Sängystä putoaminen. Tapaturma. Valvonta. PV 16/2023

Sängystä putoaminen. Tapaturma. Valvonta. PV 16/2023

Tapahtumatiedot

Potilas sai vuonna 2018 liikenneonnettomuudessa aivoverenvuodon/aivoruhjeen ja kaularankamurtuman sekä jalan ja käden murtumia. Potilaalle tehtiin leikkaus kaularangan murtuman korjaamiseksi.  Kaularankaleikkauksen jälkeen potilas oli pitkään sekava, ja intubaatiota sekä sedaatiota jouduttiin jatkamaan useita päiviä. Potilas siirrettiin runsaan viikon kuluttua leikkauksesta neurologian vuodeosastolle, jossa hänen ajan- ja paikan tajunsa oli edelleen heikentynyt ja hän oli muistamaton. Leikkauksen jälkeisessä hoidossa neurologian vuodeosastolla potilas putosi yöllä sängystä kyljelleen. Hoitokertomuksen mukaan potilas oli itse laskenut sängyn reunan alas ja oli ollut ilmeisesti menossa vessaan. Putoamisen jälkeen todettiin kaularangan kiinnitysmateriaalin pettäneen ja potilaalle tehtiin uusi kaularangan leikkaus.

Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa

Potilasvakuutuskeskus totesi, että tapaturma korvataan potilasvahinkolain perusteella, jos se on liittynyt välittömästi tutkimus- tai hoitotoimenpiteeseen. Tapaturman aiheuttamaa vahinkoa ei siten korvata potilasvakuutuksesta pelkästään hoitolaitoksessa oleskelun perusteella. Keskus totesi, että potilas putosi sängystä osastolla oloaikana, joten tapaturma ei siten ollut sattunut tutkimus- tai hoitotoimenpiteen yhteydessä. Siksi kyseessä ei ollut potilasvahinkolain perusteella korvattava tapaturma.

Keskus totesi, että tapaturman aiheuttama vahinko voidaan korvata potilasvakuutuksesta myös sillä perusteella, että potilaan valvonta tai avustaminen ei ole ollut tilanteeseen nähden riittävää. Potilaiden hyvään hoitoon kuuluu, että itsenäistä liikkumista ei rajoiteta, jollei se ole turvallisuuden kannalta välttämätöntä. Vaikka esimerkiksi vuoteen laidat olisi nostettu ylös, ei tapaturman aiheutumista siltikään aina voida estää. Kaikkia hoitolaitoksessa oleskelevia potilaita ei voida jatkuvasti valvoa tai avustaa. Keskus totesi, että asiakirjojen perusteella arvioituna potilaan tilanne ei edellyttänyt jatkuvaa valvontaa tai itsenäisen liikkumisen rajoittamista. Lepositeiden käytölle ei myöskään ollut perusteita eikä kokonaisuus huomioiden vierihoitajan käyttö olisi todennäköisesti estänyt tapahtunutta. Keskuksen arvion mukaan valvonta toteutui tapauksessa asianmukaisesti.

Ratkaisusuosituspyyntö

Potilas oli tyytymätön keskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Sovellettavat säännökset

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.

Lain 2 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tapaturmasta tutkimus- tai hoitotoimenpiteen taikka muun vastaavan toimenpiteen yhteydessä tai tapaturmasta sairaankuljetuksen aikana.

Arviointi

Hallituksen esityksessä potilasvahinkolain muuttamiseksi (HE 91/1998) todetaan (s. 25), että tapaturmaisesti aiheutunut vahinko korvattaisiin silloin, kun tapaturma liittyisi nimenomaan hoitotoimenpiteeseen ja siinä ilmenevään sellaiseen riskiin, joka ei olisi kohdannut potilasta muutoin. Yksinomaan sairaalassa oleminen ei siis johtaisi kaikkien siellä aiheutuvien tapaturmaisten vahinkojen korvattavuuteen. Tällaistenkin hoitoon liittymättömien tapaturmien osalta olisi kuitenkin normaalisti arvioitava, olisivatko ne olleet vältettävissä, jos potilaiden hoitoon liittyvä valvonta olisi toteutettu kokeneen ammattihenkilön ammatillisen osaamisen mukaisesti.

Lautakunta totesi, että tässä tapauksessa putoaminen sängystä ei liittynyt mihinkään hoito- tai vastaavaan toimenpiteeseen. Näin ollen asiassa tuli arvioitavaksi, onko valvonta toteutettu kokeneen ammattihenkilön ammatillisen osaamisen mukaisesti.

Lautakunta katsoi, että potilaalla todettu aivovamma, sekavuus, muistamattomuus, kaularankamurtuma sekä hänellä ollut verta ohentava lääkitys huomioon ottaen, olisi ollut aiheellista jatkaa hoitoa valvontaosastolla tai vaihtoehtoisesti käyttää vierihoitajaa vuodeosastolla. Lautakunta arvioi, että asianmukaisella valvontaosastohoidolla tai vierihoidolla putoaminen sängystä olisi todennäköisesti voitu välttää. Potilas oli ollut osastolla desorientoitunut ja muistamaton, mutta pääosin rauhallinen. Hän oli myös ollut puheella rauhoitettavissa. Hoitokertomuksen mukaan potilas oli ilmeisesti itse laskenut sängyn laidan alas ja lähtenyt liikkeelle. Asiassa ei voitu pitää todennäköisenä, ettei vierihoitaja olisi ehtinyt reagoida tilanteeseen tai mahdollisesti voinut rauhoitella potilasta.

Lautakunta katsoi, että potilaan tapauksessa valvontaa ei ollut toteutettu asianmukaisesti. Asianmukaisella valvonnalla putoamiselta sängystä olisi todennäköisesti vältytty.

Lautakunta suositti, että Potilasvakuutuskeskus suorittaa potilaalle korvauksen putoamisen seurauksena syntyneestä henkilövahingosta.