on suora (0±3 astetta). Yleensä reisiluun ja sääriluun välinen kulma on tällöin noin 5-7 astetta. Kun valgukseen (pihtipolvisuus) vääntynyttä polven virheasentoa korjataan leikkauksessa em. kriteerien mukaiseksi, polven ulkosyrjällä olevat tukikudokset (nivelkapseli, nivelside ym.) kiristyvät ja niitä joudutaan leikkauksessa vapauttamaan. Näin tehtiin myös potilaalle tehdyssä leikkauksessa. Samalla pohjeluun yläosan kiertävä pohjehermo voi venyttyä, joka voi vaurioittaa hermoa. Harvinaisempi syy hermovauriolle on tukikudoksen vapautukseen liittyvä leikkausveitsen aiheuttama leikkausveitsen vaurio, jota potilaan tilanteessa pidettiin epätodennäköisenä.
Lautakunta piti todennäköisenä, että pohjehermon vaurio oli tässä tapauksessa syntynyt venytyksen seurauksena. Tähän viittasi ENMG-löydös sekä hermotoiminnassa todettu paranemistaipumus. Lautakunnan arvion mukaan hermon venytys ei todennäköisesti ole ollut vältettävissä, koska joka tapauksessa polven asento tulee korjata tekonivelen toiminnan turvaamiseksi.
Potilaalle ei ollut aiheutunut potilasvahinkolain säännösten perusteella korvattavaa henkilövahinkoa.