Kaihileikkaus. Takakapselirepeämä. Silmänpaineen nousu. Makulaturvotus. PV 67/2022
Kaihileikkaus. Takakapselirepeämä. Silmänpaineen nousu. Makulaturvotus. PV 67/2022
Tapahtumatiedot
Potilaalle tehtiin oikean silmän kaihileikkaus, jonka yhteydessä syntyi takakapselin repeämä. Sen vuoksi tehtiin lasiaisen osittainen poisto etukautta ja asetettiin kolmikantatekomykiö mykiökapselin ja värikalvon väliseen ns. sulkukseen.
Leikkauksen jälkeen silmässä ilmeni paineen nousua, jota hoidettiin painelääkityksin. Leikkauksen jälkeisissä kontrolleissa tekomykiön asento oli hyvä, näkö kirkas ja silmänpaine asettui viitealueelle.
Noin kuukauden kuluttua leikkauksesta potilas hakeutui uudelleen hoitoon, koska oikean silmän näkö oli nopeasti huonontunut. Verkkokalvon makula-alueella eli silmän tarkan näkemisen alueella todettiin kystistä turvotusta. Sen hoidoksi aloitettiin lasiaiseen annosteltava kortikosteroidihoito, joka auttoi turvotukseen ja näkö kirkastui, mutta silmänpaineen todettiin nousseen. Uudelleen aloitetulla painelääkityksellä silmänpaine saatiin laskemaan viitealueelle.
Sittemmin turvotuksen uusittua käytettiin sekä lasiaiseen annosteltavaa verisuonen kasvutekijää estävää lääkeainetta että kortikosteroidi-implanttia. Seurannassa silmässä esiintyi lievää tulehdusreaktiota. Potilaalle annettiin edellä mainittujen hoitojen lisäksi myös paikallisesti annosteltavaa kortisonihoitoa. Tulehdusreaktio rauhoittui ja kortisonivaikutuksen aikana turvotus laski, jolloin näöntarkkuus jälleen parani.
Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa
Potilasvakuutuskeskus katsoi antamassaan korvauspäätöksessä, että potilaalle suoritettu oikean silmän kaihileikkaus oli ollut lääketieteellisesti perusteltu sekä yleisesti hyväksyttävän hoitokäytännön mukainen toimenpide, joka oli myös suoritettu asianmukaisesti.
Keskus totesi, että mykiön takakapselin repeämä sekä tarkan näkemisen alueen turvotus ovat kaihileikkaukseen liittyviä aina mahdollisia seurauksia, jotka eivät olleet tässäkään tapauksessa olleet vältettävissä asianmukaisesta leikkauksesta huolimatta. Keskuksen arvion mukaan myös takakapselin repeämän ja tarkan näkemisen alueen turvotuksen hoito oli ollut asianmukaista.
Keskus katsoi, ettei kyseessä ollut potilasvakuutuksesta korvattava henkilövahinko.
Ratkaisusuosituspyyntö
Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.
LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS
Sovellettava säännös
Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.
Hoidon asianmukaisuuden arviointi
Potilaalle tehty oikean silmän kaihileikkaus oli perusteltu silmässä todettujen kaihimuutosten ja alentuneen näöntarkkuuden vuoksi. Leikkausta edeltävässä tutkimuksessa ei ollut tullut esille erityisiä leikkausriskejä lisääviä tekijöitä.
Leikkauksessa aiheutunut takakapselirepeämä on yleisimpiä kaihileikkauksen leikkauksenaikaisia komplikaatioita, eikä se ole aina vältettävissä asianmukaisesta leikkaustekniikasta huolimatta. Tällaisesta tilanteesta oli asiakirjaselvityksen perusteella arvioituna ollut myös potilaan tapauksessa kysymys.
Takakapselirepeämän vuoksi tehtiin asianmukaisesti lasiaisen osittainen poisto etukautta ja kolmikantatekomykiön asentaminen kapselipussin päälle (sulkukseen).
Kaihileikkauksen jälkeinen lääkitys oli yleisen hoitokäytännön mukainen ja painelääkityksen käyttö oli perusteltua kohonneen silmänpaineen vuoksi.
Potilaalle kehittynyt silmän tarkan näkemisen alueen turvotus on yleisimpiä kaihileikkauksen leikkauksenjälkeisiä komplikaatioita. Takakapselirepeämän on osoitettu lisäävän sen riskiä merkittävästi, samoin prostaglandiinianalogien käytön (potilaalla käytössä ollut painelääkitys).
Kortikosteroidihoito sekä verisuonen kasvutekijää estävän lääkeaineen käyttö oli hyvän hoitokäytännön mukaista silmän tarkan näkemisen alueen turvotuksen hoidossa. Kortikosteroidihoidon yhteydessä noin kolmasosalle potilaista kehittyy silmänpaineen nousua. Silmänpaineen nousun aiheuttaman glaukoomavaurion välttämiseksi silmänpainetta oli tässä tapauksessa hoidettu aktiivisesti ja seuranta oli ollut tiheää.
Potilaalle tehdyssä oikean silmän kaihileikkauksessa oli saavutettu kokeneelta silmätauteihin erikoistuneelta lääkäriltä vaadittava ammatillinen osaaminen. Potilaalle aiheutuneet komplikaatiot olivat kaihileikkaukseen liittyviä aina mahdollisia seurauksia, jotka eivät olleet vältettävissä asianmukaisesta menettelystä huolimatta. Kysymys ei ollut potilasvahinkolain säännösten perusteella korvattavasta henkilövahingosta.