Tapaturma. Valvonta. PV 25/2023

Tapaturma. Valvonta. PV 25/2023

Tapahtumat

Potilaalle tehtiin vuonna 2019 rintarangan alueelle luudutusleikkaus yliopistollisessa sairaalassa. Leikkauksen jälkeen potilas oli kivulias ja hänelle jouduttiin tekemään magneettikuvauksessa todetun nikamasiirtymän vuoksi uusintaleikkaus. Potilaalla oli osastolla sekavuutta, joka painottui yöaikaan

Potilas siirrettiin neljän päivän kuluttua uusintaleikkauksesta jatkohoitoon terveyskeskukseen. Siirtoa seuraavana päivänä potilas löydettiin illalla sänkynsä vierestä polvillaan. Potilas kertoi pudonneensa sängystä. Potilaalla todettiin rintarangan alueella kompressiomurtuma.

Asian käsittely potilasvakuutuskeskuksessa

Potilas haki korvausta potilasvakuutuksesta sängystä putoamisen aiheuttamasta henkilövahingosta. Potilasvakuutuskeskus totesi antamassaan korvauspäätöksessä, että kysymys oli hoitolaitoksessa oloaikana aiheutuneesta välittömästi mihinkään tutkimus- tai hoitotoimenpiteeseen liittymättömästä tapaturmasta. Siksi kysymys ei ollut potilasvahinkolain perusteella korvattavasta tapaturmavahingosta. Keskuksen arvion mukaan aiheutunut vahinko ei johtunut valvonnan tai avustamisen puutteellisuudesta. Keskus katsoi, ettei kysymyksessä ollut korvattava potilasvahinko.

Ratkaisusuosituspyyntö

Potilas oli tyytymätön keskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Sovellettavat säännökset

Tapahtuma-aikaan voimassaolleen potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tapaturmasta tutkimus- tai hoitotoimenpiteen taikka muun vastaavan toimenpiteen yhteydessä tai tapaturmasta sairaankuljetuksen aikana.

Arviointi

Lautakunta totesi, että sängystä putoaminen tapahtui yöllä potilaan ollessa terveyskeskussairaalan osastolla vuodepotilaana. Kyseessä oli tapaturma, joka ei välittömästi liittynyt potilaalle tehtyihin tutkimus- tai hoitotoimenpiteisiin tai muuhun vastaavaan toimenpiteeseen potilasvahinkolain edellyttämällä tavalla. Kyseessä oli tapaturma, josta aiheutunutta henkilövahinkoa ei korvata potilasvahinkolain tapaturmaa koskevan säännöksen perusteella.

Vaikka potilaan putoaminen/kaatuminen ei liittyisikään potilasvahinkolain tarkoittamalla tavalla tutkimus- tai hoitotoimenpiteeseen tai muuhun vastaavaan toimenpiteeseen, voivat sen seuraamukset tulla korvattaviksi potilasvakuutuksesta myös sillä perusteella, että potilaan tilan edellyttämä valvonta on laiminlyöty.

Lautakunta arvioi seuraavaksi, oliko potilaan valvonta ollut riittävää, ja oliko hoidossa saavutettu kokeneelta terveydenhuollon ammattihenkilöltä vaadittava ammatillinen osaaminen.

Käytettävissä olleen selvityksen mukaan potilaan sängyn reunat eivät olleet ylhäällä hänen pudotessaan sängystä. Tapahtuman jälkeen sängyn laidat nostettiin ylös.

Potilaan saapuessa terveyskeskussairaalaan tiedossa oli, että hänellä oli ollut sekavuutta yöpainotteisesti. Potilas liikkui osastolla kävelytelineen avulla. Häntä avustettiin tarvittaessa päivittäisissä toiminnoissa. Lautakunta totesi, että liikkumisvapauden rajoittaminen on sairaanhoidossa aina viimesijainen keino, jolle tulee olla selkeät ja yksiselitteiset perusteet. Kaatumis- tai putoamistapahtumien estäminen ilman potilaiden liikkumisen voimakasta rajoittamista tai jatkuvaa valvontaa on vaikeaa.

Potilaalla oli ollut sekavuutta yöaikaan. Merkintöjä muistiongelmista ei ollut ja päiväsaikaan potilas kykeni toimimaan pääosin itsenäisesti. Potilaan terveydentila ei lautakunnan käsityksen mukaan ollut sellainen, että se olisi edellyttänyt jatkuvaa valvontaa tai liikkumisen rajoittamista nostamalla sängyn laidat ylös tai vuoteeseen sitomalla. Sängyn laitojen ylhäällä pito saattaa vähentää sängystä putoamisen riskiä, mutta toisaalta vuoteen laitojen ylhäällä pitämiseen liittyy myös riski siitä, että potilas loukkaa itsensä lähtiessään ylittämään sängyn laitoja, eivätkä sängynlaidat siten välttämättä aina yksiselitteisesti paranna potilasturvallisuutta.

Lautakunta katsoi, että potilaan hoitoon liittyvä valvonta oli toteutettu asianmukaisesti ja hänen terveydentilaansa nähden riittävän tehokkaasti. Lautakunta katsoi, että potilaan hoidossa ja valvonnassa oli saavutettu kokeneen terveydenhuollon ammattihenkilön ammatillinen osaaminen. Lautakunta katsoi, ettei kysymyksessä ollut potilasvahinkolain säännösten perusteella korvattava henkilövahinko.