Selkäydinkanavan ahtauma. Diagnosointi. PV 56/2022
Selkäydinkanavan ahtauma. Diagnosointi. PV 56/2022
Tapahtumatiedot
Potilaalla oli esiintynyt usean vuoden ajan molemmissa jaloissa kipua aluksi varpaissa sekä sittemmin myös reisissä ja hänellä alkoi vähitellen esiintyä kävelyvaikeutta. Tehdyssä lannerangan magneettitutkimuksessa oli todettu selkärangan nivelrikkoa ja välilevyrappeumaa koko lannerangan alueella.
Noin vuoden kuluttua potilas pääsi keskussairaalan tutkimuksiin, sillä hänellä oli reisiin, pohkeisiin sekä edelleen isovarpaaseen säteilevää selkäkipua. Tehdyssä hermonjohtonopeusmittauksessa (ENMG-tutkimuksessa) löydös oli epämääräinen, eikä tutkimuksessa todettu oiretta selittävää. Leikkaushoitoa ei pidetty aiheellisena. Tämän jälkeen potilaalla oli useita käyntejä terveyskeskuksessa jalkaterien kipujen vuoksi. Seuraavina vuosina potilasta hoidettiin jalkaterävaivojen vuoksi ja hänelle tehtiin muun muassa kaksi jalkateräleikkausta.
Noin viiden vuoden kuluttua edellisistä keskussairaalan tutkimuksista potilas tuli uudella lähetteellä tutkimuksiin molempien jalkaterien ja varpaiden kivuliaisuuden sekä katkokävelyoireen vuoksi. Kävelymatka oli lyhentynyt alle kilometriin. Kliinisessä tutkimuksessa ei todettu selkeitä aristuksia jalkaterien alueella. Potilaalle tehtiin neurologian sekä verisuonikirurgian poliklinikoilla tutkimukset monihermosairauden (polyneuropatian) sekä verisuoniperäisen syyn poissulkemiseksi. ENGM-tutkimuksessa todettiin normaali löydös, eikä kivulle todettu myöskään verisuoniperäistä syytä.
Noin vuoden kuluttua potilas sai lähetteen rintarangan magneettikuvaukseen katkokävelyoireen sekä polttelevan reisiin ja varpaisiin säteilevän kivun vuoksi. Tutkimuksessa todettiin rintarangan alueella selkäydinkanavan ahtauma (spinaalistenoosi) ja selkäytimen puristustila (medullopatia), minkä vuoksi tehtiin lähete leikkausarvioon. Tilanteessa päädyttiin nikamakaaren poistoleikkaukseen ja lisäksi tehtiin selkäydinkanavan avarrusleikkaus. Leikkauksella ei ollut vaikutusta potilaan alaraajakipuihin.
Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa
Potilasvakuutuskeskus katsoi korvauspäätöksessään, että potilaalla oli ollut rintarangan alueen selkäydinkanavan ahtaus, jonka oirekuva oli epäspesifinen. ENMG-tutkimuksessa ei ollut tullut esille hermovaurioon viittaavaa, eivätkä lannerangan alueen tutkimukset selittäneet löydöstä. Keskus totesi, että jalkaterän kipu ei ollut tyypillinen oire lannerangan yläpuolisen selkäydinkanavan ahtaumassa. Siten oikeaan diagnoosiin ei ollut päästy alkuvaiheessa. Keskuksen käsityksen mukaan kyseessä ei ollut potilasvakuutuksesta korvattava henkilövahinko.
Ratkaisusuosituspyyntö
Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.
LAUTAKUNNAN RATKAISU
Sovellettava säännös
Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.
Hoidon asianmukaisuuden arviointi
Lautakunta arvioi, että potilaalla oli ollut tyypillisesti selkäydinkanavan ahtaumaan sopiva oirekuva jo silloin, kun hän oli ollut ensimmäisen kerran keskussairaalan tutkimuksissa reisiin, pohkeisiin sekä edelleen isovarpaisiin säteilevän selkäkivun vuoksi. Lautakunnan käsityksen mukaan potilaalle olisi ollut perusteltua tehdä rintarangan magneettikuvaus jo tuolloin. Näin menetellen potilaan oirekuvan, kliinisten löydösten ja magneettikuvauksen perusteella olisi todennäköisesti voitu päätyä leikkaushoitoon jo tuossa vaiheessa. Rintarangan magneettikuvauksen tekemiseen olisi ollut aiheellista päätyä viimeistään siinä vaiheessa, kun neurologian tai verisuonikirurgian poliklinikkojen tutkimuksissa ei todettu oirekuvaa selittävää, ja katkokävelyoireen verisuoniperäinen syy oli poissuljettu.
Lautakunnan arvion mukaan aikaisemmalla leikkaushoidolla olisi todennäköisesti saavutettu nykyistä parempi hoitotulos. Kysymyksessä oli potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella korvattava henkilövahinko. Lautakunta suositti, että Potilasvakuutuskeskus korvaa potilaalle aiheutuneen henkilövahingon potilasvahinkolain säännösten mukaisesti.