Rannemurtuma. Kipsihoito. Tähystysleikkaus. Hermovaurio. PV 64/2022

Rannemurtuma. Kipsihoito. Tähystysleikkaus. Hermovaurio. PV 64/2022

Tapahtumatiedot

Potilas kaatui ja hänellä todettiin rannemurtuma (radiusmurtuma), joka hoidettiin lastalla ja kipsauksella. Kipsihoidon jälkeen ranteessa ilmeni turvotusta, kipua ja pistelyä, ja peukalossa sekä etu- ja keskisormessa (I-III -sormissa) oli puutumista. Lisäksi peukalon käytössä ilmeni ongelmia.

Oireiden jatkuessa ranteesta otettiin magneettikuva, jonka perusteella todettiin kolmioruston kiinnityksessä osittainen repeämä (TFCC-insertion osittainen ulnaarinen repeämä). Oireiden ja magneettitutkimuslöydöksen takia potilaalle tehtiin ranteen tähystysleikkaus ja kolmioruston uudelleenkiinnitys.

Leikkauksen jälkeen kädessä ilmeni edelleen kipu-, puutumis- ja yliherkkyysoireita. Erityisesti kämmenselän puoli oli yliherkkä. Lisäksi peukalon käyttäminen oli hankalaa. Hermoratatutkimuksessa (ENMG-tutkimus) todettiin kämmenselässä värttinähermossa (nervus radialis) keskisormen suuntaan menevän ihohermohaaran osittainen vaurio, jonka katsottiin aiheutuneen tehdyssä leikkauksessa.

Hankalina jatkuvien oireiden takia tehtiin magneettitutkimus (MRI-tutkimus), jonka perusteella todettiin repeämä kolmiorustossa. Oireiden ja tutkimuslöydöksen päädyttiin tekemään uusintaleikkaus. Leikkauksessa kämmenselän hermot paljastettiin ja todettiin ehjiksi.

Leikkauksen jälkeen kivut jatkuivat, ja potilaalla esiintyi kipuja myös pään alueella ja kyynärpään sisäsivulla.

Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa

Potilasvakuutuskeskus katsoi, ettei kyseessä ollut potilasvakuutuksesta korvattava henkilövahinko. Keskuksen mukaan ranteen tähystysleikkaus oli ollut perusteltu ja se oli toteutettu asianmukaisesti. Keskuksen arvion mukaan kädessä todettu hermovamma oli syy-yhteydessä perusvammaan eli rannemurtumaan, jonka oireet pahenivat osittain leikkauksesta. Aiheutunutta komplikaatiota ei kuitenkaan tässä tapauksessa voitu välttää.

Ratkaisusuosituspyyntö

Potilas oli tyytymätön keskuksen korvauspäätöksen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Sovellettava säännös

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.

Hoidon asianmukaisuuden arviointi

Lautakunta totesi, että potilaan tapauksessa kaatumisen jälkeen otetun röntgenkuvan lausunnossa oli todettu, että värttinäluussa (radiuksen dorsaalisessa harjanteessa) oli pieni kirkastumalinja, ja muuten luut näyttivät ehjiltä. Hoitava lääkäri tulkitsi löydöksen murtumaksi, ja potilasasiakirjojen mukaan hoidoksi laitettiin volaarinen (kämmenenpuoleinen) lasta neljäksi viikoksi. Kontrolli sovittiin neljän viikon päähän.

Lautakunnan pyytämässä asiantuntijanlausunnossa oli todettu, että kyseisissä röntgenkuvissa ei ollut todettavissa murtumalle diagnostisia löydöksiä. Sivukuvassa oli nähtävissä värttinäluussa (radiuksen dorsaalisessa harjanteessa) niin sanottu kirkastumalinja.  Kuvassa ei kuitenkaan ollut nähtävissä murtumaan viittaavia löydöksiä. Myöskään noin kuukautta myöhemmin otetussa röntgenkuvassa ei ollut todettavissa murtumaan viittaavia löydöksiä.

Lautakunta totesi, että rannemurtumatapauksissa kontrolliröntgenkuvat olisi aiheellista ottaa yhden, kahden ja viiden viikon kuluttua murtumasta. Näin ei potilaan tapauksessa menetelty, vaan kontrollikuvaus tehtiin vasta noin neljän viikon kuluttua murtumasta.

Lautakunta totesi, että potilaan tapauksessa murtumahoidon aikana ei asiakirjojen perusteella ollut käyntiä, jonka aikana olisi tarkistettu kipsiä sekä oletetun murtuman asentoa. Murtuman asento olisi tullut kontrolloida viikon kuluttua diagnosoinnista. Näin toimien olisi todennäköisesti havaittu, ettei ranteessa ole murtumaa, ja kipsihoito olisi voitu lopettaa. Kipsihoito olisi näin toimien jäänyt lyhyemmäksi, ja ranteen mobilisaatio olisi aloitettu nyt toteutunutta aikaisemmin.

Turhasta kipsihoidosta oli aiheutunut potilaalle ainakin tilapäistä haittaa. Lisäksi lautakunta piti mahdollisena, että kipsihoito oli vaikuttanut myös tähystysleikkauksen jälkeiseen kiputilaan.

Lautakunta katsoi, että potilaalle tehdyt tähystykset olivat olleet aiheellisia ja ne oli suoritettu teknisesti asianmukaisesti. Lautakunta piti todennäköisenä, että värttinähermon vaurio liittyi tähystysarpeen. Tähystys oli kuitenkin suoritettu asianmukaisesti, eikä hermovauriota voitu välttää.

Lautakunta suositti, että Potilasvakuutuskeskus arvioi tarkemmin potilaalle puutteellisesti toteutuneesta murtuman seurannasta ja turhasta kipsihoidosta aiheutuneen henkilövahingon ja suorittaa siitä potilasvahinkolain mukaisen korvauksen.