Välilevyn pullistuma. Leikkaushoito. Väärän nikamavälin avaaminen. PV 59/2022
Välilevyn pullistuma. Leikkauhoito. Väärän nikamavälin avaaminen. PV 59/2022
Tapahtumatiedot
Potilaalla oli pitkään jatkuneita alaraajoihin heijastelevia selkäkipuja sekä magneettikuvantamisessa todettu lannerangan välilevytyrä (välilevyn pullistuma). Tilanteesta keskusteltiin potilaan kanssa ja päädyttiin yhteisymmärryksessä leikkaushoitoon.
Tehdyssä leikkauksessa paljastettiin ensin erehdyksessä tarkoitettua yhtä alempi nikamaväli. Sen jälkeen avattiin oikea, ylempi nikamaväli, jossa todettiin magneettikuvia vastaava välilevytyrä ja se poistettiin. Leikkauksen lopulla hermojuuren kulku todettiin vapaaksi. Leikkauksen jälkeen potilas kertoi toisen puolen kipujen loppuneen, mutta toiselle puolelle oli jäänyt oireita.
Potilas otettiin joitakin viikkoja leikkauksen jälkeen sairaalaan osastolle selkäkivun vuoksi. Kivun lisäksi herkästi tulehdusta ilmaiseva CRP-arvo oli koholla. Selvää infektioporttia ei todettu. Potilas siirtyi terveyskeskukseen, jossa CRP-arvon todettiin nousevan. Noin viikon kuluttua osastohoidon alkamisesta aloitettiin antibioottihoito. Potilas siirrettiin takaisin sairaalaan. Noin kolmen viikon hoidon jälkeen hänen vointinsa parantui ja potilas pääsi kotiutumaan.
Jatkossa magneettikuvantamisessa todettiin nikamavälilevytulehdus (spondylodiskiitti) sekä operoidussa välissä, että alemmassa, leikkauksessa paljastetussa välissä. Noin kolme ja puoli kuukautta leikkauksen jälkeen tulehdusmuutosten todettiin helpottaneen.
Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa
Potilasvakuutuskeskus katsoi korvauspäätöksessään, että potilaalle tehty välilevytyräleikkaus oli lääketieteellisesti perusteltu. Leikkauksen jälkeisten kuvien perusteella tyrä saatiin poistetuksi. Avarrus oli riittävä. Potilasvakuutuskeskus katsoi, että leikkauksen toteutus oli asianmukainen. Infektion aiheutuminen ei ollut vältettävissä.
Ratkaisusuosituspyyntö
Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.
LAUTAKUNNAN RATKAISUOSITUS
Sovellettava säännös
Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.
Hoidon asianmukaisuuden arviointi
Lautakunta katsoi, että välilevytyräleikkausta voitiin pitää lääketieteellisesti hyväksyttävänä pitkään jatkuneiden alaraajoihin säteilevien kipujen ja oireiden aiheuttajaksi sopivan magneettikuvantamisessa todetun nikamavälin tyrän vuoksi. Ehdotonta aihetta leikkaukselle ei ollut, koska selkäydinkanavan ahtauden pääasiallinen aiheuttaja oli välilevytyrä, joka ei kuitenkaan aiheuttanut ns. punaisen lipun oireita (selkäydinkanavan pääteosan puristusoireet, cauda equina). Tästä huolimatta leikkauksen suorittamista voitiin pitää hyväksyttävänä.
Potilaalle annettiin leikkauksen yhteydessä asianmukainen infektiota ennaltaehkäisevä antibioottilääkitys (antibioottiprofylaksia), joten infektion aiheutuminen sinänsä ei todennäköisesti ole ollut vältettävissä.
Lautakunnan arvion mukaan leikkausta ei kuitenkaan tehty täysin asianmukaisesti siltä osin, kun leikkauksessa avattiin tarkoitetun nikamavälin lisäksi erehdyksessä myös yhtä alempi nikamaväli. Väärään nikamaväliin ei tehty haittaa aiheuttavia toimenpiteitä. Lautakunnan arvion mukaan alemman nikamavälin avaamisen seurauksena potilaalla todettu nikamavälilevyn tulehdus pääsi kuitenkin leviämään myös tähän nikamaväliin. Leikkauksen jälkeisissä magneettikuvissa todettiin ylemmän nikamavälilevyn tulehduksen lisäksi tulehdus lievempänä myös alemmassa välissä ja lisäksi epäily märkäpesäkkeistä. Infektion leviäminen alempaan väliin olisi todennäköisesti ollut vältettävissä, mikäli nikamaväliä ei olisi avattu.
Lisäksi lautakunta katsoi infektion hoidon aloituksen viivästyneen noin viikolla. Lautakunnan arvion mukaan antibioottihoito olisi ollut aiheellista aloittaa viimeistään, kun potilas otettiin sairaalaan CRP-arvon ollessa koholla. Viiveen seurauksena infektio oli saattanut pahentua ja sen hoito pitkittyä.
Lautakunta suositti vahingonkorvausta edellä todetun mukaisesti infektion leviämisestä sekä sen hoidon aloituksen viivästymisestä.