Selkäydinkanavan ahtauma. Leikkaus. Alaraajojen radikulaarioireilu ja liikkumisvaikeudet. PV 54/2022

Selkäydinkanavan ahtauma. Leikkaus. Alaraajojen radikulaarioireilu ja liikkumisvaikeudet. PV 54/2022

Tapahtumat

Potilaalla oli esiintynyt vuosia selkäkipuja, jotka pahenivat vähitellen. Lisäksi ilmaantui ulosteenkarkailua ja virtsaamisen vaikeutta sekä alaraajojen puutumisoireita. Huonoina päivinä jalat menivät veltoiksi ja holtittomiksi. Potilaalle tehtiin magneettitutkimus (MRI), jossa todettiin tiukka ahtaus lannerangassa yhdellä tasolla ja jonkin verran lievempi ahtaus alemmalla tasolla lannerangassa.

Oireiden ja löydösten vuoksi tehtiin leikkaus, jossa paljastettiin keskiavauksesta molemmin puolin yhden lannenikaman okahaarake, joka poistettiin ja edettiin keskiviivasta selkäydinkanavaan. Oikealta todettiin selkäydinnesteen vuotoa. Lisäksi todettiin reikä selkäydinpussin kovakalvossa ja hermokaapelien pullistumista selkäytimen kovakalvon ulkopuolelle. Kovakalvon reikä paikattiin ompelemalla. Sen jälkeen tehtiin selkäydinkanavan avarrus ylimääräistä luuta ja sidekudosta poistamalla. Keskeinen selkäydinkanava sekä hermojuurien kulku todettiin vapaiksi.  Vielä tehtiin paikallinen luudutus leikkausalueella kyseisten fasettinivelien tasolle siirtämällä luuta poistetusta okahaarakkeesta. Jatkohoidoksi suunniteltiin tukiliiviä kolmen kuukauden ajaksi.

Leikkauksen jälkeen esiintyi edelleen kipuja ja alaraajojen puutumista ja virtsaamisongelmia. Kuitenkaan virtsankarkailua ei ollut ja peräaukon sulkijalihaksen voima todettiin hyväksi.  Potilaalla todettiin 1-varpaiden ojennusvoiman puutos. Sähköisessä hermonjohtonopeusmittauksessa (ENMG) todettiin hermorakenteiden ärsytykseen sopiva löydös, joka oli pahimmillaan vasemman L5-hermojuuren alueella.  MRI-kuvauksessa todettiin leikatulla tasolla edelleen lievää ahtautta selkäydinkanavassa. Vasen L5-juurikanava oli ahtautunut, kuten se oli ollut jo ennen leikkausta tehdyssä tutkimuksessa. Uusia leikkauksia ei ole katsottu tarpeelliseksi.

Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa

Potilas haki korvausta potilasvakuutuksesta.

Potilasvakuutuskeskus katsoi, että selkäydinkanavan avarrusleikkaus oli perusteltu ja toimenpiteen toteutus oli asianmukainen. Leikkauksen yhteydessä tullut kovakalvovaurio oli keskuksen mukaan hoitoon liittyvä aina mahdollinen seuraus, jota ei voitu välttää hoidon asianmukaisesta toteutuksesta huolimatta. Keskuksen mukaan osa oireista on leikkausaluetta alempien tasojen juurihäiriöiden aiheuttama. Tämän perusteella kyseessä ei katsottu olevan potilasvahinko.

Ratkaisusuosituspyyntö

Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Sovellettava säännös

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.

Hoidon asianmukaisuuden arviointi

Lautakunta katsoi, että leikkaus tehtiin yleisen hoitokäytännön mukaisella menetelmällä, jossa leikkausalue paljastettiin nikamien keskiviivasta ja kuvantamistutkimuksissa todettu ahtaus avarrettiin kahdesta nikamavälistä molemmin puolin käyttäen apuna mikroskooppia. On yleisesti hyväksyttyä, että tämän tyyppisissä tilanteissa yritetään poistaa uhkaavan cauda equinan oireet eikä ole välttämätöntä puuttua ns. lateraalisiin juurikanava-ahtauksiin, jollaisia tässä tapauksessa oli todettu magneettikuvauksessa L5-hermojuurten kohdalla. Kyseisen hermojuuren puristukseen viittaavia oireita ei käytettävissä olevan selvityksen perusteella arvioiden ollut.  Siten leikkaus oli laajuudeltaan asianmukainen.

Tämän tyyppisissä leikkauksissa selkäytimen kovakalvon puhkeaminen on aina mahdollinen komplikaatio. Se ei olisi ollut lautakunnan käsityksen mukaan tässäkään tapauksessa vältettävissä toisin toimien.  Varsinaisten hermokaapeleiden vauriota ei leikkauskertomuksen mukaan arvioiden tapahtunut ja selkäytimen kovakalvoon tullut reikä paikattiin asianmukaisesti. Kokonaisuutena arvioiden leikkauksen teknisessä suorituksessa saavutettiin kokeneen ortopedian ja traumatologian erikoislääkärin osaaminen.

Potilaalla oli jo ennen leikkausta oireina alaraajoihin säteilevät kivut sekä puutuminen. Lisäksi hänellä oli asiakirjojen mukaan virtsaamisen ja ulostamisen häiriöitä viitaten uhkaavaan cauda equina-oireyhtymään (selkäydinkanavan pääteosan puristusoireet).  On aina mahdollista, että kyseisen tyyppiset oireet eivät korjaudu asianmukaisesta leikkaushoidosta huolimatta.  Lautakunta piti todennäköisenä, että nykyiset alaraajojen oireet liittyvät ainakin pääosin selän perussairauteen eikä nykytilanne olisi ollut leikkauksessa toisin toimien todennäköisesti vältettävissä.  Ei ole todennäköistä, että leikkauksessa aiheutunut selkäytimen kovakalvon puhkeaminen olisi aiheuttanut potilaan nykyoireet.

Lautakunta ei suosittanut  vahingonkorvausta.