Polven moninivelsidevamma. Leikkaushoito. Verisuonivaurio. PV 42/2022
Polven moninivelsidevamma. Leikkaushoito. Verisuonivaurio. PV 42/2022
Tapahtumat
Potilas loukkasi polvensa. Yksityisellä lääkäriasemalla tehdyssä magneettitutkimuksessa todettiin polven etu- ja takaristisiteen repeämät, pohjelihaksen sisäosassa reisiluun kiinnityksessä repeämä sekä takaristisiteen alakiinnityksen alueella sääriluussa hyväasentoinen hiusmurtuma. Alaraajaan asetettiin kipsi tukemaan polviniveltä, ja tehtiin lähete yliopistolliseen sairaalaan. Sairaalassa päädyttiin polven leikkaushoitoon. Leikkauksessa korjattiin eturistiside, takaristiside, ulkosivuside ja posterolateraalinen kulma.
Jälkikontrolleissa takaristisiteen todettiin löystyneen. Vajaan vuoden kuluttua ensimmäisestä leikkauksesta päädyttiin uuteen leikkaukseen, jossa suunniteltiin takarististeen uudelleenkorjausta akillesjännesiirteellä. Uusintaleikkauksessa takaristisiteen todettiin venyttyneen rikki. Heräämössä potilaalla todettiin alaraajan verenkiertohäiriö, minkä vuoksi hänet lähetettiin verisuonikirurgin arvioon. Alaraajan verisuonten varjoainetutkimuksessa todettiin polvitasolla verisuonivaurio, joka korjattiin päivystyksellisessä leikkauksessa.
Kontrolleissa vasemmassa jalassa todettiin tuntohäiriöitä ja polvessa väljyysoiretta. Hermoratatutkimuksessa (ENMG) todettiin kohtalainen säärihermon vaurio polvitasolla.
Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa
Potilasvakuutuskeskus katsoi antamissaan korvauspäätöksissä, ettei kyseessä ole potilasvakuutuksesta korvattava henkilövahinko. Keskuksen arvion mukaan polven leikkaustoimenpide oli lääketieteellisesti perusteltu ja toimenpiteen tekninen toteutus oli asianmukainen. Myöhemmin tapahtunut takaristisiteen kiinnityksen pettäminen ei ollut sellainen komplikaatio, jota olisi voitu tässä tapauksessa välttää leikkaustoimenpiteessä toisin toimien.
Myös uusintaleikkaus oli lääketieteellisesti perusteltu takaristisiteen rekonstruktion pettämisen vuoksi, ja toimenpide toteutettiin asianmukaisesti. Keskuksen arvion mukaan verisuonivaurion syntyminen uusintaleikkauksen arpisissa olosuhteissa oli toimenpiteeseen liittyvä aina mahdollinen seuraus, eikä se ollut vältettävissä toisin toimien. Polven nykytila johtui Potilasvakuutuskeskuksen arvion mukaan pääosin vakavasta moninivelsidevammasta, eikä vamman hoidosta.
Ratkaisusuosituspyyntö
Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.
LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS
Sovellettava säännös
Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.
Hoidon asianmukaisuuden arviointi
Polven moninivelsidevamman leikkaukselliseen hoitoon päädyttiin noin kahden viikon kuluttua polvivammasta. Leikkauksessa korjattiin eturistiside, takaristiside, ulkosivuside ja posteolateraalinen kulma. Leikkauksessa käytettiin kolmea kudosluovuttajan siirrettä, ja paksuimmalla siirteellä korjattiin takaristiside. Siirre lukittiin luukanaviin sulavilla ruuveilla. Leikkauksen jälkeen raajaan asetettiin kipsihylsy.
Polven moninivelsidevamman korjausleikkaus on teknisesti vaativa kirurginen toimenpide. Leikkauksen teknisessä suorittamisessa ei ollut havaittavissa puutteita tai laiminlyöntejä. Lautakunnan arvion mukaan polven moninivelsidevamman korjausleikkaus toteutettiin asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti.
Takaristiside on vahva nivelside, joka on jatkuvalla kuormituksella polven liikekaaren aikana ja varatessa. Leikkauksen jälkeinen kuntoutus on näin ollen hankalampaa, sillä siirteelle tulevaa kuormitusta pitää varoa. Siirre voi pettää venyttymällä hiljalleen tai lipeämällä pikkuhiljaa luukiinnityksistään. Takaristisidesiirteen pettäminen oli todennäköisesti tapahtunut pikkuhiljaa, ja potilas oli ohjattu uuteen leikkaushoitoon, kun polvessa todettiin pahenevaa väljyysoiretta. Lautakunnan arvion mukaan uusintaleikkaus ja hoito oli suoritettu oikea-aikaisesti vamman edellyttämällä kiireellisyydellä, eikä polvivamman hoidossa tai tutkimuksissa ollut todettavissa viivettä tai puutteita.
Uusintaleikkauksen leikkauskertomuksen mukaan eturistiside oli ehjä, mutta takaristisiteen todettiin venyttyneen rikki. Takaristisidesiirre poistettiin ja takaristiside korjattiin kudosluovuttajan akillesjännesiirrettä käyttäen. Leikkauksen jälkeen verityhjiö poistettiin ja jalka sidottiin. Heräämössä jalan verenkierto ei palautunut normaaliksi. Potilas lähetettiin sairaalaan verisuonikirurgin arvioon, missä hänellä todettiin verisuonivaurio polvitasolla. Verisuonivamma korjattiin päivystyksellisesti. Raajan verenkierto saatiin palautettua.
Uusintaleikkauksessa oli tapahtunut verisuonivaurio, jossa sekä polvitaipeen valtimo että laskimo katkesivat täydellisesti. Lautakunta piti kyseisiä verisuonirakenteita niin kookkaina, että vauriot olisi tullut huomata leikkauksen aikana. Lautakunnan arvion mukaan verisuonten vaurio oli todennäköisesti tapahtunut säären luukanavan puhdistuksen aikana, jolloin riimeriporan terä tai sen johtopiikki oli mennyt luukanavan ja edelleen nivelkapselin rakenteiden läpi sekä katkaissut valtimon ja laskimon. Takaristisiteen korjausleikkauksessa on tavanomaista laittaa luun takapinnalle suojaava instrumentti estämään poran kulkua takarakenteisiin. Leikkauskertomuksessa ei ollut mainintaa rakenteiden suojaamisesta, ja tältä osin polven uusintaleikkausta ei ollut toteutettu asianmukaisesti. Polven takana olleiden rakenteiden suojaaminen olisi todennäköisesti estänyt verisuonten ja mahdollisen hermorungon vaurioitumisen leikkauksen yhteydessä. Kyseessä oli potilasvahinkolain säännösten perusteella korvattava henkilövahinko.