Virtsankarkailu. TOT-leikkaus. Nauhan katkaisu. PV 70/2022
Virtsankarkailu. TOT-leikkaus. Nauhan katkaisu. PV 70/2022
Tapahtumatiedot
Potilaalla oli ollut virtsankarkailuoireita usean vuoden ajan. Tutkimuksissa todettiin sekamuotoiseen pidätyskyvyttömyyteen (ponnistus- ja pakkoinkontinenssin yhdistelmä) viittaavat löydökset. Paikallinen estrogeenihoito ei tuonut apua tilanteeseen. Potilaalle tehtiin TOT-leikkaus (transobturator tape, emättimen kautta asetettava verkkonauha) virtsankarkailun hoitamiseksi. Leikkauksen jälkeen virtsankarkailu vaikeutui. Hoidoksi aloitettiin lääkitys, joka ei tuonut tyydyttävää hoitotulosta. Vaivojen jatkuessa päädyttiin TOT-nauhan katkaisutoimenpiteeseen. Myöhemmin oireiden jatkuessa toteutettiin Botox-hoito.
Asian käsittely Potilasvakuutuskeskuksessa
Potilasvakuutuskeskus katsoi korvauspäätöksessään, että TOT-leikkaus oli lääketieteellisesti perusteltu virtsanpidätyskyvyttömyyden vuoksi. Keskus arvioi, että leikkaus toteutettiin teknisesti asianmukaisesti. Keskus totesi, että pakkoinkontinenssin paheneminen on sekamuotoisen inkontinenssin vuoksi tehdyn TOT-leikkauksen aina mahdollinen seuraus, joka ei ollut vältettävissä. Tässä tapauksessa komplikaatiota oli myös hoidettu asianmukaisesti.
Ratkaisusuosituspyyntö
Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta.
LAUTAKUNNAN RATKAISUOSITUS
Sovellettava säännös
Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon.
Hoidon asianmukaisuuden arviointi
Potilasasiakirjojen mukaan ennen TOT-leikkausta oli todettu hankala virtsankarkailuvaiva, joka useiden tutkimusten perusteella oli sekamuotoinen, eli siinä esiintyi kahden karkailun (ponnistus- ja pakkovirtsankarkailu) molempia muotoja yhtäaikaisesti.
Potilasasiakirjojen mukaan potilas ei ollut käyttänyt hänelle määrättyjä estrogeenilääkityksiä, vaan toivoi leikkaushoitoa. Asiakirjojen mukaan leikkauksen kulku ja riskit käytiin vastaanotolla lävitse ja leikkaushoitopäätökseen päädyttiin yhteisymmärryksessä. Lautakunta katsoi, että leikkausmenetelmä (TOT) oli yleisen hoitokäytännön mukainen ja perusteltu.
Toimenpidekertomuksen mukaan TOT-leikkaus sujui komplikaatioitta. Lautakunnan arvion mukaan leikkaus suoritettiin teknisesti asianmukaisesti.
Nauhaleikkauksen jälkeen pakkotyyppinen virtsankarkailu voi pahentua, ja tämä on toimenpiteeseen liittyvä aina mahdollinen seuraus. Potilasasiakirjamerkintöjen mukaan virtsa ei leikkauksen jälkeen tehdyssä yskäisykokeessa karannut, mutta pakkotyyppinen virtsankarkailu pahentui. Mikäli nauhaleikkauksen jälkeen pakkokarkailu pahenee, aloitetaan yleisen hoitokäytännön mukaan riittävän pitkä lääkehoito, yleensä noin kolme kuukautta, ennen kuin päädytään mahdolliseen nauhan katkaisuun.
Lautakunta on ratkaisukäytännössään vakiintuneesti katsonut, että arvio tehdään niiden tietojen perusteella, jotka tutkimus- ja hoitohetkellä ovat olleet käytettävissä. Merkitystä ei näin ollen ole esimerkiksi tämän ajankohdan jälkeisellä lääketieteen kehityksellä tai potilaan terveydentilan myöhemmillä muutoksilla ja niistä johtuvilla tutkimuksen tai hoidon tarpeen muutoksilla.
Lautakunta totesi, että potilaan pahentuneet oireet leikkauksen jälkeen eivät johdu toimenpiteen virheellisestä tai puutteellisesta toteutuksesta, vaan kyse on toimenpiteeseen liittyvästä komplikaatiosta, jota ei tässä tapauksessa voitu välttää hoidon asianmukaisesta toteutuksesta huolimatta. Lautakunnan arvion mukaan nauha katkaistiin oikea-aikaisesti. Lautakunta totesi, että vaikka TOT-nauha olisi katkaistu aikaisemmin, pakkokarkailulta ei olisi vältytty. Nauhan katkaisun jälkeinen hoito oli asianmukaista.
Lautakunta ei suosittanut vahingonkorvausta.