Vahingonkorvausoikeudellisia periaatteita

Korvaamiseen liittyviä yleisiä vahingonkorvausoikeudellisia periaatteita

Sairaus- ja muiden kustannusten sekä tulojen tai elatuksen vähenemisen osalta noudatetaan täyden korvauksen periaatetta. Tämä tarkoittaa sitä, että korvauksen avulla vahinkoa kärsineen tulee päästä samaan asemaan, jossa hän olisi ollut, ellei vahinkoa olisi sattunut. 

Toisaalta korvaus ei voi olla suurempi kuin aiheutunut vahinko, eli vahingonkärsinyt ei saa hyötyä vahingosta (rikastumiskielto).

Täyttä korvausta rajoittaa myös vahingonkorvausoikeudessa yleinen kustannusten tarpeellisuuden vaatimus. Kuluerän tarpeellisuutta arvioitaessa normaalina tasona pidetään niitä suoritteita, joita kunta tai julkinen sektori muutoin on varautunut antamaan sairauden tai vammaisuuden johdosta.

Lisäksi vahinkoa kärsineellä on velvollisuus vahingon rajoittamiseen, mikä tarkoittaa potilasvakuutuksessa muun muassa sitä, että hänen on käytettävä pääsääntöisesti hinnaltaan edullisempia yleensä julkisia sairaanhoitopalveluja. Korvausta potilasvakuutuksesta voidaan kuitenkin maksaa yksityisen sektorin maksutason mukaisena silloin, kun yksityisen terveydenhuoltopalvelun käyttäminen on ollut lääketieteellisesti perusteltua, kuten esimerkiksi tilanteissa, joissa hoitoa ei olisi saatavissa julkisella sektorilla tai julkisen sektorin jonotilanne olennaisesti pitkittäisi hoitoon pääsyä.