Välilevytyrä. Cauda equina-oireet. Selkäydinkanavan ahtauman avarrusleikkaus. Diagnoosiviive. PV 60/2022

Välilevytyrä. Cauda equina-oireet. Selkäydinkanavan ahtauman avarrusleikkaus. Diagnoosiviive. PV 60/2022

Tapahtumat                    

Potilas hakeutui pitkäaikaisten selkäkipujen voimistumisen vuoksi lääkärin vastaanotolle. Vastaanotolla tehostettiin kipulääkitystä. Oireet pahenivat edelleen, ja 5 päivän kuluttua kipua tuntui molemmissa pakaroissa ja kipusäteilyä oli oikean alaraajan kantapäähän asti. Sukuelinten alueella todettiin tunnon poikkeavuutta. Alaraajoissa ei todettu lihastoiminnan häiriöitä. Potilas otettiin vuorokaudeksi sairaalaseurantaan, mutta kotiutettiin seuraavana päivänä. Potilas palasi oireiden jatkumisen vuoksi lääkärin vastaanotolle kotiutumista seuraavana päivänä. Kipusäteilyä oli oikean alaraajan varpaisiin asti ja sukupuolielinten alueella oli tuntopuutosta. Vastaanotolla tehostettiin taas kipulääkitystä. Oireiden jatkuessa potilas kävi vastaanotolla vielä kaksi kertaa.

Noin kuukauden kuluttua ensimmäisestä vastaanottokäynnistä potilaan jalat menivät alta ja kivut yltyivät sietämättömiksi. Ulosteen- tai virtsanpidätyskyvyttömyyttä ei ilmennyt. Potilas otettiin seurantaan sairaalaan. Seuraavana päivänä peräaukon sulkijalihaksen voima (sfinktertonus) todettiin selvästi alentuneeksi. Potilaalle tehtiin tuolloin magneettitutkimus (MRI), jossa todettiin lannerangan alueella kookas välilevytyrä. Potilas lähetettiin välilevytyrän ja cauda equina-oireiden johdosta yliopistolliseen sairaalaan, jossa tehtiin päivystyksellinen välilevytyrän poisto ja selkäydinkanavan avarrus.

Leikkauksen jälkeen kivut helpottuivat ja alaraajojen voimat parantuivat, mutta potilaalle on jäänyt kipua toiseen alaraajaan, ulostamisessa on vaikeuksia ja virtsarakon tyhjennyksessä on käytössä katetri.

Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa

Potilas haki korvausta potilasvakuutuksesta.

Potilasvakuutuskeskus katsoi, ettei kyseessä ole potilasvakuutuksesta korvattava henkilövahinko. Keskuksen mukaan hoito oli lääketieteellisesti perusteltua ja se toteutettiin asianmukaisesti. Lähete leikkaushoitoon ei viivästynyt ja konservatiivisen hoidon jatkaminen oli hyväksyttävän hoitokäytännön mukaista. Keskuksen arvion mukaan tutkimuksissa tai hoidossa ei ole osoitettavissa laiminlyöntiä tai viivettä. Todennäköisesti toisin toimimalla ei hoidon lopputulokseen olisi voitu vaikuttaa.

Ratkaisusuosituspyyntö

Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.

LAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Sovellettava säännös    

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon

Hoidon asianmukaisuuden arviointi

Lannerangan selkäydinkanavan ahtauman tai välilevytyrän yleisesti hyväksyttyjä välittömän leikkaushoidon aiheita ovat alaraajan etenevä motorinen halvaustila ja nk. cauda equina-oireyhtymä. Cauda equina (CES) on lumbaali-sakraalihermojuurten vaurio, jossa alaraajoista puuttuvat refleksit sekä distaaliset lihasvoimat. CES-vaurioihin liittyy myös virtsan ja ulosteenpidätyskyvyn häiriöitä sekä tuntohäiriöt peräaukon ja sukupuolielinten alueella (ratsupaikka-anestesia).

Ensikäynnillä potilaalla todettiin iskiasvaivaksi sopiva löydös, jossa ei ollut alaraajojen halvaukseen eikä myöskään cauda equina-oireyhtymään viittaavia löydöksiä, jolloin oireenmukainen kipulääkitys on tällöin ollut asianmukaista hoitoa.

Potilaan hakeuduttua sairaalaan uudelleen 5 päivän kuluttua todettiin kipusäteilyä selästä kumpaankin pakaraan ja oikeaan jalkaterään asti. Kliinisessä tutkimuksessa todettiin tuolloin lisäksi tuntohäiriö sukuelimien alueella. Oirekuva ja sairaushistoria huomioiden potilaalle olisi lautakunnan mukaan tällöin ollut aiheellista tehdä tarkempi kliininen tutkimus, jossa olisi kartoitettu erityisesti tuntoaisti peräaukon ympärillä sekä peräaukon sulkijalihaksen voima. Myös akillesheijasteiden testaus olisi ollut asianmukaista. Lautakunta piti asiassa esitetyn selvityksen perusteella todennäköisenä, että potilaalle oli tuolloin kehittymässä cauda equina-oireisto, ja mikäli potilaalle olisi tehty edellä kuvatun mukainen laajempi kliininen tutkimus, cauda equina-oireiston kehittyminen olisi todennäköisesti todettu toteutunutta aiemmin. Asianmukaisen kliinisen tutkimuksen jälkeen potilaalle olisi todennäköisesti ohjelmoitu kiireellinen lannerangan magneettitutkimus, jossa olisi todennäköisesti todettu kookas välilevytyrä.

Kun lannerangan selkäydinkanavan ahtauman tai välilevytyrän yleisesti hyväksyttyjä välittömän leikkaushoidon aiheita ovat alaraajan etenevä motorinen halvaustila ja cauda equina-oireyhtymä, olisi asianmukaisena hoitona ollut välilevytyrän operatiivinen hoito joko päivystyksellisesti tai lähipäivinä. Näin ollen arvioituna asianmukainen diagnoosi ja hoito ovat viivästyneet.

Lautakunta katsoi, että potilaan välilevytyrän ja kehittyvän cauda equina-oireyhtymän diagnoosi viivästyi noin 3 viikkoa. Kyseessä on potilasvahinkoalain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan korvattava potilasvahinko. Lautakunta suositti, että Potilasvakuutuskeskus korvaa potilaalle aiheutuneen henkilövahingon potilasvahinkolain säännösten mukaisesti.