Selkäydinkanavan ahtauman avarrusleikkaus. Verenpurkauma. Kohtuuttomuus. PV 55/2022

Selkäydinkanavan ahtauman avarrusleikkaus. Verenpurkauma. Kohtuuttomuus.  PV 55/2022

Tapahtumatiedot

Potilas oli kärsinyt vuosia lanneselän kivuista. Hänellä todettiin selkäydinkanavan ahtaumaa (spinalistenoosi) lannerangan tasolla 4-5 ja lievempää ahtautta kahdella ylemmällä tasolla. Konservatiivisella hoidolla ei saatu apua oireisiin, minkä takia päädyttiin tekemään selkäydinkanavan avarrusleikkaus (dekompressio). Leikkaus sujui ilman komplikaatioita.

Pari päivää leikkauksen jälkeen todettiin toisen alaraajan pettämistä ja heikkoutta. Lisäksi todettiin heikkoutta peräaukon sulkijalihaksen toiminnassa. Magneettitutkimuksessa todettiin verenpurkauma (hematooma) leikkausalueella, minkä takia tehtiin leikkaus, jossa verenpurkauma poistettiin ja lisäksi tehtiin lisäavarrus yhdelle tasolle.

Parin päivän kuluttua tilanne paheni jälleen, ja magneettitutkimuksessa todettiin uusi verenpurkauma, joka poistettiin leikkauksessa.

Potilaalle jäi toimenpiteiden jälkeen toisen alaraajan lähes täydellinen pohjehermohalvaus (peroneuspareesi), lantion hallinnan heikkous ja ulostamistoiminnan häiriö.

Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa

Potilasvakuutuskeskus katsoi, että kysymyksessä ei ollut potilasvakuutuksesta korvattava henkilövahinko.

Potilas teki keskukselle oikaisupyynnön.

Keskus totesi oikaisupyynnön johdosta tekemässään korvauspäätöksessä, että verenpurkaumasta aiheutunut pysyvä haitta vastasi vähintään haittaluokkaa 7. Siksi keskus arvioi, oliko kysymyksessä kohtuuttomana korvattava vahinko. Keskus päätyi arvioissaan siihen, ettei kysymyksessä ollut kohtuuttomana korvattava vahinko.

Ratkaisusuosituspyyntö

Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Sovellettavat säännökset

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä edellyttäen, että siitä on seurannut pysyvä vaikea sairaus tai vamma taikka kuolema ja seurausta voidaan pitää kohtuuttomana ottaen huomioon vahingon vakavuus, käsiteltävänä olleen sairauden tai vamman laatu ja vaikeusaste, potilaan muu terveydentila, vahingon harvinaisuus sekä vahingonvaaran suuruus yksittäistapauksessa.

Hoidon asianmukaisuuden arviointi

Lautakunta totesi, että potilas oli ennen hänelle tehtyä leikkausta kärsinyt lanneselän kivuista vuosia. Hänellä oli todettu ahtaumaa lannerangan nikamien 4-5 tasolla. Potilas oli asiakirjojen mukaan halukas leikkaukseen, ja hänelle oli kerrottu siihen liittyvät riskit ja että toipuminen voisi näin vaikeiden oireiden kohdalla olla hidasta. Lautakunnan arvion mukaan leikkaus oli aiheellinen. Ennen leikkausta oli tauotettu potilaalla käytössä ollut verenohennuslääkitys.

Lautakunta totesi, että leikkaushoitoon liittyy aina riski verenpurkaumasta. Verenpurkauma ei aina ole vältettävissä asianmukaisesti toteutetusta hoidosta huolimatta. Potilaan tapauksessa ei asiakirjojen perusteella arvioituna voitu todeta virheitä tai puutteita hoidossa. Lautakunnan arvion mukaan hoito oli kokonaisuudessaan asianmukaista, eivätkä verenpurkaumat olleet vältettävissä. Myös verenpurkaumien vuoksi tehdyt toimenpiteet oli toteutettu asianmukaisesti.

Kohtuuttomuuden arviointi

Lautakunta totesi, että Hallituksen esityksessä potilasvahinkolain muuttamiseksi (HE 91/1998) todetaan (s. 25 – 26), että vahingon kohtuuttomuusarviointi tulee kysymykseen silloin, kun potilaalle on aiheutunut pysyvä vakava vamma tai hän on kuollut. Hallituksen esityksestä ilmenee, että sairautta tai vammautumista ei yleensä voitaisi pitää vakavana, ennen kuin vamma sijoittuisi vähintään haittaluokkiin 7-8 sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokkapäätöksen mukaisesti määritettyinä.

Lautakunta arvioi siten ensin, oliko potilaalle aiheutunut hoidon seurauksena sellaista pysyvää vakavaa vammaa, joka sijoittuu vähintään haittaluokkiin 7-8.

Lautakunta katsoi, että potilaan tapauksessa liikkumisvaikeuksiin vaikuttivat monet potilaasta riippuvat yksilölliset tekijät. Lautakunnan arvion mukaan potilaan neurologinen liikehäiriösairaus selitti suurimman osan selkäydinkanavan avarrusleikkauksen jälkeen kehittyneestä oirekuvasta Taudin lääkityksestä nopeasti saatu hyöty viittasi siihen, että tauti oli ollut useimpien selkäydinkanavan avarrusleikkauksen jälkeen enemmän ilmi tulleiden oireiden taustalla.

Lautakunta totesi, että selkäleikkauksista ja verenpurkaumasta oli todennäköisesti jäänyt potilaalle kroonista kipua, jonkinasteista liikkumisvaikeutta ja alaraajojen toimintaongelmaa. Potilaalla esiintyneet alaselän ja alarajaan kivut liittyivät todennäköisesti suurimmalta osin leikkauksen jälkeiseen tilanteeseen sekä selkärangan virheasentoon ja rappeumaan. Asiakirjojen mukaan pahimmat kivut hellittivät melko hyvin jo leikkausten jälkeen, ja ne olivat pysyneet melko hyvin hallinnassa kipulääkityksellä.

Lautakunta arvioi, että potilaalle ei ollut aiheutunut hoidon seurauksena kohtuuttomuusarvioinnin edellyttämä vähintään haittaluokkia 7-8 vastaava pysyvä haitta. Näin ollen asiassa ei suoritettu varsinaista kohtuuttomuusarviointia.

Kysymys ei ollut potilasvahinkolain säännösten perusteella korvattavasta henkilövahingosta