Korvauksen määrittäminen

Potilasvahinkolainsäädännössä ja vahingonkorvauslaissa ei ole maksettavien korvausten määriä tai niiden laskentaohjeita alaikäiselle maksettavaa ansionmenetyskorvausta lukuun ottamatta. Korvausten tarkemmat perusteet ja määrät on jätetty siten lautakunta- ja oikeuskäytännön ratkaistaviksi. Erityisesti liikennevahinkojen korvausohjeet, mutta myös henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset vaikuttavat korvausten suuruuden määrittelyyn. 

Ne eivät kuitenkaan välttämättä sellaisenaan sovellu usein lääketieteellisesti monimutkaisiin potilasvahinkotapauksiin, ja siitä syystä niitä käytetään potilasvahinkojen korvaamisessa soveltuvin osin. Esimerkiksi liikennevahinkojen kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvauhjeet on laadittu tapaturmaisia vammoja silmälläpitäen ja korvaus on näiden ohjeiden pohjalta vaikea määrittää, kun vahinkona on esimerkiksi diagnoosiviiveestä johtuva syövän eteneminen, väärästä lääkityksestä aiheutunut depression vaikeutuminen tai murtuman epätyydyttävästä hoidosta aiheutunut hidas luutuminen. Lisäksi potilasvahingoissa vahingonkärsineellä on usein jo ennen vahinkoa olemassa jokin hoidettava sairaus tai vamma, jolloin korvausta määrättäessä on eroteltava jo alun perin hoidettavana ollut sairaus ja hoidosta aiheutunut uusi henkilövahinko.

 
Potilasvakuutuksesta korvataan vain potilasvahingon vuoksi aiheutunut ylimääräinen ns. lisähaitta. Korvausta ei makseta alun perin hoidettavana olleesta sairaudesta (perussairaudesta).