Ranteen veneluun murtuma. Kipsihoito. Luutumattomuus. PV 66/2022

Ranteen veneluun murtuma. Kipsihoito. Luutumattomuus. PV 66/2022

Tapahtumatiedot

Potilas hakeutui viikonloppuna terveysasemalle kaaduttuaan edellisenä iltana ja loukattuaan vasemman ranteensa. Hoidoksi asetettiin heti lasta, ja röntgenkuvaus sovittiin maanantaille. Röntgenkuvan perusteella todettiin veneluun murtuma. Potilaalle tehtiin veneluukipsi. Röntgenkontrolli sovittiin viikon päähän.

Terveysasemalla toteutuneissa röntgenkuvakontrolleissa murtuman asento säilyi samana ja murtuma oli hyväasentoinen. 7 viikon kontrollissa murtumalinja oli edelleen avoin, eikä luutumista ollut tapahtunut. 8 viikon kontrollissa röntgenlausunnossa arvioitiin, että luutumista oli tapahtunut jonkin verran. Potilas hakeutui tämän jälkeen yksityiselle lääkäriasemalle, mistä hän sai lähetteen keskussairaalan käsikirurgian poliklinikalle.

Keskussairaalassa tehdyssä tietokonekerroskuvauksessa (TT-tutkimuksessa) murtumarako oli edelleen auki. Luutumista jäätiin vielä seuraamaan, ja uusi TT-tutkimus varattiin noin kuukauden päähän. Koska murtumalinja erottui edelleen ja ranne oli kivulias liikkeissä, tilanteessa päädyttiin luudutusleikkaukseen, joka tehtiin noin neljän kuukauden kuluttua murtumavammasta.

Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa

Potilasvakuutuskeskus katsoi korvauspäätöksessään, että murtuman hoito oli aloitettu lääketieteellisesti perustellusti ja asianmukaisesti konservatiivisesti kipsi-immobilisaatiolla. Seurannassa havaittiin murtuman luutumattomuus. Leikkaukseen päädyttiin lääketieteellisesti perustellusti ja oikea-aikaisesti, kun luutuminen ei seurannassa edelleenkään edistynyt. Luutumattomuus oli hoitoon liittyvä seuraus, jota ei voitu välttää hoidon asianmukaisesta toteutuksesta huolimatta. Luutumattomuus ei ollut seurausta hoidon virheellisestä tai puutteellisesta toteutuksesta.

Ratkaisusuosituspyyntö

Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Sovellettava säännös

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.

Hoidon asianmukaisuuden arviointi

Lautakunta arvioi, että veneluun murtuma oli diagnosoitu asianmukaisesti heti röntgenkuvan perusteella, ja hoidoksi oli aloitettu kipsihoito. Lautakunta totesi, että hyväasentoisen murtuman ensisijainen hoito on konservatiivinen (ei-leikkauksellinen). Kipsihoito on ensisijaisesti 6–8 viikkoa, mutta hankalammissa tapauksissa kipsihoito voi olla pidempi. Lautakunta piti kipsihoitoa potilaan tapauksessa asianmukaisena hoitolinjana. Myös murtuman kontrollit terveysasemalla olivat toteutuneet asianmukaisesti.

Lautakunta totesi, että kaikki veneluun murtumat eivät aina luudu asianmukaisesta hoidosta huolimatta. Näin tapahtui myös potilaan tapauksessa. Hoito oli kuitenkin ollut täysin asianmukaista ja murtumaa oli perusteltua hoitaa ensin konservatiivisesti. Kun murtuma ei seurannassa luutunut, oli leikkaukseen päädytty oikea-aikaisesti, eikä leikkaushoito ollut viivästynyt. Lautakunnan arvion mukaan potilaalle ei ollut aiheutunut potilasvahinkolain säännösten perusteella korvattavaa henkilövahinkoa.